Hei. Halusin nyt kirjoittaa (helposta) elämästäni teille, koska tunnen tarvetta jakaa tämän jollekin, mutten kehtaa kellekään kasvokkain.
Pienenä vietin hyvin paljon aikaani poikien kanssa. Lähes kaikki ystäväni oli poikia. Kun kasvoin, pojat tietysti eivät enää halunneet viettää aikaansa kanssani. Ihmettelin pitkään miksi, kunnes tajusin, että heistä ei ollut normaalia viettää aikaa tytön kanssa... Vielä kolmannen luokan alussa minulla oli poikia kavereina, mutta pian kaikki kaikkosivat luotani.. Tytöt eivät koskaan ole viihtyneet seurassani (enkä minä heidän) mutta joskus yksinäisyyteni tuntui liialta ja olin ihmisten kanssa, vaikka tiesin ettei kumpikaan halunnut. Neljännen luokan alussa minulla oli yksi hyvä ystävä, jolle kerroin lähes kaiken itsestäni ja hän teki samoin... Tämä tyttö kuitenkin myöhemmin hylkäsi minut kokonaan yksin, sen takia ettei kestänyt sitä ajatusta, että minä pidän tytöistä... Olen jo aika nuorena (kolmannellakohan luokalla olisi ollut) tajunnut, että pojat eivät minua kiinnosta. Ja kun kerroin tästä hänelle hän suuttui, eikä ole puhunut minulle sen jälkeen. Sen jälkeen olin todella yksin reilun vuoden kunnes tutustuin nykyisiin ystäviini kuudennen luokan puolivälin vaiheilla. luksi en tiennyt heistä juuri mitään, mutta halusin olla heidän kanssaan koska heillä oli hauskaa. Nyt tänä keväänä olemme alkaneet kertoa toisillemme enemmän asioita itsistämme ja he tietävät nyt minusta monia asioita joita en ajatellut kellekään koskaan kertoa. Olin jo ennen kun ystävystyimme ihastunut yhteen näistä tytöistä ja hän (ehkä) oli yksi syy miksi alunperinkään aloin viettää aikaani heidän kanssaan. Nyt hän tietää tästä ihastumisesta, mutta hän ei välitä siitä, josta olen onnellinen, koska minua pelotti, että hän ei puhuisi enää minulle. Muut heistä ovat myöskin minulle todella tärkeitä ja vietänkin heidän kolmen kanssa lähes kaiken vapaa-aikani, jota minulla ei todellakaan ole paljoa harrastusteni aikaavievyyden vuoksi. Nyt (jatkan ihastuksestani) tällä kyseisellä hetkellä istumme huoneessani ja juttelemme... Eli elämäni on tällä hetkellä todella mukavaa :)
Anteeksi kaikki mahdolliset kirjoitusvirheet, teksti kirjoitettu nopeassa ajatuspuuskassa, jotten alkaisi tunteilemaan täällä koska olen niin iloinen... Jos jollakulla on halua jutella jostakin, minut löytää kik-messengeristä samaisella käyttäjänimellä kuin täältäkin; fakegirl01 sähköpostilla jos haluaa niin löytyy [email protected] tai [email protected] laittakaa tänne omia juttujanne jos haluatte ja minulle viestiä jos haluatte... Have fun :*
Pienenä vietin hyvin paljon aikaani poikien kanssa. Lähes kaikki ystäväni oli poikia. Kun kasvoin, pojat tietysti eivät enää halunneet viettää aikaansa kanssani. Ihmettelin pitkään miksi, kunnes tajusin, että heistä ei ollut normaalia viettää aikaa tytön kanssa... Vielä kolmannen luokan alussa minulla oli poikia kavereina, mutta pian kaikki kaikkosivat luotani.. Tytöt eivät koskaan ole viihtyneet seurassani (enkä minä heidän) mutta joskus yksinäisyyteni tuntui liialta ja olin ihmisten kanssa, vaikka tiesin ettei kumpikaan halunnut. Neljännen luokan alussa minulla oli yksi hyvä ystävä, jolle kerroin lähes kaiken itsestäni ja hän teki samoin... Tämä tyttö kuitenkin myöhemmin hylkäsi minut kokonaan yksin, sen takia ettei kestänyt sitä ajatusta, että minä pidän tytöistä... Olen jo aika nuorena (kolmannellakohan luokalla olisi ollut) tajunnut, että pojat eivät minua kiinnosta. Ja kun kerroin tästä hänelle hän suuttui, eikä ole puhunut minulle sen jälkeen. Sen jälkeen olin todella yksin reilun vuoden kunnes tutustuin nykyisiin ystäviini kuudennen luokan puolivälin vaiheilla. luksi en tiennyt heistä juuri mitään, mutta halusin olla heidän kanssaan koska heillä oli hauskaa. Nyt tänä keväänä olemme alkaneet kertoa toisillemme enemmän asioita itsistämme ja he tietävät nyt minusta monia asioita joita en ajatellut kellekään koskaan kertoa. Olin jo ennen kun ystävystyimme ihastunut yhteen näistä tytöistä ja hän (ehkä) oli yksi syy miksi alunperinkään aloin viettää aikaani heidän kanssaan. Nyt hän tietää tästä ihastumisesta, mutta hän ei välitä siitä, josta olen onnellinen, koska minua pelotti, että hän ei puhuisi enää minulle. Muut heistä ovat myöskin minulle todella tärkeitä ja vietänkin heidän kolmen kanssa lähes kaiken vapaa-aikani, jota minulla ei todellakaan ole paljoa harrastusteni aikaavievyyden vuoksi. Nyt (jatkan ihastuksestani) tällä kyseisellä hetkellä istumme huoneessani ja juttelemme... Eli elämäni on tällä hetkellä todella mukavaa :)
Anteeksi kaikki mahdolliset kirjoitusvirheet, teksti kirjoitettu nopeassa ajatuspuuskassa, jotten alkaisi tunteilemaan täällä koska olen niin iloinen... Jos jollakulla on halua jutella jostakin, minut löytää kik-messengeristä samaisella käyttäjänimellä kuin täältäkin; fakegirl01 sähköpostilla jos haluaa niin löytyy [email protected] tai [email protected] laittakaa tänne omia juttujanne jos haluatte ja minulle viestiä jos haluatte... Have fun :*
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.