Ihmetystä ilmassa

Nyt se on nähty naiset on kauheita rikollisia. Luulin jo olevani tarpeeksi paatunut ja kaiken nähnyt. Mutta ei, yksi pääsi yllättämään minut. Ei tämä ole todellista. Siis se tapahtui minulle, vaikka uskoin että se on mahdotonta. Tämä nainen ei tuntenut mitään armoa, miten julmia he voivatkaan olla. Onneksi emme näe enää, enkä joudu näin ollen hänen uhriksi uudelleen. Ensin kun näin hänet hän vaikutti harmittomalta tavalliselta naiselta, puheen alettua alkoi valjeta hänen todellinen minänsä. Siinä vaiheessa taisi olla jo turha rypistellä, rikos oli jo tapahtunut. Sitten hän vielä viimeisteli rikoksensa jättämällä minut nuolemaan haavojani.
Emme puhuneet sanaakaan, mutta kuuntelin häntä voimattomana kuin halvaantuneena. Ei tuollaista voi olla ja silti on.

Hän oli kauneinta mitä olin koskaan nähnyt. Se oli onnenkantamoinen, kuin lottovoitto, parempi. Ok myönnän hän on selkeästi voittanut, olin väärässä minunkin mielen pystyy vakuuttamaan noinkin helposti kun on vain oikeat aseet.

Olen myös kateellinen, tunne mikä on harvinainen minulle. Olen kateellinen sille miehelle jonka kanssa hän on.

On upea tunne että naiset on parhaimmillaan juuri tuollaisia, no tämä nainen oli kyllä yliveto, mitenkään muita naisia sortamatta.

Toivoa sopii että unohdan hänet, siis ihan itseni vuoksi, koska emme tapaa enää.
Mistäkö tiedän? Sen nyt vaan tiedän.
Jos joskus on joltakulta kysytty mikä heidät tekee onnelliseksi, niin minut teki tämä nainen pelkällä kohtaamisella.