hei!
Olen tässä pitkän aikaa huomannut itsestäni sellaisen piirteen, että olen varsin mustasukkainen poikakaverilleni siitä, kun hän puhuu eräälle kaverilleni(kaverini on kyllä oikeen pe*seen nuolija flirtti) ja exillensä. Toinen on se, että hän pettäisi minua, jonkin kauniimman naisen kanssa, kun on baarissa. Tiedän kyllä, ettei semmosta tule tapahtumaan, mutta miten saisin asiat niin, etten luulisi? Neuvoja, ongelmani on varsin tavallinen.
Olen tässä pitkän aikaa huomannut itsestäni sellaisen piirteen, että olen varsin mustasukkainen poikakaverilleni siitä, kun hän puhuu eräälle kaverilleni(kaverini on kyllä oikeen pe*seen nuolija flirtti) ja exillensä. Toinen on se, että hän pettäisi minua, jonkin kauniimman naisen kanssa, kun on baarissa. Tiedän kyllä, ettei semmosta tule tapahtumaan, mutta miten saisin asiat niin, etten luulisi? Neuvoja, ongelmani on varsin tavallinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
..jos tuota nyt ongelmaksi kutsutaan, niin mulla on aivan samanlainen ongelma. Mietin pääni aina puhki, mikä parempi nainen sillä nyt mahtaa olla baarissa kainalossa, ymm. vaikka tiedän, että se ei ole mahdollista. tsemppiä
Mistä tiedät ettei sellaista tule koskaan tapahtumaan? Koska poikaystävä on niin sanonut? Herätkää, et varmasti olisi ensimmäinen jonka poikaystävä vannoo maat ja taivaat mutta silti hyppää toisen kanssa sänkyyn.
Mulla on samalainen tilanne! Mieheni harrastaa sellaista laijia jossa on paljon naisia ( hyvä kroppasia yms...) Ja se on onllut muutaman naisen kanssa jotka käy samalla salilla ( tottakai kun oli sinkku) mutta musta vaan tuntuu pahalta aina kun se lähtee salille,ajatten että siellä ne nyt taas muhinoi, vaikka näin ei todellakaan ole, koska mieheni ei pettäis mua ikinä! Mutta mun ajtukset harhailee, välillä sen menneeseen elämään...ja tuntuu pahalta, välilä hyviä päiviä välillä taas huonoja,mutta jotenkin sitä aina huonoistakin päivistä selviää! Ei auta ajatella, mutta minkäs teet kun ne tulee ajatuksiin!Mutta yritä jaksaa ajatusten kanssa, puhuminen miehen kanssa ei aina auta, meillä ainaskin mies suuttuu jos siltä kysyy tollaisia....
Liiallinen mustasukkaisuus voi jopa lisätä toisen haluja käydä vieraissa, kun happi alkaa loppua ja tuntuu ettei saa olla mitään omaa elämää. Pitäisi vain oppia hyväksymään, että jokainen on itsenäinen yksilö, joka itse loppujen lopuksi päättää menemisistään. Itseensä luottavan ihmisen kanssa on huomattavasti antoisampaa ja helpompaa olla suhteessa. En halua kuitenkaan saarnata, koska tiedän että monille mustasukkaisuus on oikea ongelma.
joskus sua
Itse ajattlen niin, että mieheni menee jos on mennäkseen. Ei siinä mustasukkaisuus, epäilyt, narunkiristäminen auta. Täytyy uskoa omaan viehättävyyteensä oman armaansa silmissä, sillä kauneus todella on katsojan silmässä. Ihan tavallinen nainenkin on silloin täydellinen. Toiminut, ainakin uskon, 15 v. Ja jos on horjahdellut on ainakin kiireesti tullut takaisin.
Nimimerkki Lotta kerii sanoiksi elämän viisautta.
Ihan täytyy nostaa karvareuhkaa koska noin ajattelen itsekkin, siis jäppisenä. Onhan täällä joku ajattelevakin yxlahkeinen.
On tosiaan luotettava omaan karismaan ja tarjottava ulkopuolisille houkutuksille ikioma, rajallinen vastavoima. Ja jos hommat alkaa luistaa käsistä ei siinä auta kuin keskustella asiat takaisin ladulle.
Niin ja tuo em. rajallisuus syntyy siitä että ei kaiken maailman houkutuksien kanssa pysty kilpailemaan niiden omassa sarjassa. Mutta jotain pientä voi aina rakentaa kuten ajaa partansa tai vaihtaa puhtaat sukat edes kerran viikkoon. Salkkareissa ne vissiin vaihtaa jokatoinen päivä.
Joo, mainitsemasi jotain pientä on kyllä suurta.
Lisäisin yksilahkeisena vielä,että hymyä ja huomiota vastakkaiselle sukupuolelle. Jos menojalka vipattaa ja ajatukset karkailee vaikka kapakassa, tieto siitä että kotona pääsee varmasti osallistumaan sellaiseen kivaan, mikä muuten saattaa jäädä a) haaveeksi b) puolihuolimattomaksi sutaisuksi, koti voittaa. En tiedä pitääkö sitä välillä varmistua asiasta, jos, niin ei mun maailma kaadu siihen. Nautitaan elämästä jäbä. =)
Asian voisi toki niinkin ajatella, mutta mutta!
Oletko ajatellut asian ihan loppuun asti?
Mitä jos niin sitten käykin / on käynyt, oletko sittenkin sitä mieltä, että tulihan se kumminkin takaisin. Ja jos olet niin miksi?
Itselleni kävi nimittäin juuri niin, ajattelin kuten sinä, ja toimin itsekin ajatusteni mukaisesti, sehän on vaan noh sitä. Sitten koitti se päivä jolloin sain tietää avovaimoni syrjähypyistä ja, kerroinhan sitten myös omistani. Se liittohan loppui sitten siihen.
Ai miksi? Muuttuiko suhteemme, vai oliko suhteemme ollut aina samanlainen? Löysin itsetäni sen piirteen, välinpitämättömyyden, todellisuuden.
Itse koin sen jälkeen suhteemme jokseenkin arkiseksi ja kylmäksi, hei enhän minä tätä elämältäni, suhteeltamme halunut. Halusin niin ilot, kuin surutkin ja ennenkaikkea TUNTEA.
Kiitos Lotta.
Ajattelen itse kutakuinkin samoin, kuin sinä.
Enhän voi toista ihmistä omistaa tai kuristaa.
Uskallanko kumminkaan sitä hänelle kertoa, ymmärtääkö hän asian oikein, luuleeko hän minun tarkoittavan täydellistä vapautta mennä ja tulla miten mieli tekee. Haluanko minä saman vapauden, käydä välillä varmistumassa asiasta.
Houkutus on välillä suuri, kun miehet oikein panevat parastaan ja kehuvat. Onko se kumminkaan sen arvoista, jääkö minua kalvamaan ajatus, että mieheni ei kenties ajattelekkaan samoin.
Entäpä mieheni, jos en kerro ajatuksiani ja hän käy kokeilemassa, mitkä ovat hänen tuntemuksensa, tunteeko hän syyllisyyttä teostaan, pelkääkö hän kiinni jäämistä, ja ajatteleeko hän, että kun hän kävi, niin olen varmaan käynyt minäkin.
Siis kerronko miehelleni mitä ajattelen, vai pysyttelenkö hissuksiin.
Itse olen vielä tähän mennessä pystynyt pidättäytymään, ja niin uskon miehenikin tehneen, ja joka tapauksessa kotiin hän on aina tullut ja vaimoaan hellinyt.
Ymmärrän pointtisi. Onhan se niin, että viha on voimakas tunne siinä missä rakkauskin. Välinpitämättömyys kuulostaa suorastaan pelottavalta. Uskon, jos saisin kuulla menoistaan, että tulisin aivan saatanan vihaiseksi. Mutta en usko että rakkaus loppuisi. Perhana kun pistit pahan. Kyllä mä silti seison ajatusteni takana, kuten sinäkin joskus. Saapa nähdä kymmenen vuoden kuluttua. Kiitti mielipiteestä ja kokemuksen jakamisesta.
Eipä ole tohon vastausta. Meillä ollut jotenkin vuosien "projekti", välillä enemmän esillä, välillä vähemmän. Mieti miten se teidän tilanteeseenne / keskusteluihinne istuisi. Olisko ihan outo veto, jos sanoisit sen ääneen. Ja lue myös nimimerkin kokenut kirjoitus. Ei puhuta yksinkertaisista asioista. Silti asiaani uskon. Ei kukaan ole luvannut, että pitkä parisuhde olis helppo asia.
Luin myös Mallan ja sinun välisen keskustelun, ja kiitos, että viittasit myös minun näkemykseeni.
Putosin kumminkin pahasti kärryiltä, sinulla ja miehelläsi asia on ollut esillä enemmän tai vähemmän, mutta et silti tiedä hänen menoistaan.
Onko siis niin, että miehesi tietää, miten asiaan suhtaudut, ja jos tietää, niin tiedätkö sinä miten hän suhtautuu? Ajatteleeko hän samoin, vai onko se hänen "etuoikeutensa".
Jos ei kumminkaan tiedä, toisen menoista ja on tyytyväinen nykyiseen, ja siihen että tulee reissuiltaan kotiin, niin miksi pitää asiasta edes kumppaninsa kanssa puhua.
Vai onko niin, että sinä annat/saat itsellesi oikeutuksen, kun ajattelet noin (Lotta / Jäbä).
Niin tai näin, mutta tuntuu edelleen välinpitämättömyydeltä. ANTEEKSI
Kiitos sinulle Lotta.
On ihana huomata, että on ihmisiä jotka eivät pidä omia näkemyksiään ainoina oikeina. Luin siis kokeneen kirjoituksen, ja totta pahan pisti.
Ei jäänyt hänen toinenkaan kirjoitus huomiotta, haluanko minä ehkä sittenkin enemmän itse, sitä vapautta käydä toteamassa kuinka hyvä kotona kumminkin on. Puheeksi en kuitenkaan taida, ainakaan ihan heti ottaa tuota asiaa, ainakaan ihan suoraan, kenties vähän kuulostellen. Olisikohan se oikea tapa?
Malla
Ihan sellaisen tahtiin kuin mikä tuntuu omalta. Joka tapauksessa, hemmotelkaa toisianne. =)
Aijai miten napakkaa tekstiä. Eikä ihan eilisen teeren pojalta. Kiva! Mieheni tietää mun menoni, haluaa tietää. Minä puolestani en halua tietää sen tarkemmin hänen omistaan. Ja kyllä, alunperin kai sellaista oikeutusta on "sopimuksella" haettu. Mutta en todellakaan ole valmis allekirjoittamaan ajatustasi välinpitämättömyydestä. Älä toki anteeksi pyydä omaa mielipidettäsi, niistähän me täällä olemme kirjoitelleet. Uskon vakaasti että tästä huolimatta tai juuri tästä syystä, me emme eroa ikinä! ( peppar peppar) Púhumme kaikki asiat halki. Ja tämäkin on Rakkautta.
No hupsista. Taisin totaalisesti erehtyä sinun suhteesi, vaan miten on miehesi laita. Siis käsitin, että miehesi tietää sinun "menot", mutta ei ole omistaan sinulle kertonut? Sinä tunnut olevan tyyppi, joka tuntee ja haluaa sen takia olla tietämätön, mutta kuinka miehesi suhtautuu. Onko hän välinpitämätön??? Kyseleekö perään, vai kerrotko ilman kysymättä, ja eikö se tunnu laisinkaan vaikealta? Joka tapauksessa mielestäni miehelläsi on helpompaa kuin sinulla.
Itse en henkilökohtaisesti pystyisi kertomaan, jos en tietäisi myös toisen tekemisistä.
Miehisenä kokemuksena vielä sen verran, että kyllä usein sitä tosiaan jää ilman, vaikka ravintolassa mieli tekisikin, mutta silloin kun siellä käy tuuri, niin ei se taida miehille olla koskaan vaan puolihuolimaton sutaisu, kyllä se uutuudeviehätys vie niin mennessään että. Mitenköhän mahtaa olla naisilla asian laita?
Ohhoh meni vähän henkilökohtaseks
Yuo know what I mean
[email protected]
ps. Joka tapauksessa on nyt minun vuoroni nostaa sinulle hattua, tunnut todellakin olevan NAINEN ajatustensa takana.
Tästä sitten vaan pikkuhiljaa eteenpäin. Toivotan helliä hetkiä myös teille
t. Kiitollinen Malla
Kyllä se siippa kyselee aika ajoin. Eipä ole helppoa avata suutaan, mutta näkee jo päälle jos joku vaivaa. Ja jos mun saldo on 2 x 15:sta vuodessa, niin tiedä sitten... Mitä uutuudenviehätykseen tulee, varmaan tosi. Naisena itse koen, että ihan vieraan matkaan on turha kuvitella lähtevänsä. En minä ainakaan uskalla. Kyllä jonkin verran pitää tuntea tai olla vaikka tutun tuttu, ettei ihan seinähullun matkaan lähde. Kyllä naista (ja miestä)täytyy arvostaa, vaikka kohtaaminen olisi lyhytkin. Mutta uutuudenviehätys on jännää. Tiedä sitten, voisko lempi olla pettymys miehelle, vai onko aina tyytyväinen jos vaan "saa".
No jopas jotain.
Taidatkin oikeesti olla aika kiltti tyttö, mistäs tuollaisia löytyy. Itse on pakko myöntää, että ei ole kerrat ihan noin vähiin jääneet, mutta ei ole kyllä ollut rajoituksena, että pitäis olla jotenkin tuttu, tai tutun tuttu, mielumminkin päinvastoin. Jännää sinänsä, että tuttujen naisten kanssa asiasta puhuttaessa, ovat samaa mieltä kuin sinä, siis että pitää olla jotenkin tuttu, ja silti omat kokemukseni ovat täysin tuntemattomien kanssa.
Onko mielessäsi käynyt ajatus, että kun siippasi kyselee sinun menoistasi, onkin ollut itse asialla, siis aika ajoin?
Totta on , että naista täytyy arvostaa, vaikka kohtaaminen olisi lyhytkin, miehistä en niinkään välitä. Hei et kai vihjaa you know, omiin kokemuksiisi? Ovatko kohtaamisesi muuten olleet niitä lyhyitä, vai ovatko johtaneet johonkin pidempiaikaiseen.
Kyllä voi, siis lempi voi olla pettymys myös miehelle, mutta se uutuuden huuma vie yleensä voiton. Joitain kertoja, kun yhdestä yöstä on seurannut sexi suhde, niin aika pian on taika kadonnut. Ei siis taida MIEHILLEKKÄÄN loppujen lopuksi pelkkä sexi riittää.
Ja hei älä nyt ymmärrä, että olisin joka käänteessä sexin perässä juoksemassa, sillä suurin osa kokemuksistani on kuitenkin edellisestä liitostani, ja sitä seuranneista välivuosista. Nykyisin minäkin olen oikeasti aika kiltti poika, mitä nyt joskus, 1 x / 3v
Mitä mieltä muuten olet, noin yleisesti, pitäisikö minun kertoa vaimolleni, ja suoda hänelle samalla oikeus, siis niin kuin itsensä kannalta oikeus lipsua. Olenko muuten mielestäsi itsekäs sika. Vai pitäisikö ottaa asia puheeksi, ihan uutena juttuna, ja jättää kertomatta jo tapahtunut, siis säästänkö hänet joltain jos toimin niin. En nimittäin haluaisi mistään hinnasta pahoittaa hänen mieltään. Pelkään nimittäin tilannetta, että hän joskus kysyy, että olenko ollut hänelle uskoton, ja valehdella en ainakaan haluaisi.
t.Keni
[email protected] (tännekin saa vastata)
Hip hei Lotta!
Joulu on sitten ihanaa aikaa. Malla sai nimittäin sellaisen lahjan, että oksat pois.
Kävi nimittäin niin, että mieheni oli käynyt ostamassa minulle aika kivan lelun, jonka kanssa leikkiessä, oikeastaan mieheni sai puheen siirtymään aiheeseen. Huimaa, pelkästään ajatus sai minut aivan hulluksi ja sekaisin , ja mieheni toki huomasi sen, todeten että taitaa ”pikkuvaimo” tykätä vähän isommasta.
No keskustelimme siitä sitten vielä uudestaan, ja mieheni tuntui innostuvan asiasta, ehkä minuakin enemmän. Ei siis tarvinnut pitkään odottaa, että saimme asiasta puhuttua, eikä minun tarvinnut edes tehdä aloitetta.
Nyt toki vaan hieman huolestuttaa, että miten tästä eteenpäin. Pitäisikö silti olla jotain rajoituksia, muitakin kuin ehdoton turva seksi. Itse kirjoitit, että mielestäsi pitäisi olla jollain lailla tuttu, ja olenkin siinä samaa mieltä, mutta miten nämä tutut suhtautuvat sen jälkeen minuun ja mieheeni. Emme haluaisi olla paikallisten juorujen jatkuva puheenaihe. Tältä kantilta täysin vieras olisi ehkä paras vaihtoehto, mutta mistä todella tietää, ettei joudu jonkun hullun matkaan. Voisiko ajatella ehkä sellaista parinvaihtoa, se voisi olla jotenkin turvallisempaa, näin naisen näkökulmasta. Onko mitään kokemuksia, oletteko ajatelleet sellaista, ja miten sellaisen parhaiten löytää.
Tämä ei nyt oikeastaan kuulu tälle osastolle, mutta oletko sinä saanut koskaan mieheltäsi ”leluja” lahjaksi, ja mitä mieltä olet niistä, saavatko ne sinun mielikuvitukseen vauhtia?
En tiedä luetko enää tätä palstaa, vai oletko siirtynyt muualle.
Kommentteja saa toki muutkin lukijat antaa, ja oikein mielellään, jos ovat asiallisia.
Malla.
Oisko sulla maili osoitetta, niin ei ihan kaikkea tarttis täällä jutella. Kirjoittelen muuten mielelläni. Taidat olla aika täpinöissä. =)
Hei Lotta. Olipas mukavaa, että olit vielä täällä, ja että sinusta olisi mukava kirjoitella.
Kirjoittelen itsekin mielelläni, ja totta ettei ihan kaikkea viitsisi täällä paljastaa.Minulle voi kirjoitella suoraan, [email protected]
Joten eiköhän jatketa siellä.
t. TÄPINÖISSÄ Malla