Eilen tuli televisiosta ohjelma voimala ykköstv:ltä ja siinä keskusteltiin ujoudesta.
Ohjelma oli tosi hyvä ja löysin siitä itseäni.
Siinä keskusteltiin siitä kuinka ujous voi johtaa masennukseen ja silloin se on vakavaa. Silloin masennuksessa ei ole kyse serotoniinin vähäisestä erityksestä vaan ujo hlö kieltää herkkyytensä ja "piilottaa" omaa itseään ja etääntyminen itsestään voi johtaa masennukseen. Siis ujous on herkkyyttä eikä siis mitään häpeäntunnetta, aikaisemmin luulin sen olevan häpeäntunnetta ja siksi en uskaltanut tunnustaa olevani ujo.
Lapsena ja nuorena kärsin sairaalloisesta ujoudesta, koulussa en uskaltanut koskaan viitata tunnilla ja jos opettaja pani vastaamaan niin menin ihan lukkoon ja punastuin, joten koulusta en saanut sitä parasta hyötyä mitä se olisi tarjonnut. Ujous myös ahdisti minua hyvin paljon ja vältin tilanteita jossa joutuisin olemaan esillä ja huomio kiinnittyisi minuun. Olin siis myös hyvin hiljainen, mutta en yksinäinen, kavereita oli ja niiden kanssa pystyin olemaan suhtkoht normaalisti.
Olen käynyt masennuksen läpi nyt aikuisiällä ja luulen ujouteni johtaneen minut siihen, mutta nyt vasta tunnustan sen olevan syy. Syynä on pidetty ihan muuta asiaa. Olen käyttänyt ja käytän vieläkin pienellä annoksella masennuslääkettä ja se on ehkä ollut ihan turhaa jos kysymys ei todellakaan ole serotoniin vähäisestä erityksestä vaan ujoudesta johtuvasta herkkyytensä kieltämisestä. Käyn vielä terapiassa jossa aion ottaa puheeksi tämän asian.
Nykyisin ujouteni ei enää vaivaa juuri ollenkaan.
Olen liiankin puhelias ja huomionkipeä ehkä se johtuu siitä että lapsena ja nuorena en "saanut" olla sitä joten nyt sitten olen sitä senkin edestä. Punastuminenkaan ei enää vaivaa ja jos vaivaakin niin en enää välitä siitä.
En oikein osaa sanoa miten pääsin ujoudestani, mä vaan päätin että en enää välitä mitä muut ajattelee ja rohkaisin itseni ja se tietysti vaati itsensä alttiiksi panemista, mutta sattuneista kömmähdyksistä en jäänyt murehtimaan.
Positiivisesta asenteesta ja ajattelusta on ollut paljon hyötyä ja myös huumorintajusta.
Voimala ohjelmassa ollut Juhani Mattila on kirjoittanut kirjan Ujoudesta ja aion sen hankkia ja lukea. Tsemppiä kaikille ujoille!
Ohjelma oli tosi hyvä ja löysin siitä itseäni.
Siinä keskusteltiin siitä kuinka ujous voi johtaa masennukseen ja silloin se on vakavaa. Silloin masennuksessa ei ole kyse serotoniinin vähäisestä erityksestä vaan ujo hlö kieltää herkkyytensä ja "piilottaa" omaa itseään ja etääntyminen itsestään voi johtaa masennukseen. Siis ujous on herkkyyttä eikä siis mitään häpeäntunnetta, aikaisemmin luulin sen olevan häpeäntunnetta ja siksi en uskaltanut tunnustaa olevani ujo.
Lapsena ja nuorena kärsin sairaalloisesta ujoudesta, koulussa en uskaltanut koskaan viitata tunnilla ja jos opettaja pani vastaamaan niin menin ihan lukkoon ja punastuin, joten koulusta en saanut sitä parasta hyötyä mitä se olisi tarjonnut. Ujous myös ahdisti minua hyvin paljon ja vältin tilanteita jossa joutuisin olemaan esillä ja huomio kiinnittyisi minuun. Olin siis myös hyvin hiljainen, mutta en yksinäinen, kavereita oli ja niiden kanssa pystyin olemaan suhtkoht normaalisti.
Olen käynyt masennuksen läpi nyt aikuisiällä ja luulen ujouteni johtaneen minut siihen, mutta nyt vasta tunnustan sen olevan syy. Syynä on pidetty ihan muuta asiaa. Olen käyttänyt ja käytän vieläkin pienellä annoksella masennuslääkettä ja se on ehkä ollut ihan turhaa jos kysymys ei todellakaan ole serotoniin vähäisestä erityksestä vaan ujoudesta johtuvasta herkkyytensä kieltämisestä. Käyn vielä terapiassa jossa aion ottaa puheeksi tämän asian.
Nykyisin ujouteni ei enää vaivaa juuri ollenkaan.
Olen liiankin puhelias ja huomionkipeä ehkä se johtuu siitä että lapsena ja nuorena en "saanut" olla sitä joten nyt sitten olen sitä senkin edestä. Punastuminenkaan ei enää vaivaa ja jos vaivaakin niin en enää välitä siitä.
En oikein osaa sanoa miten pääsin ujoudestani, mä vaan päätin että en enää välitä mitä muut ajattelee ja rohkaisin itseni ja se tietysti vaati itsensä alttiiksi panemista, mutta sattuneista kömmähdyksistä en jäänyt murehtimaan.
Positiivisesta asenteesta ja ajattelusta on ollut paljon hyötyä ja myös huumorintajusta.
Voimala ohjelmassa ollut Juhani Mattila on kirjoittanut kirjan Ujoudesta ja aion sen hankkia ja lukea. Tsemppiä kaikille ujoille!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ujouteeni liittyi myös voimakas jännittäminen ja se oli myös hyvin uuvuttavaa. Jännittämistä koen vieläkin.
Mukava kuulla välillä selviytymistarinoita siitä,et joku on päässyt ujoudesta ja jännittämisestä kokonaan tai osittain eroon. Tälläiset viestit antaa ainakin itselle toivoa ja voimia jaksaa taistella paremman tulevaisuuden puolesta.
haluatko vaikka laittaa mailiosotteen tänne niin olisi kiva vaihtaa ajatuksia. Mulla on vähän samanlaisia ongelmia kuin sulla.