mut pudotettiin alas, hyvin alas. Halusi mua liian, aivan liian kovasti ja olin häkissä. Söin lääkkeitä siks, koska ahdistus kasvo. Enää mä en putoo. Mä suljen ne ulkopuolelle. En näe, en kuule, en ahdistu, en pelkää. On vähän asioita mitä mä pelkään. Elän hetkessä. En suunnittele mitään. En osaa ajatella mitä muut musta ajattelevat. Aistin ilmeitä, eleitä, liikkumista ja tiettyjä persoonallisia piirteitä. Kaikki se vaatii aikaa. Se tarkkuus on mua itseäni. Ei ole mun ongelmani kun ei ymmärrä.
Vuosia sitten
eikiirettä
0<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.