Työttömän syöpäsairaan elämä hoitojen jälkeen

"Hei, olen ylikoulutettu pitkäaikaistyötön,"

Tämä lause osittaa sen, että on kouluttauduttu väärälle alalle.

"Ylikoulutuksesta" on hyötyä vain sellaisilla ammattialoilla, joilla on koherenssia todellisen elämän kanssa (esimerkiksi lääketiede).
Jos kouluttautuu kouluttautumista varten, niin silloin ei koskaan elämässään ehdi tehdä täysipainoista työtä.

Kvasitieteet (esimerkiksi teologia, filosofia, kasvatustiede, sosiaalipsykologia, sosiologia ja psykologia) on torjuttava siten, että yksinkertaisesti pysyy niistä erossa ja keskittyy käytännölliseen koulutukseen ja siinä vielä erikoistumiseen.

Jonh Dewey: "Learning by doing."

John Dewey: https://en.wikipedia.org/wiki/John_Dewey

hoitosi on lopetettu jo kauan aikaa sitten. Tämä tarkoittaa sitä että olet PARANTUNUT! Vai mitä sinä luulet? Että kaikki syöpää sairastaneet siirretään "psyykkisen kärsimyksen" perusteella eläkkeelle?

Joo ei todellakaan! Jos näin tehtäisiin niin eläkkeelle saisi siirtää HETI lähes 100 000 ihmistä. Ja jo valmiiksi korvia myöten veloissa oleva valtiomme ei todellakaan sitä kestäisi. Päivastoin tulevaisuudessa sosiaaliturvaa heikennetään edelleen ihan vain siitä syystä ettei siihen ole rahaa. (tai jos sitä edelleen ylläpidetään niin 10:n vuoden sisällä olemme tilanteessa Kreikka)

Väität ettet pärjää yrittäjänä, mutta et kerro syytä mikset? Olet terve! Eli ainoa syy on se ettet HALÙA! Halu ei voi olla peruste. Jos katsotaan että PYSTYT, mutta et HALUA niin turha haaveillakaan eläkkeelle pääsystä.

Itsessään se että siitä haaveilet osoittaa että olet yhteiskuntamme loinen ja todennäköisesti halvemmaksi olisi tullut jos olisit vain nopeasti kuollut syöpääsi.

Opamox on miedoin bentzo, siis rauhoittava lääke, ei mikään psykoosilääke. Ja vaikka se olisi ollut vahvimman mg-määrän tabletti niin annos oli todellla alhainen. Kyllä nyt on menneet puurot ja vellit sekaisin. Vai ihan psykoosipotilaan. Heillä käytetään yleensä antipsykootteja.

Joo, se lääkäri määräsi vahvimman lääkityksen mukaan 30 mg silloin sairauden alussa, mutta koska sairaanhoitaja syöpiksellä oli sitä mieltä, että se heikentäisi psyykkistä tasapainoani, otin vain sen neljäsosatapletin eli 15 mg ja söin kaksi kuuria. Sitten terveyskeskuslääkäri ei enää uusinut reseptiä. Eräs ystävättäreni myös sairastui rintasyöpään ja leikattiin koko rinta ja hän järkyttyi siitä. Hän oli työtön myös. Eli järkytyksen jälkeen hänet, kun hoidot loppuivat, hänet toimitettiin työkykyhaastatteluun ja sitä kautta mielisairaalaan ja sillä tiellä hän oli viisi vuotta ennen vanhuuseläkettä. Kyllä aromataasinestäjä lääkkeet voivat aiheuttaa tunne-elämän vaihteluita ja masennusta tilapäisesti. Kun niitä joutuu syömään 5 vuotta, on jo valmista kauraa hullujen huoneelle, kun muina sivuoireina on väsymys, kuumat aallot, nivelkivut- ja tulehdukset, unettomuus, ja muistin heikkeneminen. Toissapäivänä toinen korvakin meni yht'äkkiä lukkoon, mutta onneksi avautui parin päivän päästä. Myös rinnassa ja muualla kehoa on välillä vihlaisuja. Outo lääke tuo letrosoli. En ole vielä uskaltautunut ilmoittautua sinne mielenterveyshoitajalle työkykyarviota varten, siellä taustalla kun odottaa psykiatri, joka voi lähettää minut pakkohoitoon konsultoimalla vain lääkäriä, joka Opamoxit määräsi. Enää on kolme viikkoa jäljellä aikaa ilmoittautua sinne, sitten räpsähtää aktivointisuunnitelman toteutumattomuudesta karenssi. Erikoistyövoimaneuvoja asetti minulle ansan, johon lankesin. Hän tuntuu olevan täysin tunteeton sadisti-ihminen. Hän ehdotti jopa aktivointisuunnitelman teossa, että minut laitettaisiin kuntokurssille ja nauroi päälle sosiaalivirkailijan kuullen, ja sitä ei kirjattu aktivointisuunnitelmaan, vaan siellä on ainoastaan merkintä, että edetään asioissa vasta mielenterveyshoitajan lausunnon jälkeen. Ajatella, erikoistyövoimaneuvoja nauroi minulle, kun kerroin, että nivelet ovat kipeänä letrosolilääkityksen takia. Hän ilmeisesti piti sairauttani, johon tämä lääkitys liittyy, täysin vitsinä. Ei gr 3-tasolta kukaan voi väittää varmasti että olen parantunut, sairaus on kyllä remissiossa, mutta on uhkana levitä muuallekin. Kiitos teille, joilla oli kannustavia mielipiteitä. Kävin etsimässä Syöpäsäätiön sivuilta tietoa työttömien syöpäsairaiden elämäntilanteesta, mutta kukaan ei ollut kirjoittanut aiheesta. Kaikkea muuta oli. Työttömyys ja sairaus, josta ei anneta mennä mihinkään suuntaan, on varmaan niin tabu. Eikö syöpää sairastava pääse väliaikaiselle kuntoutustuelle kuin ainoastaan mielenterveystoimiston kautta näyttelemällä masentunutta? Varmaan täytyy ruveta joksikin pakkoyrittäjäksi, vaikkapa Oriflame-edustajaksi, vaikka ei tienaisi kuin satasen kuussa, kun ei ole omaa autoa kiertää ovelta ovelle niitä kauppaamassa, ja monissa rappukäytävissä nykyisin lukee "kerjääminen ja kaupustelu kielletty". Eläkeikään on vielä seitsemisen vuotta, enkä haluaisi olla hullun kirjoissa syövän takia, jotta kuntamme terveydenhuollon yksityinen palveluntuottaja vapautuisi minun aktivoinnistani ja ettei tarvitsisi maksaa puolet Kelalle sakkoja. Nyt tässä kotona ollessa olen laittanut pienen kasvimaan, perunat siellä ovat jo taimella, kitkeminen onnistuu jopa leikatulla puolella, vaikka pitää istua jakkaralla polvien takia. Myös 10 neliön kasvihuoneessa kasvavat tillit, persiljat, lehtisalaatti, papu, herne ja pinaatti oikein rehevänä ja kitkin ne kerran ja kastelen joka toinen päivä. Kukkia olen laittanut mökkimme parvekkeelle ja ulos astioihin, sinivalkoiset orvokit kukkivat ja syksyllä loistavat koristekrassit. Käki kukkui ihanasti alkukevään ja kesäkuun, nyt on ihanaa kuunnella linnunpoikasten ja peipposen ääntä. Hyttyset eivät haittaa, vaikka niitä on paljon, kun on hyttysmyrkkyä ja suojaverkkopuku. Kylmä alkukesä on ihana asia letrosolipotilaalle, vaikka hellepäiviä tässä maakunnassa ei ole tähän mennessä ollut kuin vajaan viikon. Eräs ystävä lainasi minulle kristillisen kirjan Joni&Ken. Toisenlainen rakkaustarina. Siinä rintasyöpään sairastunut monivammainen Joni kertoo elämästään havaijilaisen terveen miehen rinnalla ja kirjailijana. Hän myös maalaa suullaan käyttäen pensseliä, kun eivät kädet toimi. Ajatella, vaikka hänellä oli tunnemyrskyjä, häntä ei heti oltu työntämässä hullujen kirjoihin. Vammautunut fyysikko Stephen Hawking jaksaa töitä puskea, vaikka vain yksi suulihas enää toimii. Hän on ennustanut, että Cernissä tehtävät kokeet hiukkaskiihdyttimellä voivat syöstä ihmiskunnan ja jopa galaksimme tuhoon, jos jokin menee pieleen. Sairauden jälkeen entiset koulutukseni ja tittelini eivät merkkaa mitään, on vain nykyhetki. Haluan parantua ajattelemalla positiivisesti: siispä yritän kuvitella, mitä positiivista seuraisi erikoistyövoimaneuvojan ja sosiaalityöntekijän sijaisen aktivointisuunnitelmapaperista, joka oli pakko allekirjoittaa. Ehkä jotain! Pusken itseäni luoviin ratkaisuihin. Onneksi emme sentään asu Belgiassa, jossa laillistettiin eutanasia masentuneelle. Siispä meillä syöpäsairailla on vielä toivoa siviilissä.

Opamox annoksella 30 mg on _alhainen_ annos. Ja neljäsosa siitä ei ole 15 mg ja niitä ei syödä minään "kuurina". Kukaan ei ole viittä vuotta psykiatrisessa osastohoidossa ellei omaa sitten todella rankkaa diagnoosia. Kyllä tällä ihmisellä on täytynyt olla rankka/rankat diagnoosit.

Tekstistäsi saisi paremmin selvää jos käyttäisit välilyöntejä ja kappalejakoja.

Ja ennen kuntoutustukea eli entistä määräaikaista eläkettä, ennen sen anomista tulee ollan vuoden ajan sairauslomalla.

Minkä ikäinen olet?

Tässä jutussasi ei nyt oikein kaikki ole kohdillaan......provoko tämä on kokonaan?

Ja ketään ei tahdonvastaiseen hoitoon määrätä hepposin syin.

Sorry, että en laittanut kappalejakoa tekstiini. Lääkitys syövän ehkäisemiseksi hoitojen jälkeen aiheuttaa myös sen, että ei jaksa panostaa kosmeettisiin seikkoihin, kuten kappalejakoon. Noh, hienoa, että tuli monenlaisia kommentteja. Nyt olen vähän rauhoittunut ja mietin, miten työllistäisin itseni tässä remissiovaiheessa. Mietin, mikä oikeuttaa meitä nimittelemään toisiamme loisiksi, provoksi, ihmisperseeksi tai jopa ansainneensa kuolemansa turhakkeena. Muuten, aromataasin estäjät (Femar ja Letrosol Ratiopharm) lihottavat ja tekevät ihan muodottomaksi vartalon. Se on kuin päärynä, ylhäältä kapea ja alhaalta leveä. Kasvotkin pöhöttyvät kuin juopolla. Varmaan valitsin väärät alat aikoinaan yliopistossa, josta valmistui työttömäksi. Se katkeruus, mitä työttömyydestä seurasi, varmaan laukaisi tämän syövän minussa. Kun ei tahdo toisille pahaa tilanteessaan, niin oma itsetuhomekanismi käynnistyy. En pelkää kuolemaa. Sytostaattihoidon aikana, kun oli meneillään toinen CEF-hoito, sain minuutin ajan raakana sitä punaista ainetta suoneen, vaikka siihen olisi pitänyt tiputtaa suolavettä joukkoon, se oli päässyt loppumaan. Hoitaja huomasi ja laittoi uuden suolavesitipan nopeasti tulemaan joukkoon, mutta vahinko oli tapahtunut. Seuraavana yönä koin ruumiista irtautumisilmiön. Se oli kuin LSD-matka. Kävin avaruusaluksessa (se oli jättimäinen valkoinen kukkamainen alus), joka oli enkelien sairaala. Siellä ne uittivat minua altaassa, jossa oli myrkyn neutralointiainetta. Sitten tehtiin kyselytesti ja todettiin aivojen toimivan, mutta voi, vastaukset olivat negatiivisia, vaikka olivat oikein! Ohjeeksi annettiin positiivinen ajattelu, jos aikoisin parantua. Unessa sängyn vieressä oli eri öinä aina enkelihahmo ilman siipiä. Yksi oli kuin komea He-Man. Toinen oli valkoisessa takissa ja laiha. Kolmas oli tummaihoinen ja kaunissilmäinen. Unessa suutelin avaruudesta tullutta alienia. Hän oli ottanut CEF-myrkyn minusta pois ja en kuollutkaan. Heräsin ja eikun Primperania naamaan. Mulla oli ennen suora tukka, nyt se on kihara. Ennen pidin hengellisestä musiikista, nyt kuuntelen iskelmiä ja rokkia. Ennen sanoin halleluja, nyt minä helposti kiroan. Onko minulle tehty geenimanipulaatio, kun olen ihan erilainen nyt? Ennen oli harkitsevainen, nyt olen kuin Tourette-potilas enkä saa mitään aikaiseksi ja hössötän vaan. Katson graduani ja ihmettelen: olenko tosiaan tehnyt tämän tekeleen? Testasin itseäni netistä saatavalla ammatinvalintatestillä: sytostaattien jälkeen kelpaisin enää tehtaaseen yksinkertaiseen vaihetyöhön. Minulle on siis hoitona annettu jotain, joka tyhmentää. Olen siis tyhmä, loinen, kun uskallan pyytää työmarkkinatukea enkä tiedä, olenko enää koskaan kelpoinen työelämään täysipainoisesti ja mahtaisiko kukaan edes ottaakaan. Mutta on vain pakko jatkaa tätä elämää, sillä seuraavaksi suunnittelen - taiteilijan tai monivammaisten hauskuuttajan uraa. Eletään ihmisiksi. Kiitti vaan teille jotka olitte empaattisia asiassani. En kanna kaunaa noille työkkärin ja sossun työntekijöille. Hehän tekivät vain työtään ja toimivat ylhäältä saneltujen ohjeiden mukaan, että saavat pitää työpaikkansa. Se siitä. Ehkä he saavat tästä ihmisperseestä jotain irti, ainakin se on lihava ja rupsahtaneen luumun näköinen, heh.

Olen kuullut muilta rintasyöpää sairastaneilta naisilta kurssin aikana, että he ovat hoitojen ja varsinkin leikkauksen jälkeen kokeneet todella kummallisia ja pelottavia unikokemuksia ja samoin sytostaatit, jotka ovat hurjia myrkkyjä, vaikuttavat terveisiin soluihin kaikkialla kehossa, samalla kun tappavat niitä sairaita. Hoidettava suojautuu valtavalla kortisoniannoksella, ettei kuolisi. Eihän tämmöisiä unia ei varmaan tule enää vuoden päästä sairaudesta, mutta silloin, kun sairaus oli akuutti, näkee vaikka mitä. Eräskin sairaanhoitaja (joka kertoi, että oli vielä virassa sairasloman aikana), jolta rinta oli poistettu, näki heräämössä herätessään anestesiasta näkynä verta, ja outoja hahmoja herätessään. Toinen näki verta, josta virtaili kultavanoja. Joten älkää yrittäkö tehdä rintasyöpäpotilaista hulluja heidän traumaattisten kokemuksiensa takia, sillä oireet ovat ohimeneviä ja yleensä sairasloman jälkeen voi olla jo työkykyinen ja ihan normaali ihminen. Muuten, sytostaatit vanhentavat ihmistä 10-20 vuodella. Eipä ihme, jos potilas on välillä järkyttynyt, kun kaikki viedään hoitojen aikana, karvatkin ja kauneus. Eli nelikymppinen hoitojen jälkeen näyttää seitsemänkymppiseltä. Jos on varaa ostaa hyviä ihovoiteita, voi ehkäistä ihon rypistymistä ja kuivumista, sillä myös terveet ihosolut kärsivät sytostaateista ja hiukset ja karvat lähtevät kokonaan väliaikaisesti. Onneksi keho uusii itseään ja parin vuoden jälkeen ulkonäkö korjautuu ja hyvä mieli, oikea ruokavalio ja liikunta auttaa aina.

Heips, kävin toisaalla laillistetulla psykologilla, sekä ryhmätestissä ja tiimin arvioitavana ja tulos oli: olen työkykyinen ja voin toimia so-te alalla karmeista kokemuksistani huolimatta! Olin varmaan kulahtaneen näköinen, mutta sanoin rehellisesti toipuneeni syöpähoidoista. Eikä se ollut este alalle, jonne olin hakeutumassa. Sillä jokaisen pilven takana paistaa aurinko, sanoi siili, kun käpertyi piikkikuorensa alle, kun kettu yritti sitä kääntää selälleen... En mennyt sinne kuntani sossutanttojen ja työkkärin tädin suositteleman mielenterveyshoitajan ansaan, vaan ulos työkkäristä ensi viikolla kirjaudun, ja alan nauttimaan uudesta elämänsuunnasta! Herkuttelin tänään suklaalla ja jätskillä, sillä kohta vapaudun työkkärin tanttojen kyykytyksestä!