Luin lobotomiasta, kuinka niitä tehtiin aiempina vuosikymmeninä ihmisille. Ja ei edes kysytty ihmisiltä, haluavatko he sellaisen. Jopa lapsille tehtiin niitä. Nykyisin saman toimenpiteen hoitavat neuroleptit. On järkyttävää, minkälaisia ihmisoikeusrikoksia psykiatriassa on tehty ja tehdään.Kaikenlisäksi ei ole kyse edes mistään sairauksista.
Lobotomiasta
Järkyttynyt
1491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Lobotomiat ovat olleet järkyttävää puoskarointia. Ja neuroleptit ovat nykyajan puoskarointia.
Kyllä venlafaksiinillakin(masennuslääke) pystyy potilaan aivot tuhoamaan.
Itse en ole syönyt neuroleptejä eikä minulle lobotomiaakaan ole tehty, ihan vain "mielialalääkkeillä" on saatu aivot ihan ihmeelliseen kuntoon. Joskus kun luin fyysisen aivovamman oireiston, en tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut. Lista täsmää täysin sen kanssa, mihin tilaan päädyin yli kymmenen vuoden mielialalääkekokeilujen jälkeen:
- epänormaali väsymys ja rasituksen sietokyky
- tarkkaavuuden ylläpidon ja keskittymisen heikentyminen
- muistitoimintojen häiriöt, erityisesti lähimuistin heikentyminen
- aloite- ja suunnittelukyvyn heikentyminen
- toiminnan ja ajattelun hidastuminen ja juuttuminen
- sanojen löytämisen ja sanattoman viestinnän ymmärtämisen vaikeus
- vaikeus itse tunnistaa vamman aiheuttamia oireita ja muutoksia
- toimintojen, tunteiden ja käyttäytymisen hallinnan vaikeudet, kuten ärsykeherkkyys, äkkipikaisuus, ärtyneisyys, arvaamattomuus, korostuneet mielialan vaihtelut
- luonteen muutokset, luonteenpiirteiden korostuminen tai latistuminen
- arviointikyvyn ja kriittisyyden heikentyminen
- ajattelun muuttuminen konkreettiseksi ja lapsenomaiseksi
- erilaiset fyysiset oireet, kuten halvaukset, tasapainohäiriöt, päänsärky, epilepsia, unihäiriöt, näkökenttäpuutokset, puheen vaikeudet
Muistan joskus lukeneeni että voimakkaat persoonallisuudenmuutokset kertovat ihmisellä aina jostakin vakavasta. Itse muutuin noiden lääkkeiden käytön jälkeen monessa suhteessa aivan vastakkaiseksi ihmiseksi. Osaksi toki hyvässä, mutta enimmäkseen pahassa.
Se miksi aivovammaoireisto vastaa omaasi niin hyvin johtuu juuri siitä, että kokemasi oireisto on todennäköisesti aivovaurioperäistä. Kaikki niin kutsutut psyykenlääkkeet aiheuttavat pysyviä aivovaurioita, viimeistäään pidempään käytettynä. Siksi kymmenet tuhannet suomalaisetkin ovat tajuamattaa aivovauriopotilaita, mutta luulevat oireiston olevan peräisin siitä mystisestä mielisairaudestaan, johon he alunperin alkoivat "psyykenlääkkeitä" käyttämään.
Totuus katsoo sinua suoraan silmiin. Sinusta on kiinni osaatko tehdä oikeat johtopäätökset siitä miksi koet oireita joita edellä listasit.
Minulta tuo Efexor(Venlafaksiini) käräytti jotain aivoissa.En ole nukkunut oikeastaan kertaakaan kunnon yöunia ilman unilääkettä pakkohoidon jälkeen missä tuota lääkettä syötettiin ja "hoidosta" on jo vuosia.Alkaa olla jo melkein kaikki nuo oireet mitä "voiko tästä nousta" kirjasi.
Juu. Kokemasi unettomuus voi hyvin olla iatrogeeninen ilmiö. Venlafaksiini voi vaurioittaa aivoja pysyvästi lyhyessäkin käytössä, henkilöstä riippuen. Serotoniini- ja noradrenaliinijärjestelmien ylistimulointi, johin SSRI/SNRI-luokan aineiden toiminta perustuu, voi "polttaa" rikki aivoista erilaisia osia.
Hieman kuin hehkulamppuun lataisi suuremman virran. Hetken aikaa lamppu palaa kirkkaammin. Tätä vaihetta voi verrata huumausaineen aivoja kiihottavaa jaksoon. Pian lampun lanka sulaa kuitenkin poikki, koska sitä ei ole ylikuormitukseen suositeltu ja lamppu sammuu. Vähän samaan tyyliin voi verrata sitä mitä aivoille tapahtuu. Ne palavat karrelle ja sen jälkeen aivotoiminnot heikentyvät pitkäaikaisesti tai pysyvästi, taas toiminnosta ja yksilöstä riippuen.
Seurauksena aivojen vaurioitumisesta on, yllätys yllätys, se oirekuva, joka aivovauriota vastaa. Ilmiö on valitettavan tuntematon ja moni ei ole uskoa, että julkisessa terveydenhuollossa ihmisille syötettäisiin huumausaineita/lääkkeitä, jotka todellakin voivat vaurioittaa aivot hyvinkin nopeasti ja pysyvästi. Samainen tunnistamaton tosiasia on Suomessakin tuhansien ja tuhansien ihmisten, nuorien kuin vanhempien, työkyvyttömyyden ja työkyvyttömyyseläkkeen taustalla.
Olen päättänyt itse vieroittua ketipinorista. 100 millisiä olen syönyt kolme vuotta. Kaksi viikkoa sitten vähensin annosta 25 milliä. Ensimmäisen viikon olin hiukan ahdistunut ja hermostunut, mutta tunsin kuinka tunteita alkoi palata ja se suoraan sanottuna hiukan pelotti. Entä jos tunteet palaavat niin voimakkaina etten kykene hallitsemaan niitä?
Osaako kukaan neuvoa, voinko nyt taas vähentää 25 milliä? Olisiko liian pian? Entä onkohan maksa vaurioitunut ketipinorin takia kolmen vuoden aikana?
Opamoxista olen vieroittunut kuukausi sitten. Voinkohan ottaa niitä tarvittaessa jos olo on ahdistunut ketipinorin vähentämisen takia?
Minulla on kokemusta nopeasta vieroittautmisesta neurolepteistä vuosien käytön jälkeen, ja mielestäni noin lyhyt vieroitusaika on aivan liian nopea. Siinä saattaa mennä psykoosiin. Olen lukenut lääkärin sanoneen, että vieroitusajan pitää olla puolet siitä, kuinka kauan niitä on käyttänyt. Tosin olen ulkomaiselta sivustolta nähnyt sellaisenkin ohjeen. Että vuosien käytön jälkeen täytyisi vähentää 10% kuukauden välein vuoden ajan. Mutta riippuu siitä, minkätyyppinen neurolepti on kyseessä. Minä olen vähentänyt Risperidonia vuoden ja kolme kuukautta niin, että sitä on nyt jäljellä 1 mg. Alussa sitä oli 2 mg. Nyt aion loput vieroittaa tuon 10% kuukauden välein vuoden ajan.
Piti vielä sanoa, että kun vieroitin noin kuukaudessa tai parissa kaksi kertaa, niin se oli liian lyhyt aika vuosien käytön jälkeen. Menin kummallakin kerralla psykoosiin, ja jouduin sairaalaan. Nyt kun olen vvieroittautunut todella hitaasti, en ole mennyt psykoosiin enää. Noin vuoden kuluttua tiedän, onnituinko vieroittautumisessa.
Kerro tarkalleen, että miten jouduit sairaalaan. Hakeuduitko jotenkin itse psykiatrian piiriin vai mitä? Tämä on tärkeää tietää kaikille.
Tuli niin kauheat vieroitusoireet, että en kestänyt niitä, vaan lähdin itse sairaalaan.
Menin sairaalan poliklinikalle, ja sitä kautta pääsin sisälle. Ja oli hyvä, että poliklinikka oli sairaalan yhteydessä.
Kaikki tämä perusteltiin taas jälleen kerran sillä kuuluisalla "potilaan edulla".
Mitäs jos mielisairaalaa valvovan tahon edustajille tehtäisiin lobotomia ja se olisi puolestaan "poikkeavuushössöttäjän etu". Voisin sanoa että kyllä meillä Suomessa on kaikki niiiin hyvin kun poikkeavuus hössöttäjätkin saavat etua ihan ilman kerjäämistä kun heille on asetettu "Ylin Ystävä" tukemaan heitä kamppailussa omia ongelmiensa kanssa ja imelät sössötykset päälle.
Lobotomia toimii edelleen mielisaidairen hoidossa.