Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Kiitos ystäväni

    Runo ei synny väkisin
    sen luonto on kuin
    elävän veden virtaus.
    Kimmeltävän ohuen nauhan
    jossa timantit säihkyvät
    veripisaroina.
    Hehkussa auringon lepäävät sanat
    ja koskessa ne huutavat
    nälkäänsä.
    Rannoilla juovat koivujen oksat
    rentukoiden seurana sulassa sovussa
    kuin leijona ja seepra.
    Ja illan hiljaisuudessa
    sirittää sirkka.
    Silloin tällöin nousuvesi kuohahtaa
    ja runo herää eloon.
    Toisinaan se lymyää kivenkolossa
    peläten vaaran uhkaamista.
    Mutta silloin, kun sinä lasket
    kätesi veteen.
    Ei mikään ole mahdotonta.
    2<50
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Kiitos ystäväni!
    Siinä on totuus,
    kuinka runo syntyy.
    Elävän veden voimasta
    ja rakkaudesta meissä.
    Tunnet totuuden,
    olet rikas sen voimasta.
    Kuin leijona ja seepra
    ne on luotu toisilleen.
    Ja vain itse ne tietää sen.
    Ja lasken käteni veteen
    niin, että kaikki on mahdollista.
    Yhdessä juokoon leijona
    ja seepra sitä vettä.
    Eikä mikään luonnon voima
    voi heitä erottaa.
    Ja kaikki on mahdollista!

    Äänestä

    Runosuontani
    availen
    Sana vierii
    toinen putoaa
    Vierekkäin asettuvat
    Sujuvasti soljuaa
    Vaan ei sinusta
    koskaan tule
    Runoilijaa
    kertoo eräs
    Vaikenen 30 vuotta
    Hanan avaan
    Laitan sanan
    solisemaan
    nyt sieltä pukkaa
    jos jonkin
    laista kukkaa
    voi sitä riemua
    keho nauraa
    kutkuttaa
    joka solu
    riemusta kuplii
    Olen valmis paketti

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    RakkausMeissä kirjoitti:

    Runo ei synny väkisin
    sen luonto on kuin
    elävän veden virtaus.
    Kimmeltävän ohuen nauhan
    jossa timantit säihkyvät
    veripisaroina.
    Hehkussa auringon lepäävät sanat
    ja koskessa ne huutavat
    nälkäänsä.
    Rannoilla juovat koivujen oksat
    rentukoiden seurana sulassa sovussa
    kuin leijona ja seepra.
    Ja illan hiljaisuudessa
    sirittää sirkka.
    Silloin tällöin nousuvesi kuohahtaa
    ja runo herää eloon.
    Toisinaan se lymyää kivenkolossa
    peläten vaaran uhkaamista.
    Mutta silloin, kun sinä lasket
    kätesi veteen.
    Ei mikään ole mahdotonta.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu