Kuten huomasitte niin tosiaan toi otsikko. En ymmärrä enää mistään mitään ja tuntuu kun en olisi sama ihminen kun ennen.. Ennen olin pirteä elämänhaluinen nuori joka piti kavereihinsa yhteyttä. Mutta mitä mää nykyään olen.. Makaan vaan himassa päivästä toiseen koska kaikki ahdistaa eikä mulla ole nykyään oikeastaan mitään minne mennä/kenenkanssa olla.
Äiti valittaa joka päivä kuinka aiheutan hänelle stressiä ja että olen kuluneen näköinen koska meikkaan. (Äiti kuuluu uskontoon jossa meikkausta ei hyväksytä) ja yrittää siis väkisin pidättää minuakin tossa uskonnossa... Ahdistaa sekin todella paljon. Tuntuu että oon jäämässä yksin ja erkaantumassa kaikesta. Ei vaan mikään enää kiinnosta ja jalat tuntuu ettei kanna. Etenkin näin iltaisin alkaa aina masentaan ja itkettämään.. Ei oo edes kenelle puhua tästä... Ää, tuntuu ettei vaan jaksa enää tätä kauaa.. Haluan pois. Haluan olla rauhassa jossain jonkun kuukauden piilossa muilta ihmisiltä.. Vaikka vaipua koomaan tai lähteä jonnekki todella syvälle metsään mökkiin ja olla siellä yksin vain. Tuntuu niin kauhealta ja ahdistavalta. Miten saisin paremman olon ja elämänhaluni takaisin....? Help me.
Äiti valittaa joka päivä kuinka aiheutan hänelle stressiä ja että olen kuluneen näköinen koska meikkaan. (Äiti kuuluu uskontoon jossa meikkausta ei hyväksytä) ja yrittää siis väkisin pidättää minuakin tossa uskonnossa... Ahdistaa sekin todella paljon. Tuntuu että oon jäämässä yksin ja erkaantumassa kaikesta. Ei vaan mikään enää kiinnosta ja jalat tuntuu ettei kanna. Etenkin näin iltaisin alkaa aina masentaan ja itkettämään.. Ei oo edes kenelle puhua tästä... Ää, tuntuu ettei vaan jaksa enää tätä kauaa.. Haluan pois. Haluan olla rauhassa jossain jonkun kuukauden piilossa muilta ihmisiltä.. Vaikka vaipua koomaan tai lähteä jonnekki todella syvälle metsään mökkiin ja olla siellä yksin vain. Tuntuu niin kauhealta ja ahdistavalta. Miten saisin paremman olon ja elämänhaluni takaisin....? Help me.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kysyppä äidiltäsi, että miten hän perustelee sen, että ei saa meikata? Uskonnoissa on enemmän tai vähemmän ahdistavia sääntöjä, jotka sitoo ihmisiä johonkin tiettyyn oppiin.
Jos äitisi perustelee meikkauskieltoa tällä Raamatun kohdalla 1. Tim. 2:9, niin tuosta voi tehdä ahdistavan lain, tai sitten sen voi ymmärtää Hengellisenä opetuksena, mitä se juuri onkin.
Tuo kohta ei tarkoita sitä, ettetkö voisi kaunistaa itseäsi ulkoisesti. Voit meikata tai laittaa hiuksia tai korvikset ym. Ei ne ole väärin, eikä syntiä.
Tuon Raamatun kohdan Hengellinen sanoma on se, että se, mikä sinusta ensin aistitaan, se mikä ensin näkyy olisi Jeesus. Siis että susta huokuu päällimmäisenä se sisäinen kauneus.
Raamattu onkin Hengellinen kirja, joka pitää ymmärtää myös Hengellisesti. Uskonto kääntää kaiken päälaelleen. Uskonto ahdistaa, mutta usko on vapautta Hengessä. Ei se tarkoita, että ei ole mitään rajoja, vaan esim itsensä laittamisessa Hengellinen ihminen ottaa huomioon myös toiset ihmiset. Hän ei esim pukeudu sillä tavalla, että joku luonteeltaan heikko ihminen voisi kiusaantua esim liian paljastavista vaatteista ym.
Raamatussa puhutaankin, että vapaus ei saisi olla yllykkeenä lihalle. Muuten on ihan täysi vapaus. Ei Raamattu ole ahdistavaa, vaan uskonto on ahdistavaa, mutta uskonnolla ei olekkaan mitään tekemistä Jumalan, eikä Pyhän Hengen kanssa.
Iha samat fiilarit ku alottajalla...
Menkää opiskelemaan, osallistukaa toimintaan ja saatte kymmeniä kavereita, minkä jälkeen kaikki turha sonta unohtuu. Kukaan ei tule teitä kotoa noutamaan, joten pitää itse aktivoitua.
Olen uskovainen, siis Jeesukseen uskova ja en koe asiaa niin kuin äitisi. En koe myöskään että meikkaaminen olisi syntiä ja käytän itsekin jonkin verran koruja ja värjään hiuksiani.
Usko on tärkeä asia, mutta ei siihen saa eikä voi nuorta, edes omaa lastaan pakottaa. Jospa kysymyksessä on äidin oma kanta ja linja eikä vaatimus tule seurakunnalta.
Sinun pitäisi saada nyt jutella jonkun ymmärtävän aikuisen kanssa. Ahdistukseni ovat varmaan yhteydessä oman mielesi ja kodin ristiriitaan.
Jos haluat vaihtaa mielipiteitä, niin voit kirjoittaa
[email protected]
Ei mun tarvitse edes kysyä äidiltä tota että miten hän perustelee ettei sais meikata. Hän on sanonut että tämä ulkonäkö mikä minulla on, niin on Jumalan luomaa ulkonäköä ja siksi en saisi peittää tätä että piilottaisin itsestäni ns. "Luonnollisen puolen". Äitini on siis lestadiolainen. Itsestäni en tiedä mitä olen.... Uskon kai sydämessäni Jumalaan mutta haluan silti meikata itseäni ja elää "vähän vapaasti" että ei niin paljon rajoja yms.... Ääh.. Entiiä.
Tuntuu että tuo äitin arvostelu ei vie mua yhtään lähemmäs Jumalaa :( päinvastoin..
Ja hei toisiks ylin kommentoija, joo karataan yhdessä landelle kaikkia karkuun :D hahah
Mulle tuli mieleen, että hän on lestadiolainen. Hienoa, että olet uskossa. Kuuntelisitko tämän ja äitisikin. Jumala ei ole tiukkapipo. Tämä avaa tätä asiaa.
Miten päästä uskonnollisuudesta ja lakihenkisyydestä armon ja totuuden vapauteen.
http://www.jukkapartala.fi/saarnat/DS400027-Part 2-Part 2.mp3
Ei äitisi pahaa tarkoita. Hän on tottunut hengellisen liikkeen sääntöihin. Välttämättä se mitä ihmiset omissa piireissään pitävät oikeana, ei ole Jumalan vaatimus. Sinulla on nyt todella vaikeaa, kun olet joutunut kasvamaan ahtaissa säännöissä, voi olla että itse myös epäilet ja koet omassatunnossa ristiriitaa ja sitten myös ympäristö, kaverit vaikuttavat, mitä nuoren elämä tulisi olla.
Elämä on haasteellista ja kasvua. Kuitenkin meistä jokainen itse päättää, mitä elämältä tahtoo. Minulla oli nuorena ongelmana, se että olin uskossa ja äiti olisi patistanut elämään niin kuin maalliset ihmiset, käymään bileissä ja niin kuin uskomattomat ihmiset.