Luuletko tosissasi, etten ymmärrä, ettet ole mikään järkivalinta? Vahingossa rakastuin ja sille en mitään mahda. Olen taistellut tunteitani vastaan, enkä sillekään mitään mahda. En kai tietääkseni ole mikään masokisti, on vaan niin pirun huono miesmaku! :)
Haluatko ymmärtää?
Rakasolet
43<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Kai mussa jotain hyvääkin sit taitaa olla? Jollei muuta niin ainakin hyvä naismaku;).
Paljonkin hyvää. Mutta olet se oman tiesi yksinäinen kulkija.
No en minä niin yksinäinen kulkija ole, valitsen seurani vain vähän tarkemmin:). Yllätys kyllä, minäkin olen joutunut hyvin paljon elämäni aikana erilaisten ihmisten kanssa toimeen tulemaan, monestakin syystä!:)
Lisään vielä, et tunne minua vielä kunnolla;). Mussa on monia eri puolia, niinkuin sussakin. Joita en vielä tunne ja tiedosta.
vieras ei tunne toista vierasta nyt eikä koskaan, ei kunnolla eikä puolikunnolla.
koittakaa saada se kaaliinne vaikka yöllä voi aivot olla puoliteholla niin kummiski.
tunteen ja tietään. ei vieraille satuja kertoen.
en osaa sanoo muuta enää.
Tuo olikin osuvasti sanottu. Et osaa sanoo muuta enää.
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13686630
Ei sitä suhdetta tunteella pidetä pystyssä, kyllä siinä järkeäkin pitää olla.
Mitä suhdetta???
Kiitymyssuhdetta
Kunhan ihmettelen aamun ratoksi tätä yöllistä toimintaa täällä, tuiki tuntemattomat niin tärkeitä ja rakkaita keskenään ja toisilleen. Mistä se kertoo? Aivotoiminnan niukkuudesta vai vain halusta pelehtiä yön tunteina kenen kanssa vain.
Minusta liian isoja asioita ja sanoja heitettäväksi kuin tuhka tuuleen. En osaisi / pystyisi itse koskaan sanomaan vieraalle noin, esto päällä.
mies vaihtaa palstaa ja naista yöt läpeensä ja kaikki on yhtä rakkaita ja tärkeitä, ei jääny tähän viime yön saldo. lienee kyse pakkomielteestä.
"rakastin jokaista hetkeä lähelläsi" ja muut. Mitäs ne sitten on ollut?
Menkööt keskenään omille sivuille rakastamaan
Kertoisitko vähän suuntaa missäpäin se rakas ja huono miesmaku - mies majailee ja sinä myös tietty?
Hämeessä.
Ei hämeessä.
Siitenpä ei montaa maakuntaa jääkään jäljelle ;)
Tuliko turkuun?
Liki liippaa...
Kuinka liki?
Kiinni.
Niin arvelinkin:)
Lempinaisartistisi nimikirjaimet?
S,v
Osuiko oikein?
Mutta en isosti anna arvoa näille tänne viskatuille huuteluille, menee ihmisarvon alennuksen puolelle, mielestäni olen mies jolle uskaltaa kyllä puhua henk.koht.
Kokeileppa vaikka.
Ihastuin itsekin ei-järkivalintaan, rakkaudesta en puhuisi koska mekään emme varsinaisesti tunne toisiamme ja minä koen rakkauden olevan viehätyksen tunteen lisäksi mm. kumppanuutta, syvää ystävyyttä, ymmärtämistä ja turvallisuutta. Olen rakastavassa liitossa, mutta viehätyin tuntemattomasta. En toki kenellekään tuputa omaa näkemystäni. :)
Viehättymisen lisäksi koen kyllä jonkinlaista yhteyttä tähän tuntemattomaan, mutta en tiedä sen syytä ja syvyyttä kun en ole tutustunut.
Mä taas koen että voi rakastaa vaikkei kovin hyvin tuntisikaan... oon ennenkin rakastunut näin, ja siitä on kehittynyt tuollainen rakkaussuhde jota sinä kuvailet.
Osittain siksi kai hänestä kiinnostuinkin, koska hän tuntui niin hirvittävän tutulta heti. Olin varma, että olin nähnyt monia hänen piirteistään jossakin toisessa ihmisessä, ja mietin pääni puhki, kenessä. Kunnes sitten yhtäkkiä välähti, että minussa itsessäni. Tässä meidän "tapauksessa" siitä on ollut tavallaan paljonkin hyötyä, että ollaan tietyllä lailla samanlaisia.
Niin. Ehkä enempi onkin kyse siitä, miten kukin tunteensa sanoittaa :) kiistelemätöntä totuutta tuskin on, missä menee ihastumisen ja rakastumisen raja.
Ihastuminen menee ohi viimeistään kahdessa vuodessa, se on se raja ;)
Joko tunteet haalenee tai sitten ne vaan vahvistuu.
Ok. Sitä odotellessa :D kuulostaa oikeastaan suht fiksulta kun puntaroi eri tilanteitakin. Kaksi vuotta tuntuu vain kovin pitkältä ajalta itselleni, vaikka ihastuminen ihan piristävää "puuhaa" onkin :) rakastuminen olisi katastrofi.
Mäkin kuvittelin, että menee se ohi... ihastun tosi harvoin ja ne ohimenevät on kyllä menneet ohi parissa viikossa. No eipä mennyt tällä kertaa... kun oli puoli vuotta jo kulunut, aloin olla hiukan ihmeissäni. Sitten aloin jo odottaa sitä kahden vuoden rajapyykkiä, kun siitä aina toitotettiin. No sekin on jo takana... En olisi ikinä uskonut että itselleni kävisi näin. No, näköjään yllätyksiä riittää elämässä.
Mutta älä nyt vielä menetä toivoasi ;)
No mutta tavallaan tosi ihanaa, että ihminen voi tuntea jotain niin suurta :) niiden kanssa pitää sitten vain pystyä elämäänkin. Miten, sekin on sitten monen asian summa. En aio murehtia ennenkuin on siihen syytä. Sinulle toivon kyllä tunteittesi kanssa pelkkää hyvää! Ehkä meillä kaikilla on olemassa kourallinen sielunkumppaneita tässä maailmassa..
En minäkään kannusta etukäteen murehtimaan, enkä jälkikäteenkään. Kai nää vaan on niitä asioita, joita joidenkin vaan täytyy käydä läpi, jostakin syystä.
Samoin hyvää sinulle. Kaikella on tarkoitus, ja jotkut vaan koskettaa toisella tavalla kuin toiset ja jää joskus pysyvästi jollain tavalla mukaan kulkemaan.
En sillä tarkoittanutkaan :) totesin vaan.
Niinpä :)
tieusti ummarran
https://www.youtube.com/watch?v=BcEuHsyPxLg&list=PLCA5EC8F15B51AA01&index=7
Luulen joskus, että minussakin on henki.
https://www.youtube.com/watch?v=JGajauA67z0
Tsemppiä sinulle ap. ellet nyt ole pelkkä trolli.
Minulla ei mielestäni ole huono miesmaku. (Terveisiä Pekalle.)