Olet istunut taposta kaksi vuotta. Ihan sama miksi tapoit - vaikka itsepuolustukseksi, ei väliä. Olet kuitenkin istunut siitä hyvästä, että joku on kuollut takiasi.
Tutustut uuteen ihmiseen, ehkä tunnet häntä kohtaan jotain muutakin kuin toverillista tykkäämistä ja tulee aika kertoa omasta menneisyydestä, omasta historiastaan. Mitä teet?
Tiedät, että tämä uusi henkilö on kaukana sellaisesta kulttuurista - ei osaa varmaan edes kuvitella mikä on se pimeä paikka, jota vankilaksikin kutsutaan. Et halua säikyttää häntä tiehensä. Mitä teet? Salaatko menneisyytesi jollakin verukkeella? Millä? Miten peität mustat aukot, jotka sinne jäävät kummittelemaan. Saako hän tietää kuitenkin?
Tutustut uuteen ihmiseen, ehkä tunnet häntä kohtaan jotain muutakin kuin toverillista tykkäämistä ja tulee aika kertoa omasta menneisyydestä, omasta historiastaan. Mitä teet?
Tiedät, että tämä uusi henkilö on kaukana sellaisesta kulttuurista - ei osaa varmaan edes kuvitella mikä on se pimeä paikka, jota vankilaksikin kutsutaan. Et halua säikyttää häntä tiehensä. Mitä teet? Salaatko menneisyytesi jollakin verukkeella? Millä? Miten peität mustat aukot, jotka sinne jäävät kummittelemaan. Saako hän tietää kuitenkin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
En itse ole istunut mutta halusin silti kertoa mielipiteeni. Mielestäni asia on hyvä tuoda esiin jo alkuvaiheessa, koska jos asiat alkaa luistamaan ja ehkä jonkinlainen yhteiselo alkaa ja asia tuleekin myöhemmin esiin, sitten siitä ei välttämättä enää edes keskustella. On tietysti ihmisiä jotka ei sulata edes itsepuolustuksena tehtyä tappoa mutta silloin voi miettiä onko sellainen ihminen omiaan sinulle. Kyllä jokainen tappaa itsepuolustukseksi jos oman tai läheisen hengen säilyminen on siitä kiinni.
Taposta tuomitaan väh. 8v. vankeutta..
Ei taposta tartte istua 8vuotta johan murhastakin on saatu vähempi ja sekin vielä puolikkaalla.
No kyllä suhtautumiseeni vaikuttaisi se syy miksi istunut/mitä tapahtui... Mutta kertoa se kannattaa joka tapauksessa, onhan se myös vastuunottamista teostaan. Tosin tarvitsisi tuntea toinen hyvin, alkuvaiheessa suhteessa saattaisin alkaa pelätä kumppaniani...
Minimituomio taposta on 8 vuotta, joten kahden vuoden istumisella sitä ei Suomessakaan soviteta (ainakaan vielä).
Jos oikeus olisi katsonut, että kyseessä on ollut itsepuolustus/hätävarjelu, niin silloin ei olisi luettu tuomiota taposta.
Juttusi on säälittävää luuserin vikinää alusta loppuun. Eri asia olisi ollut, jos olisit jaksanut pysyä totuudessa (kaltaisellesi madolle varmasti vaikeaa).
Kannattaisi kertoa. Et voi elää loppuelämääsi naisen kanssa peläten joka päivä, että hän saa tietää. Hulluksihan sellaisesta tulee. Mitä kauemmin salaat, sitä vaikeampi on vastata lopulta, kun hän kysyy mikset kertonut aiemmin. Jos hän jättää sinut tuon takia, ei suhde kestäisi muutenkaan.
Mä tutustuin reilu kuukaus sitten jätkään ja sain kuulla sen kämppikseltä parin päivän päästä et se oli tappanu jonkun ja istunu just neljä ja puol vuotta. ei siinä mitään meni paripäivää ja tutustuin siihen paremmin ja huomasin et se on helvetin fiksu tyyppi. ja päätin et sen menneisyys ei vaikuta asiaan millään tapaa. viikon päästä se sano itekkin ihan kuin ohimennen et se oli linnassa, mä en sanonu et mä jo tiesin vaan kysyin häneltä et miks? ja sen jälkeen ollaan oltu avoimii eikä siitä oo tarvinnu puhua. jos se ihminen tuntee sua yhtään ja pitää susta muuten ei se linna muuta asiaa minnekkään suuntaan. saattaa säikäyttää mut hetkeks mut sitten se tukee sua toivon mukaan... voimia sulle
Useimmat murhamiehet ovat helvetin fiksuja tyyppejä. Hyvä, että sinäkin terävänä typsynä tällaisen havainnon teit. Petosmiehet ovat kyllä vieläkin fiksumpia ja pedofiilit taasen tulevat hyvin toimeen lasten kanssa.
En minäkään usko, että se linna välttämättä muuttaa asiaa suntaan eikä toiseen. Eri asia on sitten se, miksi se "helvetin fiksu tyyppi" on sinne linnaan joutunut. Mutta sinullehan se reilun kuukauden mittaisen "syvätutustumisen" perusteella on täysin selvinnyt. Todennäköisesti ansaitset juuri tuollaisen poikaystävän...
Heipsan!
Relaa vähän! Ei kenelläkään voi olla noin vaikeeta, ku sulla tuntuu olevan! Tai voithan sä kertoa meille mikä mättää, niin voidaan sit antaa tuomarillisia neuvoja ja arvosteluja sullekin päin!
Heipsan itsellesi vaan!
Jos poikaystäväsi on lusimassa, niin veikkaanpa vahvasti, että sinun tulisi keskittyä neuvojen vastaanottamiseen eikä niiden antamiseen...
Joka tapauksessa Hyvää Joulua sinulle!
Ei kai nyt kenenkään elämän jotku satunnaiset pari vuotta kauan sitte oo sellasia josta tarttee tehdä tiliä uudelle tuttavalle.
Voihan sitä olla suhteitaki joist ei haluu kertoo, yksinäisii vuosii joita ei halua kuvailla etc.
Täydellisen omaelämäkerran aika on sitte ku suhde on kestäny täysin luottamusellisena vuosia, jos sittenkään. Ei pidä olla hölmö!
Ei kannata missään nimessä salata menneisyyttä tai ylipäätään mitää asioita. Ne tulevat ilmi kuitenkin. Jos pystyt olemaan ns. kunnon ihminen, niin menneisyydellä ei ole väliä. Sillä on väliä minkälainen olet nyt ja mitä teet. Ihmiset puhuvat aina ja paheksuvat. Älä välitä siitä. Siis jos et anna ENÄÄ aihetta! Puhun kokemuksesta, olen juuri samanlainen ihminen, jonka takia sinäkin olet huolissasi menneisyydestäsi. Eli minulle rakas ihminen on syyllistynyt samaan kuin sinä. Ja on pystynyt nostamaan itsensä sieltä. Syyllisyydestä, häpeästä ja kaikesta.