Olen 17-vuotias poika. Aina ollut niin virkeä ja nauravainen. En olisi ikinä uskonut, että tällaista löydän itsestäni. Olen hyvin limerenssi ihminen. Rakastun sairaalloisesti, vaikka oikeasti en ole rakastunut. Huomasin äskettäin, että olen "ihastunut" todella moneen ihmiseen elämäni aikana, aivan lapsesta asti ja muistan monet heistä yhä. Viimeisestä ns. ihastuksesta esimerkki: Hän oli hieman minua vanhempi poika. Aina kun olin hänen seurassaan, tuntui kuin olisin ollut pilvessä. Päihteisiinhän jää koukkuun ja minä jäin koukkuun hänen läsnäoloonsa. Hänen luonaan piti päästä käymään melkein joka päivä. "Rakastin" häntä todella paljon. Jälkikäteen huomasin, että tunsin hänet vain nimeltä, näöltä ja ääneltä, kun tunnustin rakkauteni hänelle.
Hänestä tuli pakkomielteeni. Aloin laihduttaa, jotta olisin hänen näköinen, ostin sellaisia vaatteita, jotta muistuttaisin häntä ja leikkasin samanlaisen tukan, jotta muistuttaisin häntä. Kerran hänen kuvansa näkeminen aktivoi minut 3 km juoksulenkille. Ainoa syy, miksi jätän jäätelön ostamatta on, että se hidastaa minun muuttumista häneksi. Itken hänen peräänsä, vaikka on paljon syitä vihata häntä. En pidä itsestäni ollenkaan, ja siksi haluan "rakastua" johonkuhun ja kopioida tämän piirteitä itseeni. Viimeiseen kahteen kuukauteen en ole juurikaan muuta ajatellut kuin vaan häntä. En muista enää milloin viimeksi olisin nauranut. Mihin tällaisia tyhjiä tunteita ja pakkoajatuksia tarvitaan? Miksi en ole tyytyväinen omana itsenäni, vaan haluan "ihastua" ja kopioida "ihastustani" tullakseni onnelliseksi? Neuvoja ja aivan kaikkee otan avosylin vastaan!
Hänestä tuli pakkomielteeni. Aloin laihduttaa, jotta olisin hänen näköinen, ostin sellaisia vaatteita, jotta muistuttaisin häntä ja leikkasin samanlaisen tukan, jotta muistuttaisin häntä. Kerran hänen kuvansa näkeminen aktivoi minut 3 km juoksulenkille. Ainoa syy, miksi jätän jäätelön ostamatta on, että se hidastaa minun muuttumista häneksi. Itken hänen peräänsä, vaikka on paljon syitä vihata häntä. En pidä itsestäni ollenkaan, ja siksi haluan "rakastua" johonkuhun ja kopioida tämän piirteitä itseeni. Viimeiseen kahteen kuukauteen en ole juurikaan muuta ajatellut kuin vaan häntä. En muista enää milloin viimeksi olisin nauranut. Mihin tällaisia tyhjiä tunteita ja pakkoajatuksia tarvitaan? Miksi en ole tyytyväinen omana itsenäni, vaan haluan "ihastua" ja kopioida "ihastustani" tullakseni onnelliseksi? Neuvoja ja aivan kaikkee otan avosylin vastaan!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.