Juu olen 14.v poika ja on alkanut masentaa tässä syitä: olen aika yksinäinen vaan yks kaveri sitäki nään harvoin. iskä kuoli 3vk sitte. oon alkanu polttaa tupakkaa. koulus ei jaksa enää yhtää keskittyy. muutenkii väsyttää ihan sairaast koko aika vaikka nukkuisin 12h. ja ei kouluskaa oo muuta ku meijän luokkalaiset enkä viitti olla niitten kaa ku oon erikoisluokal nii ne muut on aika lapsellisii.Ite ku jouduin erikoisluokalle huonon käytöksen takia... päivät menee lähinnä kotona pleikkarilla ja tietokoneella pelaillessa..
Masentunut 14.v poika
14.v.poika
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Otan osaa suruusi.
Sinun kannattaa keskustella ikävästäsi kotona ja toivottavasti saat keskustella myös ammattilaisten kanssa. On kurjaa menettää vanhempansa keskellä murrosikää, kun pitäisi saada vielä keskustella isänsä kanssa ja taistella itseään irti lapsuudesta kohti aikuisuutta. Yhtäkkiä ei olekaan sitä toista vanhempaa, josta irtautua.
Voi olla vaikea kertoa tilanteesta kavereille. Kaikki eivät tajua surua. Silti se kannattaa. Ei siihen aiheeseen kannata kavereiden kanssa jäädä, mutta fiksuimmat osaavat tulkita.
Sanot, ettei sinulla ole ystäviä. Kannattaa aluksi tyytyä kavereihin. Serkut ja naapurit voivat olla hyviä kavereita. Omaikäisen seuran lisäksi kannattaa hakea myös seuraa muun ikäisistä ihmisistä. Siinä naapurissasi saattaa elellä joku vaari, joka mielellään jutustelee sulle tai lähtee sun kanssa vaikka kalaan. Harrastusten kautta tulee tuttuja, vaikka ei aina ihan ystäviksi asti riittäisi.
Yksinkin kannattaa lähteä liikkeelle tietokoneen äärestä. Kävely/juoksulenkki metsässä, uimassa käyminen, pyöräily, valokuvausretket ja vaikka mitä suo aivoille uusia koukeroita.
Liikunta on tosiaan hyvä lääke ( ihan tutkitusti) masennukseen. Urheilun jälkeen tulee hyvä olo. Kaverit tuntuu tietenkin tärkeälle, mutta määrä ei ole niin tärkeä vaan laatu. itsellä oli nuorena paljonkin "kavereita" joista todellisia ystäviä ei ollut yksikään. Moni haki seuraa vain kaikenlaiseen sekoilemiseen. Edellä vastannut antaa hyviä vinkkejä harrastamiseen. Kotiin ei kannata jäädä odottelemaan kavereita tai lannistua jos kavereita ei ala löytyä. Täytyy ottaa vastuu omasta hyvinvoinnista itselleen ja olla aktiivinen. Olla ensin itse itselleen kaveri. Yksinkin voi mennä eri paikkoihin. Voi harrastaa esim lukemista ja kirjastosta voi saada vinkkejä harrastuksiin. Tekemistä voisit löytää urheiluseurojen sivuilta tai ja kavereita eri seurakuntien nuortenilloista. Syksymmällä tosin moni toiminta enemmän käynnistyy. ainakin meidän kaupungissa on kaikille avoin sählyryhmä eli jokainen haluava voi tulla paikalle. kaupunkisi sivuilta löytynee liikuntavirasto tiedot joista tällaisiakin voisi kysellä.
Tuliko isän kuolema sinulle yllättäen vai oliko jo odotettavissa sairauden vuoksi? Jospa jättäisit tuon tupakan. Siihen jää helposti kiinni, mutta lopettaminen ei ole helppoa. Jokin reilu liikuntaharrastus olisi sinulle nyt hyvä juttu. Saisit purkaa siihen energiaa ja helpottaa stressiä.
Olisi hyvä jakaa ajatuksia ja tuntemuksia isästäsi käsitellä surua jonkun kanssa. Onko isä jo haudattu?