Olen 25 -vuotias skitsofreenikko. Kolme vuotta sitten todettiin paranoidinen skitsofrenia. Asun yksin, mutta äitini käy 3 kertaa viikossa tuomassa minulle ruokaa ja lääkkeet. Lisäksi jos vointi on huono äitini siivoaa asunnossani. Nyt äitini on sairastunut syöpään. Todennäköisesti parantumaton maksimissaan pari kolme vuotta elinaikaa. Miten ihmeessä pärjään sen jälkeen kun äiti kuolee? Joudun varmaan ikuisesti mielisairaalaan koska en pysty huolehtimaan itsestäni enkä kodistani.
Kuinka pärjään äitini kuoleman jälkeen?
paranoid
1364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kunnat tarjoavat ns. tuettua asumista. Katso vaikka Mainio Vire tai ASPA-asumispalvelut. Kysypä paikkakuntasi mielenterveystoimistosta tai sosiaalityöntekijältä.
Mitä jos koettaisit ryhdistäytyä ja olla omatoimisempi?
Helppo on sellaisen puhua joka on ollut koko ikänsä henkisesti ja fyysisesti terve sekä itsenäisempi. Kannattaa muistaa että me kaikki olemme tässäkin suhteessa erilaisia, joten ei kannata omia ominaisuuksia tai kokemuksia pakottaa yleisiksi totuuksiksi tai niin että ne pätisivät muihinkin. Aina ne joilla ei jotain kyseistä sairautta ole jankkaavat "no miksi et ryhdistäydy?" Tai "miksi olet noin laiska?". Se on helppo huudella kun ei asiasta ole omakohtaista kokemusta mutta yleensä sekin huutelu on loppunut kun se on sattunut omalle kohdalle, olipa kyseessä sitten jokin fyysinen tai henkinen sairaus.
Olet aivan oikeassa. Tuollaisia kommentteja saa kuulla ihmisiltä, joilla ei ole omakohtaista kokemusta, eikä ymmärrystä. Ajattelin kysyä sellaista, että olisiko lääkitys yksi asia, joka vaikeuttaa toimimasta itsekseen? Minulla itselläni on neuroleptilääkitys, ja se on tehnyt todella toimintakyvyttömäksi. Nyt kun olen ajan kanssa vähentänyt sitä, toimintakykyäkin on alkanut palata sen verran, että pystyn jotain tekemäänkin.
Arjessa selviytymisen asioita - mitähän ne ovat ja mitä niihin kuuluu,
kai myös tunteiden käsittelyä ja hallintaa, pelkoa, surua, huolestumista, vihaa ja kaikkea, mikä vie ihmisiä ylivoimaisilta tuntuvien taakkojen alle. Paranoia-nimike dgn:ssa kai tarkoittaa vainoa kokeneita, kuviteltuja tai ihan todellisia kokemuksia - mistä löytäisit ihmisiä, jotka olisi tukena ja turvana sillonkin kun on ahdistava olo?
Tutustu nyt ainakin tähän materiaaliin:
Part 1: The Roots - Robert Whitaker - Psychiatric Epidemic - PsykoVision CPH - May 14, 2014
https://www.youtube.com/watch?v=4R6MXO2j0V0
Pahoittelut äitisi terveystilanteesta ja voimia teille molemmille.
Skitsofreniassa on ärsyttävää se että tuntuu elävän ihan eri planeetalla.
Missä kaupungissa asut? Asumispalveluita on olemassa jossa on hoitajat 24h. Sellaisessa pärjäisit varmasti äitisi poismenon jälkeen.
Voimia sinulle !
voimia <3
Älä hötkyile-ketään et voi haudata etukäteen. Syöpäsairaita hoidetaan nykyään jopa kymmeniä vuosia -levinneitäkin tauteja. Jos et pärjää ykisn-ota äitisi kanssa yhteys sosaalipalveluun ja pyydä aika itsellesi ja tehkää kuntapalvelussuunitelma sinulle.Kattaa asumismuodon ja tuen tarpeesi.
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=36652
taas joku saatanan jeesustelija, ei se jumala oo ketää ikinä auttanu.
Voimia ketjun alottajalle
Et joudu lopun elämääsi mielisairaalaan, sitä sinun ei tarvitse pelätä.
Käytkö avohoidossa oleville tarkoitetussa päivätoiminnassa? Siellä ohjaajat osaavat neuvoa tällaisissakin asioissa.
Älä ennakoi äitisi kuolemaan liittyviä asioita, asia ei ole ajankohtainen. Kun ja jos äitisi kunto menee huonommaksi, voitte yhdessä ottaa asioista selvää.
Voimia sinulle ja äidillesi!