Koska tässä nyt vääjäämättömästi tämä elämä alkaa
olla ehtoopuolella, niin tuleeko teille koskaan
tunne, että nyt on elämä lipunut ohi.
Tokihan sitä eletään nytkin, mutta jokaisen
uuden asian, harrastuksen tai muun sellaisen
omaksuminen alkaa olla turhauttavaa koska on
tunne, että mitä se hyödyttää, kun aikaa
kumminkin on niin vähän.
Se on karmea ajatus, mutta putkahtaa joskus
mieleen.
olla ehtoopuolella, niin tuleeko teille koskaan
tunne, että nyt on elämä lipunut ohi.
Tokihan sitä eletään nytkin, mutta jokaisen
uuden asian, harrastuksen tai muun sellaisen
omaksuminen alkaa olla turhauttavaa koska on
tunne, että mitä se hyödyttää, kun aikaa
kumminkin on niin vähän.
Se on karmea ajatus, mutta putkahtaa joskus
mieleen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Älä ajattele hyötyä tulevaisuudessa. Ajattele
miten se, mihin ryhdyt, tuottaa iloa tähän
päivään ja huomiseen.
Ei elämä ohi ole kuusikymppisenä, se jatkuu ehkä
vähitellen muuttuen. Suurin osa siitä kuitenkin
on ohi, vääjäämättä.
Tosiasia on, että 40-vuotispäivästä 60-
vuotispäivään on yhtä paljon kuin 60-
vuotispäivästä 80-vuotispäivään, mutta sitä
meistä eivät enää kaikki saavuta.
Itse olen miettinyt mitä kaikkea tunnen omakseni
tässä iässä ja sitä, mitkä asiat saavat minut
tuntemaan itseni elämänhaluiseksi. Ikävä kyllä,
tunnen itseni juurettomaksi kun en ole alunperin
kotoisin täältä.
Lapseni saavat kuoltuani tietää, mitä olin
ajatellut elämästä silloin kun heillä oli ollut
vetoa eri asioihin, eikä heillä työkiireiltään
ollut ollut minulle aikaa, eikä ikänsä puolesta
ymmärrystäkään.
Näin lapseni saavat kenties ymmärrystäni
osakseen kun olen jo kuollut ja he itse ovat
vanhoja. Jos jaksavat lukea huonoa tekstiäni.
ajan ja nykyisen ja mahdollisen jäljellä olevan
suunnitellessani harrastuksiani ja puuhiani,
mutta - kun nyt kuitenkin olen näiden Topin
luettelemien ajanjaksojen loppupäässä, niin
tuleepa vaan tämä edelläkertomani asia mieleen.
Kuuskymppisellä on sananmukaisesti jo
tilastollisesti odotettavissaan vielä
kaksikymmentä antoisaa elinvuotta ja mitä kaikkea
siihen voikaan sisältyä, olettaen ettei terveys
petä. Se onkin toinen asia ja sitä ei kannata
etukäteen surra vaan elää niinkuin hyvältä tuntuu.
Muistelmia minulta on pyydetty tuhkatiheään
lasten taholta. Ei tietenkään mitään
omaelämäkertaa, mutta lapsuuden muistoja. Aloimme
tutkia sukuamme ja lapset innostuivat siitä
täysin. Nyt minun on ollut pakko kirjoitella
pieniä muistinpätkiä omasta lapsuudestani, sen
ajan elämäntavoista ja sellaista. Avioliiton
aikaisesta elämästäni en edes halua kertoa eikä
minulla ole siitä traumaattisia kokemuksia. Ihan
sitä samaa mitä työteliäässä lapsiperheessä voi
olla.
En myöskään ole tullut lasten
taholta "unohdetuksi" vaan he muistavat ja
tukevat minua edelleenkin aivan kiitettävällä
tavalla. Täytyy muistaa että heillä on oma elämä
ja omat perheet ensin ja mummi vasta sitten.
Kertokaa mummot ja isoisät miten suhtaudutte
nykytilanteeseenne.
Tunnen olevani kanssasi samoilla linjoilla, sillä
minäkin olen ollut poissa tältä nykyiseltä
paikkakunnalta 50 vuotta. Nyt on ollut
sopeutuminen ihmisiin, joita en ole ennen
tuntenut, sekä niihin sukulaisiin ja tuttaviin
sieltä vuosikymmenien takaa. Lapseni ovat
kaukana, joten näen heitä vain muutaman kerran
vuodessa. Kyllä ne lapset meitä rakastavat sieltä
matkojen päästä, joten jatketaan omia
harrastuksiamme ja tutustutaan toisiimme vähän
lähemmin. Laitan sähköpostiosoitteeni.
Meilaillaan!
En tiedä ikääsi,mutta omani on 72 vuotta ja voin
vakuuttaa ettei elämä ole ohi.Harrasta sellaista
mihin ei tarvitse ponnistelua eiä
kurssinkäyntejä. Ulkoile, lue, kirjoita,
seurustele vain mukavien ihmisten kanssa.Jos
sinulla ei ole elämänkumppania hanki ystävä jonka
kanssa voitte yhdessä laittaa ruokaa, ideoida
erillaisia päivällisiä, valmistaa fondueillan ja
sitten näin syksyn pimeinä iltoina herkutella
kynttilänvalossa.Sellainen on ainakin minun
päiviäni piristänyt.
Ompa mukavaa kun löytää ikäistään
keskusteluseuraa täältä. Laitetaampa vielä 6v
sinun ikääsi lisää niin ollaan oikeilla
jäljillä.
Ehdottelit ihan oikeita asioita, nyt on vain
niin että että kaikki nuo edelläkertomasi on jo
koettu ja se kakkoskumppanikin eli ystävä ehti jo
lähteä rajan taakse joten nyt olen taas yksin
eikä minulla enää ole mielenkiintoa aloittaa
uutta ihmissuhdetta - vaikka edelleenkin tarjolla
olisi.
En myöskään ole ollenkaan
millääntavalla "elämään kyllästynyt" vaan olen
hyvin sopeutunut nykyiseen olotilaan. Silti
elämän rajallisuus tulee joskus mieleen.
Minä en viitsi enää edes matkustella, vaikka
kutsuja satelee ulkomaita myöten. Ensi kesänä
voin harkita sensuuntaista asiaa.
Taidan sittenkin olla vähän pohjalukemissa -
ainakin tällähetkellä.
Terveisin
Ehtootahan tässä eletään, mutta fyysinen elämä on
ohi vasta puulaatikossa.
Minä ainakin aion jatkaa elämääni sen jälkeenkin.
En taivaassa tai helvetissä, vaan lasteni ja
lastenlasteni mielissä, jossa henkilöni valaistuu
varmasti.
Samalla tavoin ajattelen omista vanhemmistani.
Varsin usein kannan kanervan tai kukan haudalle
ja kerron siellä kuulumisiani.
Myös perintötavaroiden ja valokuvien kautta
vanhempani ja isovanhempani elävät.
Nyt elän täysillä humppaan, pumppaan, läähätän ja
läkähdyn.
Oli mukava kuulla miten elämänhaluinen ja iloinen
olet vielä "tuossa seniori-iässä" , jos meiltä
ikäihmisiltä elämänhalu loppuu niin pian loppuu
se elämäkin. Nautitaan nyt tästä ikäkaudesta,
tämä on parasta aikaa, ei ole juuri niitä huolia
mitä oli nuorempana. Iloiset syysterveiset
kaikille ikäisillemme!
Kiitos iloisista syysterveisistä: eipä palella
pahnoillakaan niin kauheasti!
Oletko, Muori II, muuten toinen muori vai toisen
muori?
Kysyt, olenko toisen muori vai muori kakkonen.
Muori II on vain selvyyden vuoksi, että erottuu
muorista, joka myös esiintyy tällä palstalla.
Sinun nimimerkkisi kirjoittaisin mieluummin
yhteen,siis Seniori, sillä kaksiosaisesta
nimimerkistäsi tulee mieleen eläin, jalo eläin
tosin, mutta kuitenkin.Kiitos viestistä Terveisin
Muori II
Kappas vaan, Seni-orikin kuopaisi pilttuustaan,
ei ole vielä tilsat kavioiden alla kun meno on
noin repäisevää.
Tuossa iässä onkin ilo ylimillään, sillä noina
ikäkausina ja vähän sen jälkeen meikäläinen koki
vielä lämmön ja lemmen huvit, matkusteltiin ja
pidettiin lystiä.
Ikävä vain, että tämä oripuoli on heikohkoa
sorttia ja tuppaavat läkähtymään ennenaikojaan.
Mutta ei sitä tässäiässäkään ihan lahoja olla -
vielä sokeri suussa sulaa...
Hetkittäisiä notkahduksia tulee sillointällöin,
mutta aina noustaan. Heippa kaikille ikinuorille.
MII:lle vastaan, että voinhan tuota aliasta
muuttaa. Sopisiko Sinulle ja vain sinulle
yhteenkirjoitettuna "Oriseni"?
Orginaali Muorille vastaan, että askel on
rytmikäs ja ryhti kuin kentaurilla.
Lonkka joskus lenkkaa silloin meno on kuin
merimiehellä.
Vauhtia Muorit!
sanoo nykynuoriso, että MII ei tiedä sen
nimimerkin taustahistoriaa joten tässä pieni
vihje MII:lle.
MuoriII kelaapa tätä palstaa melkoinen matka
taaksepäin, löydät sieltä tämän Seni-orin
taustahistorian.
Sanompa että Seni-ori on lyriikan
erikoistuntija, todellinen sanaleikkien taitaja
ja hauskan humoristinen palstan käyttäjä että enpä
menisi muuttamaan nimimerkistä mitään. Senhän voi
ymmärtää kuinka kukin haluaa.
Aurinkoista iltapäivää. Solen kriinaa taas.
Meillä päin sanottiin pojille, siis lapsille,
että pane sepalus kiinni, jotta ei ori karkaa.
Yritän yhtä hyvää vastausta:
Muuan ori voisi olla esimerkiksi "Mu-Ori" ja
numeroita perään; ranskaksi "Ma Tamma". Se
kirjoitetaan arvokkaasti Madame.
Mitä tulee orin karkailuun, niin saattaapa tuo
karkaillakin vaikka se vanhaa kansaa pelotti.
Pidätellä pitää korkeasta iästäni huolimatta.
On nääs' menossa iankaikkinen karkausvuosi.
Ei tunnu siltä, mutta kun ikää katsoo, niin
näyttää siltä.
Ohi on jo moni asia.
On tunne että elämä tarjoaa enää vain vaivoja ja
raihnaisuutta.
On vain alaspäinmenoa.
Masentavaa.
Voi,voi eihän sitä tiedä milloin päivät käyvät
vähiin.Tuntuu ainakin itsestä,että 10 vuotta meni
elämästä ohi ettei huomannut sitä,kuin vasta nyt..
Aina kannatta olla innostunut ja valoisalla
mielellä onhan sitä varmasti jotain hyvääkin
tapahtunut..
Ohi se on liukunut tai temponut, miten sen menoa
kuvaakaan.
Aika on itsevaltias, jolle meistä kukaan ei voi
mitään. Luultavasti se, mikä on ollut parasta, on
jo koettu.
Pelottavaa ajatella, että loppuvuosinaan voi
joutua olemaan päiväkausia vuoteeseen sidottuna
pissat ja kakat vaipoissa.
Ruikutus ja pelot pellolle.
Mehän olemme hyvinvointivaltion hyvinvoipaa
vanhuusväestöä - maailmanlaajuisesti ja
Euroopankin mittakaavassa.
Tässä iässä on oikeus olla itsekkäämpi kuin 40-
kymppisenä. Se tarkoittaa, että otetaanpa irti,
kaikki mistä kukin itse pitää.
Kansantaloudellisesti olemme "voimavara": meidän
odotetaan kuluttavan, jottei lama lamauta
isänmaata. Kuluttaminenkin on ihan kivaa.
Gerontologiset kräpät jäävät rasitteiksi, mutta
antaa olla vaan.
Älä sinä Toivo heittäydy toivottomaksi, nimesikin
tai nimimerkkisikin on Toivo. Niinkauan kun
liikumme, kirjoitamme ja järkemme luistaa, emme
saa ajatella noin synkkiä. Eletään jokainen päivä
niin nauttien, että voimme illalla sanoa: olipa
hyvä päivä ja mitä niihin vaippoihin tulee, että
on hyvä kun nykyään niitä on. Muistan kuinka
ennen vanhat miehet kulki sarkahousuissa ja haisi
niin väkevälle jotta. Koita Toivo löytää hyvä
puoli niistäkin asioista , joita näet huonona.