Arjen onnea

Pienet sormenjäljet ikkunaruudussa,
lasten lelut olohoneen lattialla.
Hymy nousee huulilleni,
onnenkyynel vierähtää poskelleni.
Tajuan sen
olen onnellinen.
Vaikea myöntää, mutta ennen olin perfektionisti,
lapset ovat kasvattaneet minusta optimistin.

Ja hyvä niin. Ennen lapsia sanoisin , että ajatusmaailmani oli melko mustavalkoinen. Lapset ovat tehneet ajatusmaailmastani niin paljon värikkäämmän. Olen oppinut lapsiltani paljon. Lapsien myötä sitä joutuu joskus astumaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Aina se ei tunnu mukavalta, mutta monesti se on auttanut katsomaan asioita eri näkökulmista. Ja se jos mikä on rikastuttanut elämää.

Joskus tämä pikkulapsi arki on tuntunut raskaalta ja yksitoikkoiselta. Päätin, että en ajattele niin. Kun katsoo lasta aamulla niin hän on valmis täysillä hyppämään juuri tähän päivään, välittämättä eilisestä tai murehtimatta tulevasta. Lapset ovat mestareita heittäytymään ja elämään juuri tässä hetkessä. Täytyy myöntää, että siinä minulla on vielä opittavaa, mutta oppia ikä kaikki:)

Uskallan väittää, että olen rikkaampi kuin moni miljonääri, tätä rikkautta ei vain voi mitata rahassa. Olen saanut rakastaa ja saanut myös paljon rakkautta, enemmän kuin koskaan osasin odottaa. Olen saanut elämältä sen mistä aina haaveilin; rakastavan perheen.

Se kel onni on se onnen kätkeköön, mutta ajattelin kuitenkin jakaa tämän pienen palan onnea omasta arjesta kanssanne. Olen onnellinen nyt, en murehdi tulevasta tai pidä kiinni menneestä vaan voin elää vain tässä hetkessä ja olla nyt onnellinen. Kiitos jos jaksoit lukea tämän ja hyvää kesää:)