Määpä tiedän

Sääpä tietät väärin nääs.

Tämä voisi olla vaikka minulle kirjoitettu, toki kenelle tahansa, mutta nyt kuitenkin vastaan tämän "sinulle", oli tämä aloitus sitten kenelle tahansa osoitettu. Perjantaina oli tapahtumia, joita joku voisi olettaa, että olin humalassa, niin vastaan, että en ollut. Ei kuulu tapoihini. Kyllä ihminen voi osata ja saadakin elää ja ilmaista itseään ihan spontaanisti, kun kysymyksessä on positiivisia mietteitä, tahtoa ja tarkoitusperiä olla ja nauttia yhdessä jonkun kanssa. Eikö niin?

Olin antanut itselleni luvan herkutella kaikella sillä, mistä nautin:) Nyt puhun ruuasta ja myös juomasta. Olin ostanut herkkuja, joita söin oikein sydämeni pohjasta, maukkaita juustoja, pari siideriä, suklaataa yms. Luin ja kirjoitin tekstiä siinä samaan aikaan, ja kuuntelin hyvää musiikkia. Pystyn keskittymään hyvin moneen asiaan kerralla yhdenkään asian niistä kärsimättä, nimittäin tuotos, jonka kirjoitin osoittautui loistavaksi. Yhtäkkiä tuli idea, että kutsun sinua käymään, koska asuthan lähellä, ja myös tein sen, tosin ensimmäinen viestini ei tainnut tulla perille, koska näpyttelin ihan mitä sattuu:) No se siitä, lopputuloksen tiedämmekin:)

Mutta lopputulos ei ollut kuitenkaan huono, ainakaan minun kannaltani katsottuna. Tein monia oivalluksia, ja tunsin monia ahaa -elämyksiä, joista ammennan ja joiden lähtökohdista jatkan elämääni. En halua pahoittaa sinun mieltäsi, mutta haluan "kertoa" sinulle jotakin (jos nyt ylipäätänsä edes luet tätä palstaa). Oivalsin, että meistä ei tule eikä ole tarkoitettu tulevan rakkaustarinaa elämän poluille. Paljon on tehty, paljon on jäänyt tekemättä, mutta uskon johdatukseen. Mikään, mitä olen yrittänyt on mennyt puihin. Kysymys ei ole siitä, ettenkö olisi jopa paljonkin tehnyt asioita. Joskus ovet vain ei aukea, koska niiden ei ole tarkoitettu aukaistavan.

Minulla on nyt todella helpottunut tunne, voisin jopa sanoa, että erittäin hyvä olo ja hyvä mieli. Toivon, että saavutat saman tai olet jo kenties saavuttanut. Jokaiselle asialle tulee joskus raja vastaan, ja juuri tämä "meidän yhteinen tunteemme" saavutti rajansa juuri perjantaiyönä minun sydämessäni. Tunnen ja tiedostan sen sydämen tasolla. Olen varma enkä epäröi. Jos mahdollisesti "elättelet" jotain toiveita, niin kannattaa alkaa hautaamaan niitä. En halua pahoittaa sinun mieltä, mutta haluan olla reilu sinua niin kuin myös itseäni kohtaan.

Luen juuri kirjaa "Emotionaalinen vapaus", kirjoittanut Juhdith Orloff. Yksi parhaimmista kirjoista, jonka olen koskaan lukenut nimenomaan psykologian ja henkisen kirjallisuuden alalta. Kannattaa ehdottomasti lukea, suosittelen!

"Tiedä, että äidinkieleni on intuitio, tuo näkymätön, sanaton kieli, joka näkee asioiden syvällisen puolen - aistimisen ja tiedostamisen tila, joka liikuttaa minua paljon enemmän kuin mikään lineaarinen analyysi tai suurin osa sanoista."