Olen jonossa kohdunpoistoon vatsanpeitteiden läpi ja nyt kyselisin kokemuksia sen kokeneilta. Kauanko olitte sairaalassa ja millainen sairasloma? Oliko kipua kauan? Entä elämä leikkauksen jälkeen, milloin voi aloittaa esim. normaalin seksielämän jälleen?
Munasarjojani ei poisteta koska olen vielä sen verran nuori. Lapsia minulla ei ole. Positiivisesti muuten suhtaudun ja mieheni myös.
Kertokaa, sisaret!
Munasarjojani ei poisteta koska olen vielä sen verran nuori. Lapsia minulla ei ole. Positiivisesti muuten suhtaudun ja mieheni myös.
Kertokaa, sisaret!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Moi!
Minä yritin virittää aiheesta keskustelua, vaan ei näytä kellään kiinnostavan...
No minulla on tästä aiheesta kyllä kokemuksia. Olis ihan kiva kirjoitella ihmisen kanssa, joka on kokenut saman kuin minä. Olemme suurinpiirtein samanikäisiäkin ja kumpikin lapsettomia.
Sinun on turha pelätä leikkausta, vaikka minun on turha sanoa, että älä pelkää, se kuuluu asiaan ja on luonnollista pelätä, jännittää.
Minut on leikattu myös vatsanpeitteiden läpi, kuitenkin toipuminen on ollut yllättävän nopeaa. Sairaalassa olin 5 päivää leikkauspäivästä laskien. Sairasloma oli kuukauden, jonka jälkeen kykenin kyllä jatkamaan elämääni eteenpäin. Kipua minulla oli aika vähän, pääsin kipupumpusta eroon 3 päivänä leikkauksesta ja sen jälkeen söin kyllä särkylääkkeitä, jotka auttoivat kyllä. Kotona söin silloin tällöin ja oikeastaan ihan senkin takia, ettei kipu pääse yllättämään pahimmalla mahdollisella tavalla.
Seksielämä on ollut täysin normaalia leikkauksen jälkeen. Kuukauden siinä meni muistaakseni, ennenkuin saa aloitella. Jännitin ensimmäistä kertaa, koska gynekologi sanoi, että se ei välttämättä onnistu, mutta koska minulla jätettiin myös kohdunkaulaa jäljelle, yhdynnän pitäisi onnistua hyvin. Ja siinä meillä ei ole onneksi ollut mitään ongelmia. Ja munasarjat ovat jäljellä, että hormoonit hyrrää.
Siihen tunnepuoleen vain haluaisin vielä sanoa, että ei kohdunpoisto ole mitenkään pikkujuttu varsinkaan lapsettomalle. Varmasti tulet vielä monet itkut itkemään asian vuoksi kuten olen minäkin itekenyt, mutta kaikesta selviää, kun on voimavaroja selvitä. Siihen tarvitaan miehesi tuki ja onneksi sinulla se on.
Ei muutakuin onnea leikkaukseen. Kyllä kaikki menee hyvin, usko pois! Tsemppiä!!!
Kiitos Nina, kun vastasit. En ole koskaan ollut missään isommassa operaatiossa joten kyllä täytyy myöntää että vähän ajatteluttaa tuo tuleva.
Aika pitkään sitä kipupumppua ilmeisesti pidetään eli ei voi liikkua? Olen kuullut että sängystä pitäisi yrittää pikimmiten nousta, mutta kai se pikaisesti on mahdotonta. Sairaalasta kai pääsee kun "suoli" alkaa toimimaan? Miten kotona olo, pärjääkö yksinään aluksi jos mies on töissä? Pystyykö mitään tekemään?
Elämästä leikkauksen jälkeen, oletko ajatellut adoptiota? Minä aloin jo totutella ajatukseen että meillä ei ole lapsia, mutta onhan tuo mahdollisuus. Pitkä aikahan siihen menee ja omaa verta ja lihaa adoptiolapsi ei ole, mutta mahdollisuus!
Tsemppiä myös sulle!
Moi!
En minäkään ikinä ollut isossa leikkauksessa, mutta kaikki meni kuitenkin ihan hyvin ja uskon, että menee sinullakin. Kyllä ne lekurit osaa hommansa. Minulla leikkauksessa meni muistaakseni kolmisen tuntia.
Kipupumppu vierotetaan mahdollisimman pian pois ja sen kans voi liikkua. Se täytyy vain muistaa, että sitä ei saa nostaa, vaan ainoastaan pukata.
Kyllä ne sinut pystöön nostaa seuraavana päivänä ja suihkuun ensimmäisenä. Aluksi kävelin hoitajien saattamana. Voimat on kyllä melko heikoilla, vaan minä kyllä pärjäsin suihkussa ihan yksin, sen jälkeen kyllä oli kuin olis käynyt 50 km lenkin, nukutti mukavasti ja olo oli aivan ihana, kun pääsi peseytymään. Siitä sitä sitten liikuttiin pikkuhiljaa huoneessa aluksi ja sen jälkeen voi käydä käytävässä, jos siltä tuntuu ja uskaltaa ja voi kaiken vauvan itkun seassa.
Kotia pääset sen jälkeen kun suoli toimii ja pärjäät ilman kipupumppua.
Kyllä sinä kotona pärjäät varmasti päivät yksin, kun pyydät miehesi tekemään kaiken valmiiksi, nostella et saa aluksi oikeastaan yhtään mitään, vaan siitä pikkuhiljaa maitopurkkia ja sen semmoista. Se kyllä ilmoittaa milloin nostat liian painavaa.
Olemme ajatelleet adoptiota ja varmasti sen toteutamme, koska minusta tuntuu että en voi elää elämääni ilman lasta. Toivottavasti se onnistuu ennenkuin ikä tulee vastaan.
Olisi kiva sinun kanssa muutenkin vaihtaa ajatuksia nyt ja leikkauksen jälkeen. Siitä on apua usein kun on vertaistukea saatavilla. Tiedän että tämä asia ei ole sellainen, mikä menee ohi olan kohauksella ja unohdetaan.
Minulta kohtu ja osa munasarjasta poistettiin n. 40-v. Leikkaus oli pitkä, kipupumppu poistettiin minulta muutama tunti leikkuksen jälkeen, koska sain halvausoireita = vartalosta alaspäin menin täysin tunnottomaksi. Olin todella kipeä, vaikka sain niin paljon kipulääkettä kuin mahdollista antaa, mutta toipuminen oli kuitenkin nopeaa kaikesta huolimatta.Neljä viikkoa olin sairauslomalla ja täysin työkykyinen sen jälkeen. Kyllä lääkärit ja hoitohenkilökunta osaavat asiansa, joten lähde turvallisin mielin operaatioon.
jos kohdunkaula poistetaan niin vaikuttaako se seksielämään. onko kokemuksia?
Kiitos kannustavista vastauksista. Kyllähän sitä aika luottavainen on lääkäreiden ja sairaalan suhteen mutta eniten ehkä mietityttää ne kivut mitkä sitten on. Ja se että niitä tenavia ei sitten tosiaankaan itse enää tehdä.
myös jonossa kohdun poistoon. Kuukautiset on tosi kivuliaat ja veri roiskuu ihan kuin jokin olisi teurastettu. Lisäksi en ole koskaan ole voinut hyväksyä itseäni naisena, joten haluan tulla neutralisoiduksi. Lapsia en halua; olen jo steriloitu.
Kärsin mielelläni leikkauksen jälkeiset kivut, jos vaan pääsen eroon joka kuukautisista kivuista.