Poikaystäväni isä kuoli 1v sitten,jonka jälkeen suhteemme viileni. Olen ollut hänelle kuin ilmaa siitä asti.- ei seksiä, ei läheisyyttä, rakkautta, mitään. olemme kuin kämppiksiä.
Hän ei yksinkertaisesti pysty antamaan itsestään mitään minulle.
Muita naisia hän vokottelee ja ottaa vastaan huomiota heiltä. Tämä satuttaa minua kun tuntuu etten riitä hänelle.
Nyt on kulunut vuosi tapahtumasta ja puolisolleni todettiin keskivaikea masennus.
Masennun itse samalla,koska olen todella hellyydenkipeä, ja mitään huomiota tai arvostusta en saa kotona.. silti olen vielä tässä ja rakasta, toivon että painajainen joskus loppuisi.
Olen itsekin rikki tilanteesta ja kannan taakkaa harteillani.
Olen miettinyt useasti eroa,koska mieheni ei halua minulta tukea. Riitelemme nykyisin päivittäin. Muutimme omakotitaloon puolivuotta sitten,jonka olemme rempannut melkein kokonaan. Tuntuu pahalta lähteä... en jaksaisi enää olla suhteessa,mutta tunnen oloni itsekkääksi.
Mieheni purkaa oloaan olemalla aina poissa kotoa, kavereiden kanssa bilettäen, käyttää alkoholia ja päihteitä kokoajan enemmän.
Ei suostu syömään masennuslääkkeitä, käy harvoin terapiassa (yleensä peruuttelee ja siirtää aikoja)
Haaveilen perheenlisäyksestä ja onnellisesta liitosta. Tuntuu ettei tässä 8v suhteen ikana se ole enää mahdollista...
Onko oikein että lopetan suhteen toisen masennuksen ja huonon välinpitämättömän käytöksen takia? vai pitäisikö minun odottaa lopunikääni hänen parantumista?
Hän ei yksinkertaisesti pysty antamaan itsestään mitään minulle.
Muita naisia hän vokottelee ja ottaa vastaan huomiota heiltä. Tämä satuttaa minua kun tuntuu etten riitä hänelle.
Nyt on kulunut vuosi tapahtumasta ja puolisolleni todettiin keskivaikea masennus.
Masennun itse samalla,koska olen todella hellyydenkipeä, ja mitään huomiota tai arvostusta en saa kotona.. silti olen vielä tässä ja rakasta, toivon että painajainen joskus loppuisi.
Olen itsekin rikki tilanteesta ja kannan taakkaa harteillani.
Olen miettinyt useasti eroa,koska mieheni ei halua minulta tukea. Riitelemme nykyisin päivittäin. Muutimme omakotitaloon puolivuotta sitten,jonka olemme rempannut melkein kokonaan. Tuntuu pahalta lähteä... en jaksaisi enää olla suhteessa,mutta tunnen oloni itsekkääksi.
Mieheni purkaa oloaan olemalla aina poissa kotoa, kavereiden kanssa bilettäen, käyttää alkoholia ja päihteitä kokoajan enemmän.
Ei suostu syömään masennuslääkkeitä, käy harvoin terapiassa (yleensä peruuttelee ja siirtää aikoja)
Haaveilen perheenlisäyksestä ja onnellisesta liitosta. Tuntuu ettei tässä 8v suhteen ikana se ole enää mahdollista...
Onko oikein että lopetan suhteen toisen masennuksen ja huonon välinpitämättömän käytöksen takia? vai pitäisikö minun odottaa lopunikääni hänen parantumista?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaisi varmaankin istua yhdessä alas ja miettiä miten suhteen kanssa edetä. En ole mikään pariterapeutti, mutta eikö se kuulostaisi ihan järkevältä? Voisitte asiallisesti käydä läpi tilanteenne ja vetää sitten johtopäätöksiä sen perusteella mitkä fiilikset teillä toisiaan kohtaan on.
'Masennuslääkkeitä' ei kannatakaan ottaa, koska se on usein suhteiden loppu. Ne tuhoavat seksuaalielämän monelta ja turruttavat tunteet, joskus iäksi. En keksi mitään tyhmempää mitä pari voisi tehdä suhteelleen lääkepuolella kuin laittaa toinen 'masennuslääkkeille'. Käytöksestä päätellen tuli mieleen, oletko varma, että hän ei käytä jo nyt jotain 'psyykenlääkkeitä', kun terapiassakin käy. Monesti sieltä saa lähetteen psykiatrille, joka antaa nappia saman tien. Psykiatrian napeista, kun seuraa välipitämättömyyttä ja estotonta käytöstä.
Tietenkin on mahdollista, jos ei aineita vedä, että asia on sitten ihan teidän välinen. Täältä käsin ei kukaan osaa sitä arvioida. Sen osan tiedette te parhaiten. Hyvää kesää.
Niin että masennuslääkkeet olisivat paha juttu, mutta ap:n mainitsemat viina ja muut päihteet eivät aiheuta mitään ongelmia?
Vähän jotain järkeä tuohon jatkuvaan lääkevastaiseen propagandaankin, kiitos.
kyllä viina ja päihteet vaikuttavat normaaliin arki elämään tietenkin. hän vain kokee tällä hetkellä sen ainoaksi ratkaisuksi jolloin pääsee pois "tästä" niiden avulla... mikä on todella väärin.