Hei mikä teidän kokemus on siitä, että voiko omia tunteitaan säädellä / määräillä tiettyyn pisteeseen saakka? Onko sinnikkyys hyvä asia?
Joskus kauan sitten eräs poika oli omasta mielestään äärettömän rakastunut minuun. Ei luovuttanut, ei sitten millään. Oli aina puhelimessani, ovellani, lähetteli postikortteja ja lentosuukkoja kaupungilla.
Aluksi ahdistuin toisen innokkuudesta, sitten lähdin joskus jonnekin, koska en jaksanut aina olla keksimässä tekosyitä miksen_tänäänkään_voi_nähä_sua. Lopulta tutustuin tuohon poikaan paremmin ja päädyimme seurustelemaan. Olimme yhdessä kolme vuotta. Ja alunperin ainoastaan sen takia, että hän jaksoi olla niin sinnikäs ja tavoitella haluamaansa.
Väsytystaktiikkaa?
Rakastuin poikaan jossain matkan varrella. Rakastan häntä yhä - omalla tavallani. Seuraavaan kaverin kohdalla olikin eri tilanne, siinä ei tarvittu mitään väsytystaktikointia, mutta se on eri juttu.
Pointtini on, että voiko siihen itse vaikuttaa - voiko vaikuttaa siihen, että toinen rakastuu minuun / kiinnostuu minusta ja onko mahdollista säädellä omia tunteitaan?
Tiedän, että kemia joko on tai ei ole, mutta mitä jos oikein kovasti toivoo jotain...?
Rakastan miestä, joka ei todennäköisesti rakasta minua - ei ainakaan samalla tavalla kuin minä häntä. Palavasti. Ikivanha dilemma, eikö totta?! Rakastan häntä ja tekisin mitä vain, jotta hänkin rakastaisi minua, edes hiukkasen sillä samalla palavalla tavalla, kuin minä häntä. Tiedän, että hän välittää ja tykkää ja kaikkea sellaista.. Tahtoisin niin tulla osalliseksi hänen jakamattomasta huomiostaan ja jakamattomista hellistä tunteistaan...
Joskus kauan sitten eräs poika oli omasta mielestään äärettömän rakastunut minuun. Ei luovuttanut, ei sitten millään. Oli aina puhelimessani, ovellani, lähetteli postikortteja ja lentosuukkoja kaupungilla.
Aluksi ahdistuin toisen innokkuudesta, sitten lähdin joskus jonnekin, koska en jaksanut aina olla keksimässä tekosyitä miksen_tänäänkään_voi_nähä_sua. Lopulta tutustuin tuohon poikaan paremmin ja päädyimme seurustelemaan. Olimme yhdessä kolme vuotta. Ja alunperin ainoastaan sen takia, että hän jaksoi olla niin sinnikäs ja tavoitella haluamaansa.
Väsytystaktiikkaa?
Rakastuin poikaan jossain matkan varrella. Rakastan häntä yhä - omalla tavallani. Seuraavaan kaverin kohdalla olikin eri tilanne, siinä ei tarvittu mitään väsytystaktikointia, mutta se on eri juttu.
Pointtini on, että voiko siihen itse vaikuttaa - voiko vaikuttaa siihen, että toinen rakastuu minuun / kiinnostuu minusta ja onko mahdollista säädellä omia tunteitaan?
Tiedän, että kemia joko on tai ei ole, mutta mitä jos oikein kovasti toivoo jotain...?
Rakastan miestä, joka ei todennäköisesti rakasta minua - ei ainakaan samalla tavalla kuin minä häntä. Palavasti. Ikivanha dilemma, eikö totta?! Rakastan häntä ja tekisin mitä vain, jotta hänkin rakastaisi minua, edes hiukkasen sillä samalla palavalla tavalla, kuin minä häntä. Tiedän, että hän välittää ja tykkää ja kaikkea sellaista.. Tahtoisin niin tulla osalliseksi hänen jakamattomasta huomiostaan ja jakamattomista hellistä tunteistaan...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihmisen perimmäinen ajatus on mitä minä haluan ja mitä minä hyödyn. Se on geeneissä. Kun nämä halut eivät toteudu erotaan. Rakkaus on tunne ja sitä voi säädellä, mutta se sumentaa ajatuksia ja tekee levottomaksi ja hassuksi.