Tällä palstalla ja monessa muussakin paikassa törmää ajatukseen, että päivähoitohenkilöstö ei tekisi tätä työtä sydämellään. Surullista jos vanhemmat kokevat sen noin, sillä minun ympärilläni työskentelee noin 20 henkilöä, osa pk:ssa ja osa pph:na. Yksikään ei tee tätä työtä rahan takia. Naurettava jo ajatuksenakin palkan pienuuden vuoksi. Myöskään vahingossa kukaan ei ole alalle hakeutunut... Eikä kukaan ole pakottanutkaan... Joten muuta syytä en keksi, kuin sen joka minutkin yli 10 vuotta sitten alalle toi, eli RAKKAUS LAPSIIN ja vilpitön halu antaa lapsille mahdollisimman hyvä päivähoitopaikka. Kommentoikaa!
Työtä sydämellä!
pph74
2338
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
arvoisat työntekijät. Se on aivan muualla. Se on systeemissä joka on rakennettu tähän yhteiskuntaan. Ja te olette sen osasia. Syytömiä sellaisia.
Vaikka te kuinka hyvin ikinä tekisittekin työnne, ette te pysty mitenkään tarjoamaan sitä lapselle, mitä oma äiti pystyy. Sen herkkyyden vastata tarpeisiin, sen rauhallisen ympäristön, ne muutamat tutut ihmiset aluksi, äänet, tuoksut.
TÄMÄ EI OLE TEIDÄN VIKANNE! Haluan todella koroststaa, että varmasti teette työnne hyvin. Tiedän että se on myös raskasta. Sosiaali- ja terveysalan palkatkin ovat senverta pienet että työtä tehdään usein kutsumuksesta ja todellakin sydämellä.
Leikki-ikäinen lapsi saattaa viihtyä hyvinkin päiväkodissa. Riippuu toisaalta lapsen luonteesta, riippuu myös siitä miten ja millaisin resurssein päiväkotia johdetaan. Myös ympäröivän asuinalueen sosiaalinen status vaikuttaa - onko lapsilla ja heidän perheillään siellä paljonkin sosiaalisen tuen tarvetta ja saavatko he sitä.
Mutta se, että aivan pienet, alle kolmevuotiaat tuodaan päiväkotiin, on minusta väärin. Ei heidän paikkansa ole isossa joukossa, vieraiden ihmisten ympäröimänä. Ei heidän tarvitse tutustua jatkuvasti uusiin ihmisiin. Ei heidän tarvitse puolivuotta sairastella saadakseen hyvän vastustuskyvyn. Eivät he tarvitse runsain mitoin virikkeitä. Ja tarvitseeko heidän todella alkaa miettimään missä äiti on. Pystyvätkö he siihen jo yksivuotiaina?
Työnne on todella arvokasta. Älkää epäröikö, jos todella teette työtä sydämellä. Syyt arvosteluun ovat ihmisten arvomaailmassa ja toisaalta tutkivassa tieteessä ja sen tuloksissa. Nythän niitä on vasta alkanut tulemaan kun sukupolvet ovat kasvaneet. Kannattaa myös muistaa, että vanhemmat ovat viimekädessä vastuussa lapsestaan, siitä millaista tämän elämä on.
Paras paikka lapselle on tietysti oma koti. Siksi itse siirryin muista alan töistä opiskelun kautta pph:ksi. Ei tarvinnut omaani viedä puolitoistavuotiaana päiväkotiin. Mutta koska kaikilla ei ole mahdollisuutta hoitaa lapsiaan kotona, niin silloin toivoisi kaikilla lapsilla olevan mahdollisuus pieniin ryhmiin. Päivän aikana lapset ikävöivät vanhempiaan ja joskus harvoin olen törmännyt hoitajaan, joka ottaa ko. asian loukkauksena itseään kohtaan. Vaikka lapsi ikävöi vanhempaansa, ei se tarkoita että hoitaja olisi huono. Itse pyrin puhumaan lapsille heidän vanhemmistaan päivän aikana ja nyt kun minulla on ollut sama ryhmä noin vuoden, niin lapset tietävät, että jos ikävä iskee, sen voi myös näyttää ja siihen saa tukea. Työ sinänsä on raskasta, mutta erittäin antoisaa.
Hyvää joulun odotusta kaikille.