Olen 46-vuotias nainen ja kärsinyt jo pidemmän aikaa Retinopathia centralis serosasta. Oireita on molemissa silmissä. Vasemman näkökenttä on puutteellisempi ja näkökyky nyt parhaalla lasinkorjauksella 0.3 oikeassa on 0.6. Kysyisin sitä kuinka tavallista tälläinen märkä tyyppi on, siis rakkulat joita ei voida laaserillakaan hoitaa arpeutimien ja sitä tietä tulevan sokeuden takia. Kysyisin myös kuinka tavallista on ja kuuluuko se ollenkaan tähän kun näkökentässäni on aina kirkas epämääräinen värähtelevä samentuma. Muutama viikko sitten oli oikein komea valonvälkyttely kun kummatkin silmät leiskuivat, lisäksi oikeaan silmään jäi puoliympyrän muotoinen kirkas sahanlaitakuvio muutamaksi päiväksi. Lisäksi tunnen usein kuin silmistäni vetäisi suonta tai olisi syvällä elohiiri, jota kuitenkaan ei näy päällepäin. Tämäkin kestää yleensä monen päivän jaksoissa. Minulle on tehty varjoaine kuvaukset ja nyt vain seuraillaan tilanetta. Tähänkö on tyytyminen vai hakeudunko pontevammin esim. pään tutkimuksiin? Voisiko olla jotain hermovikaa tms:ta? Voivatko reumaan käytettävät solusalpaajat olla aiheuttaneet nämä vaivat. Olen käyttänyt Trexania ja Aravaa. Nyt olen pelkän kipulääkityksen varassa.
Kiitos jos jaksoit tänne asti ja super kiitos jos vielä paneudut asiaan ja vastaat :)
Kiitos jos jaksoit tänne asti ja super kiitos jos vielä paneudut asiaan ja vastaat :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Retinopathia centralis serosalle on tyypillistä se, että oireet alkavat melko nopeasti (muutamien päivien - viikkojen kuluessa) ja paranevat itsekseen hitaanlaisesti. Paranemisnopeus riippuu siitä, kuinka nopeasti nesteen patologinen tihkuminen verkkokalvolle jatkuu. Kun se vähitellen päättyy, kestää tyypillisesti muutaman kuukauden verran kunnes näkö palautuu entiselleen (neste häviää verkkokalvon alta). Yleensä tämä ei aiheuta pysyvää näköhaittaa, joskin joissain tapauksissa esim. kontrastinäkö ja värien erotuskyky saattaa jonkin verran huonontua. Harvemmin voi myös syntyä pieni arpi, joka aiheuttaa pienen (usein potilaalle huomaamattoman) näkökenttäpuutoksen. Huono onni käy silloin, jos tämä arpi sattuu aivan keskeiselle verkkokalvolle, tällöin se voi haitata näköä enemmän.
Paraneminen tapahtuu joillain potilailla 2-3 kuukauden kuluessa ja tällaisissa tapauksissa ei yleensä erityistä hoitoakaan anneta. Mikäli paraneminen kestää kauemmin tai on kyse useammin uusivasta tilasta ja fluoreskeiiniangiografiassa (joka ilmeisesti sinullekin jo tehtiin) löytyy tihkuva kohta (eikä se ole aivan tarkan näön kohdalla) voidaan tämä kohta arpeuttaa laserilla, tällöin paraneminen nopeutuu ja uusimisriski jonkin verran pienenee.
Reumalääkkeiden vaikutuksesta tilanteeseesi en osaa ihan tarkkaan sanoa.
Sinun iässäsi voi myös (tosin harvoin) esiintyä myös verkkokalvon ikärappeumaa, joka voisi myös pahentaa tilannetta, tällöin puhutaan kosteasta ("märkä") tai kuivasta degeneraatiosta. Mikäli tällaista sinulla sattuisi myös olemaan mukana kuvassa, niin se tietenkin huonontaisi ennustetta näkökyvyn kannalta. (Mainitsit jotakin "märästä tyypistä" - tätä käsitettä ei yleensä käytetä retinopathia centralis serosan kanssa, sillä se on aina "märkä" luonteeltaan eli kyseessä on nestekeräytymä).
Hermovika tms. ei aiheuta retinopathia centralis serosaa eli tämän vuoksi neurologiset tai radiologiset tutkimukset eivät ole aiheellisia ainakaan silmäoireidesi vuoksi.
Jos siis silmälääkärisi on antanut selvän diagnoosin "Retinopathia centralis serosa" niin silloin on suurella todennäköisyydellä odotettavissa, että ennen pitkää turvotus taas laskee ja näkö paranee (lähes) aiemmalle tasolle. Tämä saattaa kyllä kestää useampia kuukausia ja tämä odottelu käy ymmärrettävästi monen potilaan hermolle ja voi myös aiheuttaa epäluuloja silmälääkärin kykyihin, joka vain "odottelee eikä tee mitään." Silloinkin kun laserhoito tulee kyseeseen, ei se siis paranna lopputulosta ja parhaassa tapauksessa vain hieman nopeuttaa paranemista ja saattaa vähentää uusimisriskiä. Keskimäärin retinopathia centralis serosa-potilaan oire uusii 2-3 kertaa elämän aikana eli ennuste on varsin hyvä.
Tämä vaiva on ollut minulla jo aika kauan, vuoden-03 alusta asti. Näön paranemista ei ole tapahtunut, päinvastoin huononemista. Aluksi tosi nopeastikin. Fag-kuvauksessa ensimmäinen kuva 10 sekunnin kohdalta, korioidea täyttynyt tasaisesti, retina-arteriat täyttyneet, venat lähes tyhjät. Papillan temporaalipuolella on jo tässä vaiheessa todettavissa hyperfluorisoiva reilun papillan läpimittainen alue, joka erottuu selkeämmin kuvauksen edetessä ja myöhemmin alueelle tulee kolme selkeämmin hyperfluorisoivaa täplää, joista kahdesta väriainetta leviää ympäristöön. Oikean sillmän kohdalta olevissa yksittäiskuvissa todetaan fovean yläpuolella olevan fluorisoivaa aluetta. Tämä on jo vähän vanhemmasta kuvauksesta olevaa tietoa, uudempaa ei ole käytössäni, mutta oikea silmä on myös nykyään huonopi kuin alussa, elikä paranemista ei ole tapahtunut vaan päinvastoin. Heinolan reumasäätiön sairaalan silmälääkäri oli lähetteeseensä kirjoittanut DG:si SPA
Keratokonjunctivis sicca o.a ja Pro obs visus o. sin. Vaiva olikin silloin vain vasemassa, nyt myös oikeassa. Entäs sitten ne jatkuvat valokuviot? Ne eivät ole mitään nokihiukkasia joita lumihangella saattaa nähdä ja yrittäessä katsoa tarkemmin karkaavat pois nälökentästä, vaan nämä ovat jatkuvasti näkökentässä olevia kirkkaita kuvioita. Näkyvät yhtä hyvin silmät kiinni kuin aukikin.
Kiitos vastauksesta :)
FAG-kuvauksen selosteen perusteella arvelisin, että kyseessä ei ole retinopathia centralis serosa, kyseeseen voisi tulla makuladegeneraatio, joka on sinun ikäisilläsi vielä melko harvinainen, mutta on perinnöllisiä muotoja, jotka voivat jo tuossa iässä esiintyä. Tämä sopisi myös siihen, että oireet eivät ole parantuneet kuten retinopathia centralis serosassa olisi odotettavissa, retinopathia centralis serosa myös sattuu harvoin yhtäaikaa molempaan silmään (vaikka ei ole mahdotonta).
Diagnoosia on kyllä vaikea täältä käsin silmiä tai kuvia näkemättä varmistaa. Eli kannattaa keskustella oman silmälääkärin kanssa asiasta. Mikäli kyseessä on mainitsemani rappeuma, ei näkö todennäköisesti tule paljoa paranemaan ja odotettavissa voi olla jopa lisää huononemista. Mutta, kuten sanoin, en voi diagnoosia netin kautta antaa tai varmistaa, joten paras keskustella asiasta oman silmälääkärin kanssa.
Mainitsemasi diagnoosit "Keratoconjunctivitis sicca" tarkoittaa sidekalvon kuivuudesta johtuvaa tulehdusta (liittyy reumaan) ja "Pro obs visus o.sin." tarkoittaa että sinut lähetettiin vasemman silmän näön vuoksi tarkkailuun eli ilmeisesti tuolloin oli jo näöntarkkuus vasemmalla alentunut.
Voisitko kertoa makuladegeneraatiosta lisää. Onko tämä nyt se sairaus, josta on kuivaa ja märkää muotoa? Vielä itsepäisesti kysyisin niistä häiritsevistä valoilmiöistä, voivatko ne kuulua sitten tähän epäilemääsi sairauteen ja onko sille yleensä mitään tehtävissä? Oma silmälääkärini ei osaa kertoa tästä asiasta. DG:si on tällä hetkellä se retinopathia centralis serosa, jota olen kyllä luvalla sanoen ihmetellyt, sillä olen käsittänyt, että se olisi suht nopeasti paraneva, niinkuin jo kerroitkin. Suurkiitos jälleen vastauksestasi :)
Odottelen vielä vastausta eiliseen lisäkysymykseni lisään. Jaksatko vastata? Kiitoksia:)
Makuladegeneraatiossa erotetaan kaksi päämuotoa: kuiva ja märkä. Lisäksi näistä on sitten eri alamuotoja.
Kun ikää tulee enemmän, kehittyy lähes joka ihmiselle hieman makuladegeneraatiota ja yleisimmin tätä kuivaa muotoa. Tälle on tyypillistä, että se kehittyy varsin hitaasti ja ei yleensä haittaa näkemistä. Niissä tapauksissa joissa näöntarkkuus huononee tämän vuoksi, jää se yleensä sellaiselle tasolle, että arkipäivän askareet sujuvat hyvin ja lukeminenkin sujuu vielä hyvin. Eli potilailla ei yleensä ole vaivoja eivätkä he usein edes huomaa näön hidasta heikkenemistä ja ovat siksi oireettomia.
Kostealle degeneraatiolle on tyypillistä se, että verkkokalvon alle kasvaa uudissuonia eli verisuonia. Näille suonille on tyypillistä, että niistä saattaa tihkua nestettä verkkokalvon alle aiheuttaen turvotusta ja tätä kautta näön huononemista. Tässä vaiheessa näkö saattaa palautuakin turvotuksen taas laskiessa ja tämä tilanne voi vaikuttaa samantapaiselta retinopathia centralis serosan kanssa. Tyypillisesti sitten jossain vaiheessa syntyy verkkokalvon alainen verenvuoto uudissuonesta, jolloin näöntarkkuus yhtäkkiä romahtaa. Verta voi näkyä myös verkkokalvon päällä. Usein tämä näön romahtaminen on ensimmäinen potilaan huomaama oire neovaskularisaatiosta (uudissuonituksesta). Usein tällöin ei ole enää mitään tehtävissä näön pelastamiseksi. Silloin kun tarkimman näön alue on vielä kunnossa, voidaan viallinen alue "polttaa" laserilla, jolloin uudissuonituskin arpeutuu ja keskeinen näöntarkkuus saattaa olla pelastettavissa. Valitettavasti hyvin usein juuri keskeisen näön alue on vaurioitunut, jolloin hoidollakaan ei ole paljoa pelastettavissa.
Melko uusi hoitomuoto on ns. fotodynaaminen terapia, jossa verenkiertoon laitetaan lääkeainetta, joka kulkeutuessaan silmän uudissuoniin "aktivoidaan" sopivan taajuuden omaavalla laserilla. Tällöin vaaraton lääkeaine aktivoituu ja tuhoaa uudissuonia. Tällä tavalla voidaan joissain tapauksissa pelastaa osa keskeisestä näöstä - tämän hoitomuodon etu on se, että se ei arpeuta kaikkia verkkokalvon kerroksia kuten "tavallinen" laser. Tätä käytetään lähinnä silloin kun keskeisen verkkokalvon alla todetaan uudissuonitusta eikä verkkokalvo ole vielä vaurioitunut olennaisesti (ja tavallinen laserhoito ei tule kyseeseen, koska se huonontaisi heti näköä).
Valitettavasti tämä fotodynaaminen hoito on sopiva hoito vain osalle potilaista koska usein potilaan ehtiessä lääkäriin hoito on jo myöhäistä.
Valoilmiöt voivat liittyä moniin verkkokalvosairauksiin. Verkkokalvo ei tunne kipua, mutta kun siihen kohdistuu vetoa tai rasitusta, voi se aistia valoa. Siksi myös "nähdään tähtiä" kun saa iskun silmäänsä. Uskon että se sinun tapauksessasi siis liittyy verkkokalvosairauteesi.
Mutta kuten jo aiemmin sanoin, en voi diagnoosia sinun tapauksessasi (kuten usein muutoinkin) antaa netin kautta, eli jos tuntuu siltä, ettei oma silmälääkärisi osaa selittää tilannettasi sinulle sinua tyydyttävästi niin voithan aina hakeutua toisen kollegan juttusille. Kannattaa ottaa aiemmat paperit mukaan, näin voi joissain tapauksissa välttyä tarpeettomilta lisätutkimuksilta, lisäksi uusi lääkäri voi saada esim. näöntarkkuustietojen perusteella käsityksen lähtötilanteesta ja sairauden kulusta.