Kavereista/ystävistä

Vaivautunut hiljaisuus on minulle todella tuttua, olen huono aloittamaan keskusteluja ja lähes yhtä huono esittämään kiinnostunutta, jos en sitä oikeasti ole. Kaverit eivät useinkaan ole samalla taajuudella kanssani. Varsinkaan nyt, kun lukio on takana ja useimmat ovat täynnä tulevaisuuden visioita. Minä, hiukan masentunut ja itsetuhoinen ikuinen pessimisti ja murehtija, en jaksa jutella opiskelusta, autoista, naisista ja ulkomaanmatkoista.

Älkää käsittäkö väärin (sikäli kuin tämä ketään kiinnostaa), eivät kaverini ole mitään juntteja, pidän heistä kovasti ja on hyvä, että he ovat olemassa. Pitäisi olla kiitollinen, että jaksavat vielä olla kavereitani.

tuleehan niit hiljasia hetkiä. mut ei se kyl yhtään haittaa. ainakaan mua.
voithan vaikka kysyy kavereiltas että mistäs nyt puhuttais.

Omalla kohdalla sama tilanne. Eihän niiden sinänsä pitäisi olla huono juttu, mutta kuitenkin tuntuu et toista ne häiritsee. Tai kyllä ne joskus itseäkin. Tulipas sekavasti kirjotettua, mutta jokatapauksessa tuttu tilanne. En myöskään ole sieltä sosiaalisimmasta päästä

Se riippuu ihan kaverista. Parhaimpien frendien kanssa juttuu tulee kokoajan ihan mistä vaan... Ei mulla yleensä tuu kenenkää kans hiljasii hetkiä paitsi bussissa koska kärsin pahoinvoinnista =D .
Mulla oli joskus kaks vuotta sitten "hiljasii hetkii" kun olin viitisentoista aina kun olin jonkun hermottoman komeen miespuolisen kamun kanssa! Mut seki on jo menny ohi =D (oon nyt 17)

Joskus alkaa vaivaamaan. Lintu-91, minä en ole mitenkään ujo enkä hiljainen. Juttelen ihan mielelläni, mutta tuskin on kiva koko ajan olla iste äänessä ja toinen vain vastailee. Tuntee itsensä vielä tyrkyksi.

moi!
tottakai niitä hiljasia hetkiä tulee joskus... tai no ainaki mulla ja mun kaverilla tulee, tai onhan se kyl niinki et ei sitä silleen aattele jos tulee niitä hiljasia hetkiä, vaisinkin koska mä melkein asun mun kaverin luona niin oon siä melkein ku kotonani joten tollaset ei mitenkään ees haittaa!!!xD joten älä huoli hiljasista hetkistä, niitä tulee kaikille muillekki!=)

Ei tarvi. Mistä sitä nyt koko ajan voisikaan puhua? Eihän aiheet riitä. Kyllähän minä ennen ajattelin että pitäisi olla kokoajan äänessä, mikä sitten tuotti ongelmia. Tosiasiahan on että on parempi olla hiljaa, kuin puhua ihan outoja.
Luullakseni joskus ihan riittää että käytävälläkin tavatessa vain tervehtii ja sen jälkeen ei puhuta mistään, jos aiheita ei löydy sen jälkeen kun kuulumiset on käyty läpi.

Joittenki kaa tulee,aika paljonkin, mut joittenki kaa puhutaa nii paljon. On nii paljon sanoja joita sanoa;)

Hauskinta on se kun on vaikka kuuden hengen porukassa ja kaikki on vain hiljaa. Joskus vain aiheet loppuu, eikä samoista jaksa montaa tuntia puhua. Mikäs siinä, sitten ollaan hiljaa ja se joka keksii uuden aiheen aloittakoon keskustelun. Täytyy kyllä itsekin sanoa niinkuin lintu-91 sanoi, että kyllä sellaisten kanssa on ikävä jossain lojua jotka eivät itse kommentoi, vaan vain kuuntelevat. Tosin lintu-91:n kommentti oli ehkä vähän liian syyttävä.

Jutteluhan on vuorovaikutuksessa olemista, siksi mielestäni kaikkien pitäisi siihen osallistua eikä vain istua hiljaa ja kuunnella. Kaikilta löytyy keskustelunaiheita kunhan he vain uskaltavat ottaa puheeksi. Joillain ihmisillä on kyllä tapana tyrmätä jokin keskustelu töykeydellään heti alusta.

Niitä tulee varmaanki kaikille siis niitä hetkiä ku on kummatki hiljaa.
Mulle tuli aikoinaan kans et en osaa puhua jos tulee hiljanen hetki nyt osaan,jotenkin oppinu puhuun tai jotain..??
Bileissä on helppoa jos loppuu puheen aihe kuin seinään vaihtaa seuraa tai jotain jos rupeaa ahistaan hiljaisuus.
En osaa paremmin neuvoa.

jos mun frendien kaa tulee tollasii hiljasii hetkii nii ei se haittaa ku ne on nii hyviä ystäviä...
ehkä just tost tunnistaa sen et ollaaks hyviä frendijä eli siitä voidaanko vaa olla hiljaa...
ei koko aja tarvii pälättää...
kyl se sitte uusien tuttavuuksien kaa on vähä kiusallist ku ei oikee tuu juttua:D