Ajatteletko manian olevan rajoite vai hyöty

Lääkkeillä katkaistiin mun hypomania-masennussykli ja sitä on seurannut vain vuosien melankolia ja apatia kognitiiviset haitat napeista. Eihän toi vuoristoratakaan tervettä ollut, mutta aika kesyä kamaa verrattuna siihen millaiseen kuntoon saa ihmisen suurilla antipsykoottiannoksilla. Kohonneet mielialat ovat aika kiikun-kaakunjuttuja: riippuu kovasti siitä miten hurjaksi se menee.

Pidin itse hypomaniaa hyödyllisenä luovan työn tekoon kuten taide ja keksiminen (innovointi). Toisaalta kaksisuuntaisen haittapuolena ajattelin olevan mielialan vaihtelu riippumatta tilanteesta, eikä riippuen tilanteesta sekä myös äkkipikaisuus ja herkästi hermostuminen.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö on muuten yleisintä ammattilais runoilijoiden keskuudessa (Am. tutkimus kertoo 30% heistä olevan Bpd). On yleistä sitten myös laulunsanoittajien, fiktiokirjailijoiden ja usein luonnehäiriöisillä (50% heistä). Pakko-oireisilla, psykopaattisilla ja tunne-elämältään epävakailla kerrotaan olevan eniten tätä kahdensuuntaista mielenkeikuntaa, häikkää. On siitä hyötykin, jos jonkinsortin taidetta tekee yksin itsekseen. Sen sijaan (hypo)maanisen ihmisen kanssa voi olla vaikeutta tulla toimeen.

Joskus mania tai hypomania on sattunnut esim. opiskelun kannalta hyvään saumaan, silloin siitä on ihan hyötyäkin. Muutenkin esim. uudet harrastukset olen oppinut just noissa maniavaiheissa. Kuten aloittajakin sanoi, kyllä nuo maniavaiheessa tehdyt ja opetellut kivat jutut ovat kantaneet monen huonon ajan yli.

Tosin tuota manian sattumista juuri oikeaan aikaan on sattunut aika harvoin. Paljon enemmän on depressio aiheuttanut haittaa, esim. opiskelussa ja työelämässä.

Minustakin hypomania vaan hyvä asia.. Kiva piristys masis jaksojen välissä ;)