Moi. Oon 12 v tyttö. Mull on paljon huolen aiheita. No....
Kaikki lähti siitä että en halunnut kouluun kun olin 3 luokalla. Matikka oli erityisen vaikeaa. Ja sitten kun voimat alkoivat hiipua äitini huomasi sen. Yritin ajatella positiivisesti. Äitini koitti saada kouluun yhteyttä ja kertoa että minulla on vaikeaa ja itken joka ilta. Olin masentunut , vain lievästi silloin.
Mutta nyt kun olen menossa 6 luokalle.. kaikki on huonosti. En enää jaksa ajatella positiivisesti. En vain jaksa. EN JAKSA! Olen karkaillut kotoa ja koulusta. Ja joka kerta poliisin kanssa joutunut tekemisiin. Nyt vasta , liian myöhään saan apuja. Mutta tuntuu kuitenkin ettei jaksaisi semmoista. Tuntuu myös että kukaan ei tajua tilannetta. Paitsi poliisi. Mutta... mä alan olla itsetuhoinen. Haluun polttaa. Ja haluun viilellä. Mut.. mä en vois kuolla. En kestä sitä miten kaikki suree. Ihan hirveä olo. Viimeksi yritin karata yöllä kauemmaksi aikaa. Mutta isäni heräsi ja tuli hätiin. Sain jonkun kohtauksen. Aloin vaan itkeä ja olo oli mitä kauhein.. henki meinasi loppua..
En jaksaisi tätä samaa enää. Haluisin apua. Helpolla tavalla.. Haluan päästä pois. Pois jonnekkin mukavaan paikkaan jossa ei ole koulua eikä suruja. Olen saanut tuntea surua 2 vuotta ja kohta alkaa riittää. Tämä kaikki on koulun syy.
Mutta. Jos kokeilen polttamista jääkö heti yhden hebkäyksen jälkeen koukkuun?
Toivon teiltä neuvoja. Ja en jaksaisi puhua kenellekään. En varsinkaan vanhemmille. He tietävät jo kaiken paitsi itsetuhoi uuden ...
Kaikki lähti siitä että en halunnut kouluun kun olin 3 luokalla. Matikka oli erityisen vaikeaa. Ja sitten kun voimat alkoivat hiipua äitini huomasi sen. Yritin ajatella positiivisesti. Äitini koitti saada kouluun yhteyttä ja kertoa että minulla on vaikeaa ja itken joka ilta. Olin masentunut , vain lievästi silloin.
Mutta nyt kun olen menossa 6 luokalle.. kaikki on huonosti. En enää jaksa ajatella positiivisesti. En vain jaksa. EN JAKSA! Olen karkaillut kotoa ja koulusta. Ja joka kerta poliisin kanssa joutunut tekemisiin. Nyt vasta , liian myöhään saan apuja. Mutta tuntuu kuitenkin ettei jaksaisi semmoista. Tuntuu myös että kukaan ei tajua tilannetta. Paitsi poliisi. Mutta... mä alan olla itsetuhoinen. Haluun polttaa. Ja haluun viilellä. Mut.. mä en vois kuolla. En kestä sitä miten kaikki suree. Ihan hirveä olo. Viimeksi yritin karata yöllä kauemmaksi aikaa. Mutta isäni heräsi ja tuli hätiin. Sain jonkun kohtauksen. Aloin vaan itkeä ja olo oli mitä kauhein.. henki meinasi loppua..
En jaksaisi tätä samaa enää. Haluisin apua. Helpolla tavalla.. Haluan päästä pois. Pois jonnekkin mukavaan paikkaan jossa ei ole koulua eikä suruja. Olen saanut tuntea surua 2 vuotta ja kohta alkaa riittää. Tämä kaikki on koulun syy.
Mutta. Jos kokeilen polttamista jääkö heti yhden hebkäyksen jälkeen koukkuun?
Toivon teiltä neuvoja. Ja en jaksaisi puhua kenellekään. En varsinkaan vanhemmille. He tietävät jo kaiken paitsi itsetuhoi uuden ...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitä tulee siighen, että jäätkö koukkuun polttamiseen, niin se riippuu hyvin paljon yksilöstä, ja sosiaalisesta paineesta. Yleensä se koukuttavin asia tupakassa ei ole nikotiini, vaan sosiaalinen paine.
kittaa viinaa ja kaljaa ja polta nii paljonku voit lopulta sille tulee stoppi ja kaikki on taas ennallaa,tepsi ainaki muhu. Oli tuolloin 14vuotias nyt 16/98
Rukoilen sinun puolestasi. Jeesus auttakoon sinua ja antakoon sinulle iloa ja voimaa elämään.
Hyvä että saat apua. Koita olla juomatta tai jostain muista huumeista pysyä erossa, sillä ne pahentavat olotilaasi vielä enemmän. Vietä aikaa ystävien luona, tehkää kivaa, ja jos tarvitset lisää apua, kerro siitä esimerkiksi terveydenhoitajallesi.
Hyvää jatkoa ja kesää sinulle!
Vetäkää kunnon känni parhaan ystäväsi kanssa, niin saat jotain muuta ajateltavaa. Voit sä yksinkin kokeilla, ei ne niin vaarallisia ole, itse kokeilin röökaamista 14-vuotiaana ja hauskaa se oli konttailla nikotiinikännissä lattialla, heh.
Sinun pitää mennä juttelemaan lääkärin tai koulukuraattorin tai sairaanhoitajan tai kenenkä vain kanssa!
Ei tällä palstalla ole sellaisia, jotka osaisivat neuvoa oikein.
Kaikki täällä on samanlaisia reppanoita.
Siis reippaasti juttelemaan.
Se toinen hän näkee tilanteen ja osaa antaa sinulle oikeat neuvot.
Kaikkea hyvää sinulle!
Olet tullut tänne kertomaan, mene kerro sama lääkärille tai jollekin muulle asiantuntijalle. Sillä se selviää!
Sanoit, että ensimmäisen kerran oli vaikeuksia kolmannella luokalla. Jos joku asia on jatkunut pitkään, niin harvoin siitä pääsee eroon sormia näpäyttämällä.
Tarvitset ammattilaisen apua. Nuorisopsykologi tai joku. Anna auttajille mahdollisuus auttaa sinua.
Koulu tuntuu jostain syystä vaikealta. Ehkä sinulla on joku hahmotushäiriö. Jollain voi olla numeroiden kanssa lukihäiriötä vastaava ongelma. Kun se on todettu, sinua osataan opettaa paremmin. Silloin alkavat koulupaineet hellittää, kun huomaat oppivasi nykyistä helpommin.
Juominen ja polttaminen vai pahentavat asioita. Alkoholi ei sovi kenellekään, eikä varsinkaan lapsille ja teineille, joiden aivot kehittyvät. Alkoholi on masentava aine. Polttaminenkin estää aivojen toimintaa, koska se haittaa kaikkien verisuonten toimintaa.
Liikunta tekee hyvää. Kannattaa kokeilla myös puiden halaamista metsässä. Kovalla tuulella ne heiluvat alhaalta asti ja antavat hienon rytmin, joka rauhoittaa.
Mulla on se hahmotus ongelma..
Ei elämä siihen kaadu, jos ei osaa matikkaa. Me ihmiset olemme erilaisia ja itsekullakin on omat taitonsa. Sinä voit olla taiteellinen, lahjakas kielissä tai omata sosiaaliset taidot. Sinulle on nyt tullut kammo ja pakkomielle tuosta koulusta ja pänttäämisestä. Jospa otat nyt rauhallisesti ja keskustelet vanhempien kanssa. Jospa saat tukea että saat sinulle vaikeat aineet jotenkin läpi ja keskity elämässä asioihin, jotka ovat sinun juttujasi.
Et ole mikään tyhmä tyttö.
Älä sotke elämääsi tupakalla ja muillakaan myrkyillä. Ajattele. Tuo karkailu ei auta sinua yhtään, sotkee vain enemmän asioita.
Sinua kyllä helpottaa paljon että saat kirjoittaa tuosta surusta. Myös se itkeminen helpottaa. Paljon on nuori sielusi saanut jo kärsiä. Olet varmaan saanut miettiä usein yksin tuskaasi. Kirjoitatko päiväkirjaa ja onko sinulla lemmikkiä, koiraa tai kissaa?
Ei 12-vuotias vielä surusta mitään tiedä.
Mene sinne kouluun vain ja tee läksysi. Huomaat ennemmin tai myöhemmin, että se kannatti.
Eipä totuus sinullakaan asu, truthishere. Kyllä 12-vuotiaskin voi kokea elämän nurjan puolen. Et ymmärrä sinäkään mitään.
Hahhahhaa, provosoiduit. :-)
Säälittävää.