Läheisriippuvaisuutta vai..?

Jos hän on nuori henkilö niin käytös voi mennä henkisen kehittämättömyyden piikkiin.Jos taas vanhempi henkilö jonka periaatteessa pitäisi olla jo aikuinen käytökseltään niin hankalampi tapaus.Onko hänellä ollut aiempia suhteita jotka eivät ole toimineet jostain syystä tai onko hän tullut petetyksi?
Keskustele hänen kanssaan hänen käytöksestään ja menneisyydestään.Parisuhdeterapia yksi vaihtoehto?

Et kertonut, onko teillä yhteinen talous, lapsia jne? Nimittäin itse suosittelen eroamaan, jos se vain on vielä käytännössä kohtuullisen helppoa. Ihminen ei parannu ilman omaa motivaatiotaan. Jos kumppanisi käy mieliksesi terapiassa, se on hukkaan heitettyjä voimavaroja. Usko vanhaa ja kokenutta naista. Olen tahtomattani toiminut erään ihmisen tee-se-itse-terapeuttina 40 vuotta - ei muuta tulosta, kuin että itse olen hajoamispisteessä.

Sellainen suhde (parisuhde, sukulaisuussuhde, ystävyyssuhde) jossa pitää olla koko ajan varpaillaan ja joutuu tukahduttamaan itseään, ei ole hyväksi itselleen. On parempi ottaa etäisyyttä. Älä pelkää tyhjiötä, jota elämääsi siitä jää. Ero on kriisi, mutta sen jälkeen sinulla on vapaata tilaa täytettävissä toimivammalla suhteella, jossa voit olla oma itsesi, ilman jatkuvaa varuillaan oloa.

Jos päädyt eroon niin valmistaudu siihen, että kumppanisi käyttää kaikki keinonsa kiusatakseen sinua. Eli suojaudu sen jälkeen esim. identiteettivarkauden varalta. Varaudun nettikiusaamiseen ja panetteleluun jne. Ota salainen puhelinnumero ja -osoite. Ja varaudu siihen, että joudut tekemään rikosilmoituksen. Eli säilytä kaikki todisteet siitä, mitä kumppanisi tekee sinua vahingoittaakseen mahdollisen eron jälkeen.

Läheisriippuvuudesta voi parantua, mutta se vaatii sitä, että henkilö itse haluaa parantua.

Yleensä se lähtee siitä, että läheisriippuvaisen elämä kohtaa niin suuren kriisin, että hänen on pakko luopua vanhasta.

Läheisriippuvuutta kutsutaan myös ohutnahkaiseksi narsismiksi ja välillä läheisriippuvinen voi tehdä toisen psyykkeelle yhtä pahaa jälkeä kuin oikea narsistikin.

Helsingissä kokoontuu läheisriippuvaisten vertaistukiryhmä (CODA) joka perjantai 18:00, josta on ollut monelle apua.
Siinä parantuminen perustuu kahdelletoista askeleelle, niin kuin AA:llakin (Kaikkia riippuvuuksia voidaan hoitaa suunnilleen samalla tavalla ja läheisriippuvuus on nimen omaan riippuvuutta)

Itse olen yksi esimerkki siitä, että tästä vaikeasta sairaudesta voi selvitä.

"Jos päädyt eroon niin valmistaudu siihen, että kumppanisi käyttää kaikki keinonsa kiusatakseen sinua. Eli suojaudu sen jälkeen esim. identiteettivarkauden varalta. Varaudun nettikiusaamiseen ja panetteleluun jne. Ota salainen puhelinnumero ja -osoite. Ja varaudu siihen, että joudut tekemään rikosilmoituksen. Eli säilytä kaikki todisteet siitä, mitä kumppanisi tekee sinua vahingoittaakseen mahdollisen eron jälkeen."

Tuollainen käytös kuulostaa pikemminkin paksunahkaisen narsistin touhuilta. Itse en jätetyksi tullessani osannut tai uskaltanut edes olla vihainen kuten terve ihminen olisi, ajattelin vain että toivottavasti toinen löytää onnen elämäänsä. Tietysti anelin ja rukoilin ensin toista jäämään ja lopulta itkin katkerasti vuosikausia myös omaa yksinjäämistäni, kuten kunnon läheisriippuvainen. Mutta mitään pahaa en olisi toiselle kyennyt tekemään, päinvastoin syydin suurimman osan yhteisestä omaisuudestanikin erossa hänelle.

Toki olen omassa itsessäni huomannut, että taipumukset tuppaavat aaltoilemaan ohut- ja paksunahkaisen narsistin piirteistöjen välillä. Eli ehkä joku pääasiassa ohutnahkainenkin voi heittäytyä noin hankalaksi vaikka se omalla kohdalla tuntuukin vieraalta. Itse en usko että kykenen tästä koskaan muuttumaan, inhottavinta on se ainainen kaikesta loukkaantumiseni ja taipumus katkeroitumiseen, joka tuhoaa kaikki parisuhteet.