Ottakaa oppia ja mallia Nelson Mandelasta, joka istui 27 vuotta vankilassa kadottamatta uskoaan ja rakkauttaan ihmisiä kohtaan. Hän uskoi hyvyyteen ja ihmisyyteen selviytymällä karuista kokemuksistaan katkeroitumatta, vihaamatta tai kostamatta kärsimyksiään. Hänen silmänsä sädehti hyvyyttä ja rakkautta, hänen olemuksessaan hehkui aito lämpö ja rakkaus. Hän on aikakautemme maallinen todiste rakkaudesta ja siitä hyvyydestä, josta pitäisi ottaa mallia ja oikeasti oppia jotakin, joka on hyvin merkityksellistä.
Hän olisi voinut valita toisen tien. Hän olisi voinut katkeroitua, kantaa vihaa koko maailmaa kohtaan, mutta ei tehnyt niin. Jumalan tahdosta ja voimasta. Eikä varmasti Afrikan vankilaolot olleet varmastikaan Vantaan vankilaan verrattavissa.
Hän olisi voinut valita toisen tien. Hän olisi voinut katkeroitua, kantaa vihaa koko maailmaa kohtaan, mutta ei tehnyt niin. Jumalan tahdosta ja voimasta. Eikä varmasti Afrikan vankilaolot olleet varmastikaan Vantaan vankilaan verrattavissa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Juu, kyllä se Siperia opettaa ja saa kovimmankin polvilleen.
Niin jos oikein hyvin käy, oppii rakastamaan ja ymmärtämään myös niitä, jotka eivät jaksaneet, vaan katkeroituivat. Se joka on tuon koulun käynyt ymmärtää paremmin. Mandela tosiaan tunsi kaiken sen katkeruuden ja vihan myös, mutta ei antanut sille valtaa. Hän tietää olevansa onnekas ja kiitollinen siitä, että selvisi katkeroitumatta. Hän tuskin pitää sitä itsestään selvyytenä. Luulen hänen ajatelleen, että hän oli onnekas. Hänestä kasvoi suuri humaani ihminen, joka ymmärtää katkeroituneita ihmisiä heitä tuomitsematta, tietäen että voisi olla yksi heistä.
juuri näin. pitää ymmärtää myös niitä, jotka katkeroituu, mutta aina täytyy yrittää ja tehdä parhaansa ja kannustaa itseään ja muita, ja ottaa itselleen ja muille esikuvia siitä, että ihminen sittenkin voi selviytyä. Ihminen voi ymmärtää paljonkin asioita, mutta on myös asioita, joita voi ymmärtää, mutta ei hyväksyä, eikä pidäkkään hyväksyä. Katkeruus ja viha kuuluvat juuri siihen hyväksymättömiin asioihin. Jos niitä hyväksyy itsessään tai muissa, ollaan jo kaukana siitä hyvästä, jota me kaiketi tavoitellaan tässä elämässä. Jumala rakasti kaikkia, mutta ei hyväksynyt kaikkea sitä, mitä ihmiset tekivät ja saivat aikaan.
Lopeta turha positiivisuuden pakottaminen ihmisille, joilla on huonompi tilanne kuin sinulla itselläsi. Anteeksiantaminen edellyttää katumusta toiselta osapuolelta ja virheiden myöntämistä ja yleensä myös syyllisen tahon tapojen parantamisen.
Sori mutta minut on raiskattu ja hakattu. Rakkaani on tapettu. Anteeksi ei pyydetty mutta en slti ole katkera tai koston himoinen. Mitäs sulle on tehty että tilantees on niin paha että katkeruutta kannat?
Ehkä saitkin apua, tukea ja ymmärrystä ja siksi et ole katkera? En jaksa selostaa tilannettani.
Ymmärrystä sain vaikka osa minua huoraksi raiskauksen takia haukkui ja väitti että keksin päästäni koko asian.
sivusta sanon, että kyllä sen on valitettavasti lähdettävä itsestään tuo työstäminen. Aina ei saa ymmärrystä ja tukea. Niin raadolliselta kuin se kuulostaakin. Jokainen tekee valintansa itse. Se ei varmasti ole helppoa, Vertailu on kaikkein pahinta ja johtaa hukkaan. Tiedän kokemuksesta. Jos osaisin taikoa pöyräyttäisin sauvaa ja jokaiselle hyvän mielen, mutta se ei mene niin, vaan tie on pirun kuoppainen ja sangen hämärä ja pelottava sekä ahdistava. Jokainen joutuu sen koluamaan itse. Lykkyä kaikille ja lämpimiä halauksia kyynelien sekä naurun kera.
juuri näin. hienoa luettavaa
Tsot tsot. Älkää kinastelko. Me ollaan vaan kaikki ihmisiä kaikkine tunteinemme. Kukaan ei ole täydellinen ja kaikki tunteet ovat sallittuja. Ennen vanhaan kouluissa kinastelijat laitettiin luokan eteen pyytämään anteeksi ja halaamaan toisiaan. Halataan mekin toisiamme :) Ja kättä vielä päälle :)
hahahhahaha tää oli hyvä nimimerkistä alkaen:DD
Ihailen Mandelaa. Eipä tuosta kauankaan kun keskustelin aiheesta. On ihmeellistä selviytyä tuosta kaikesta, kuten hän selvisi.
Mikäköhän rakkauden jumala yleensäkään laittaa ihmiset käymään läpi ikäviä asioita toisille antaa kaiken ja toiset jättää ilman ja vielä kärsimäänkin joutuu. Mitä siitä pitäisi oppia?