tumma luistelijatar.
ikävä sinua
ootkohanvapaa
8<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Juu en mä....mut tähän laitan yhen ajatuksen. Tuosta ikävästä, mitä se on. Entä jos miettii jotakin ihmistä vuositolkulla ja silti kokee ettei se ole ikävääkään..vai onko?
Onko se turhautumista kun tietää et ei mikään häneen liittyvä ole mahdollista eikä suotavaa, eikä edes halua et olisi mitään, mut kuitenkin haluaa äärettömän paljon. Ja kuitenkin toivoo ennen kaikkea että ei haluaisi mitään. Ja vielä et tunne on kovin fyysinen ( pinnallista) , mutta kohdistuu vain häneen. Miljoona ristiriitaa ja tunne ettei ikinä voisi puhua asiasta jota ei itsekään ymmärrä. Onko kenelläkään sellaista oloa et menee on/off ja kaikkien tunteiden kirjo käy milloin mitenkin mielessä. Silti..silti voit elää kuten ennenkin ja pöh näille ajatuksille, kunnes hän taas tulee mieleen.
Heräsin tähän aikaan ja jotenkin näihin ajatuksiin..onneksi aina ei näin ole mut juuri nyt tunne on sanoinkuvaamaton. Tiedän menee ohi ja niinhän se aina. En sentään mieti päivittäin näin, vain nyt ja jonnekin puran tämän et saan mielestäni.
Poistun keittämään hyvät kahvit. Tämä on aamujen aamu ja vielä kesäpäivä joten mistä en nyt kiittäisi :) kun kaikki menee ihan ok, mut tunteet on vähän sekasin joskus.
Lisään vielä ap:ole. En ole tumma luistelujasi enkä mitään muutakaan.
Puhut asiaa. Olen miettinyt näitä samoja asioita periaatteessa vuodesta toiseen, en koko ajan aktiivisesti tietenkään. Mutta se yksi ja sama ihminen vain löytyy yhtäkkiä jostain ajatusten takaa ja siinä sitä olet. Se hämmentää ja kai se tuntuu siltä, kuin olisi ikävä toista. Samalla pelottaa niin paljon ja tiedät että mitään et oikeastaan voi asialle oman ja hänen elämäntilanteensa vuoksi tehdä.
Uskon siis, että ymmärrän pointtisi ja se "ikävä" on halua olla toisen lähellä vaikka tosiasioiden valossa voi olla varma, ettei edes kunnolla ja läpikotaisin tunne sitä ihmistä. On vain se tunne. Sitä odotellessa, että se menisi taas pois tullakseen sitten arvaamattomalla hetkellä takaisin.
No voisitko lopettaa täällä tunteiden ruokkimisen... Mukavaa päivän jatkoa!
Jokaisella on oikeus ilmaista omat tunteet täällä. Mua lohduttaa et joku muukin tuntee noin.
Tummuus on katsojan silmässä. En voi luvata enää mitään... Mukavaa päivää sinulle! :)
Matti sieltä jäähallilta kaipaileepi tummaa luistelijatar neitokaista.
Okei... onhan siellä miehiä ja varmasti Mattejakin.