mitä meninkään

Laitoin et oon kaivannu häntä ja harmittaa ettei saatu asioita puhuttua selviksi. Nyt toivon ettei ex suuttunut tai oikeastaan ei oo väliä vaikka suuttuis ku ei olla missään väleissä

a_p kirjoitti:

Laitoin et oon kaivannu häntä ja harmittaa ettei saatu asioita puhuttua selviksi. Nyt toivon ettei ex suuttunut tai oikeastaan ei oo väliä vaikka suuttuis ku ei olla missään väleissä

Järkevä viesti eikä tuollaista pidä lainkaan katua. Osoittaa vaan että haluat jutella asiat parempaan jamaan että molemmille jäisi parempi mieli. Aikuisen ihmisen viesti.

Mies ei tule ikinä siihen mailii vastaamaan. Tiedän että hänellä on uusi kihlattu jo ollut jo jonkin aikaa mutta itse oli nämä asiat hänelle kertoa koska muuten en tule pääsemään lopullisesti yli

Ei se kaipaaja saa oikeasti mitään siitä takaisin, yhtälailla tyhjyyttä huutaa hänen kännykkänsä eli miksi alentua enää moiseen. Kyllä se kaivattu tietää, että sillä kaipaajalla on vaikeaa, mutta kaivattu itse on tehnyt sen päätöksensä ja ei ole edes kaipaajan viestien arvoinen. Itsehän hän on halunnut päästä eroon eikä tosiaan enää välitä toisesta millään muodoin. Elämässäni olen ollut sekä kaivattu että kaipaaja, molemmat tilat olleet yhtä ahdistavia. Kaivatun roolissa lähinnä siksi, kun ihminen oli mitä oli ja käyttäytyi niin ilkeästi jo suhteen aikana, että halusin lopulta eroon koko ihmisestä ja vielä vuosien päästäkin ajottain piinasi viesteillään. Kaipaajana olen sortunut itsekin siihen viesteilyyn, koska olen vielä halunnut selvitellä asioita, mutta nykyisin olen todennut, että eihän se sitä lopputulosta mihinkään muuta. Se on sen kaivatun oma häpeä, jos ei itse kykene puhumaan asioita selviksi, vaan jättää hiljaisuuteen. Itse ainakin tiedän, että olen vienyt suhteen loppuun saakka olemalla uskollinen ja rehellinen, sekä siihen annan oman aikani suhteen kestosta riippuen, joskus on mennyt parikin vuotta toipumiseen ennen kuin on alkanut kiinnostua jostakusta seurustelumielessä.

Olen kyllä itse suhteen päätyttyä pyrkinyt puhumaan toisen kanssa asioista. Olen pahoillani, jos joku asia jäi vaivaamaan, mutta kyllä pidemmän suhteen aikana sen verran toista tuntee, että tietää voivansa puhua hänelle mistä tahansa.

enihanymmärrää kirjoitti:

Olen kyllä itse suhteen päätyttyä pyrkinyt puhumaan toisen kanssa asioista. Olen pahoillani, jos joku asia jäi vaivaamaan, mutta kyllä pidemmän suhteen aikana sen verran toista tuntee, että tietää voivansa puhua hänelle mistä tahansa.

Niin yleensä minäkin haluan jutella asiat selviksi, mutta kun se ei olekaan minusta kiinni se asia, vaan ihan siitä toisesta, joka on hiljaa. Ja miten paljon sellaisia onkaan, jotka jättävät toisen ihmisen sellaiseen epätietoisuuden tilaan ettei edes tiedä onko suhde loppunut vai mikä tuli, kun yhtäkkiä yhteydenpito päättyi. Kaipa sellaisella ihmisellä on sitä hävettävää sitten, joka ei uskalla siihen toisen silmien alle tulla kertomaan, että mitä tapahtui.

" Eipä tuohon kuole"

En pirulauta olis niinkään varma ! Kuusi vuotta minä uskoin kuolevani juuri tuohon sairauteen. Oltiin 32v avioliitossa,mutta nyt osaan jo elää yksinäni.

Juuri tuolla tavalla voisit hänelle vastatakin, niin ei varmaan sua enää häiritsisi.