Mitä pääsykokeissa oikeasti vaaditaan?

Sellaisethan ne pääsykoekirjat on, että hyvin moni jättää koko jutun silleen kirjoihin hiukan tutustuttuaan.

Toki moni myös lukee, oppii ja pääsee opiskelemaan. Työtä se vaatii jokaiselta. Ja lukeminen jatkuu yliopistossa.

Pääsin tänä vuonna Turkuun. Kirjat eivät olleet omia henkilökohtaisia suosikkeja, mutta kun siihen osaa asennoitua oikein, lukeminen sujuu.

Olen kirjoittanut E:n paperit, mutta kirjoituksissa menestymisellä on kovin vähän merkitystä. Tärkeintä on koe. Ei vaadita mitään superlahjoja (ainakaan itselläni sellaisia ei ole), vaan ne tunnit kirjastolla olivat ratkaiseva tekijä. Asioita tulee osata ulkoa.

Kannattaa ainakin tutustua oikeustieteelliseen tekstiin. Suosittelen avoimen yliopiston kursseja. Siellä itsekin olin viime vuonna ja voin sanoa, että se auttoi. Ainakin lisäsi motivaatiota tulevaan kevääseen. Tsemppiä!

Edes hyvällä YO-todistuksella ei pääse oikeustieteelliseen. Monella hyvin arvosainoin kirjoittaneella on se luulo, että he ovat fiksumpaa porukkaa kuin huonommin kirjoittaneet. Kuitenkin YO-kokeet ovat täysin eri asia kuin oikeustieteen pääsykoe. Se, että saa L:n kielistä ja matematiikasta, mittaa pitkän aikavälin osaamista. Ei kukaan saa englannista ällää kolmen kuukauden lukemisella, jos aikaisempi taso on ollut huono. Muissa kokeissa sitten mitataan laajoja kokonaisuuksia, oikeaa tyyliä vastata kysymyksiin ja yhdistelemisen taitoa. Monissa kokeissa, kuten psykologiassa ja yhteiskuntaopissa, mitataan myös yleissivistystä. Kokeessa kysytään myös sellaista, jota ei ole oppikirjoissa. Oppikirjoja on useita erilaisia: aisa on pääpiirteittäin sama kaikissa, mutta erojakin on. Pääsykoekirja puolestaan on kaikille sama. Näin minä koen asian pääpiirteittäin.

Oikeustieteellisen pääsykoe on erilainen koe kuin ylioppilaskokeet, koska aikaa pääsykokeen lukemiseen on vain muutamia kuukausia. Asia pitää sisäistää lyhyessä ajassa. Pääsykoekeessa ei tarvitse satuilla asioita pääsykoekirjojen ulkopuolelta (moni muuten sortuu tähänkin pääsykokeessa). Lukiossa asiat opetetaan oppitunneilla ja lähes jokaisesta kurssista on koe. Kursseilla on paljon erilaisia tehtäviä, joilla oppimista yritetään tukea. Vaikka kävisikin pääsykokeeseen valmentavan kurssin, opiskelu on silti suurelta osin yksinäistä hommaa. Lukiossa yksinäinen puurtaminen on vain murto-osa pääsykokeeseen verrattuna.

Ise olen kirjoittanut ylioppilaaksi "huonoilla" paperiella. Paras arvosanani on M ja huonoin A. Kuitenkin pääsin ensimmäisellä yrittämällä oikeustieteelliseen, koska minulla ei ollut ylimielisyyttä pääsykoetta kohtaan. Monesti ensikertalaiset yliarvioivat omat taitonsa juuri ylioppilastodistuksen perusteella ja aliarvioivat kokeen vaikeuden. Sen takia moni ensikertalainen ei pääse sisään. Itselläni oli alusta asti se ajatusmaailma, että pääsykoe on vaikea ja jokaista pistettä tarvitaan sekä en tee mitään ylioppilaskokeeni arvosanoilla, joten minun täytyy opiskella entistä lujemmin.

Lukutaktiikoita on niin monia erilaisia. Jotkut lukevat kirjastossa. Itselleni se ei sopinut, koska tarvitsen tauoilla jotain tekemistä. Kirjastossa aika meni sitten suurelta osin kännykän näpräämiseen, kun taukoja ei voinut pitää samalla tavalla kuin kotona. Lisäksi itse aktivoidun lukemaan vasta illasta. Senkään takia kirjastossa istuminen ei sopinut minulle.

Mielestäni tärkeintä pääsykokeessa onnistumiseen on oman asenteen muuttaminen nöyräksi. Ei kannata lähteä arpomaan sitä, mitä pääsykokeessa tullaan kysymään. Siellä voidaan kysyä ihan mitä vain. Monet ovat kirjoittaneet tällä sivustolla turhautuneina siitä, että kokeessa kysyttiin ihan eri asioita kuin itse oli valmistautunut. Kuten jo aiemmin kirjoitin yllä, pääsykokeisiin lukeminen on niin eri asia kuin ylioppilaskokeisiin lukeminen, joten kannattaa unohtaa omat meriittinsä lukiosta. Loppujen lopuksi ne, jotka ovat ymmärtäneet asian, osaavat selittää sen pääpiirteittäin, ymmärtävät käsitteet ja ovat harjoitelleet vastauksia, pääsevät oikikseen!

Kävin itse valmennuskurssin. Moni kurssiltamme pääsi sisään, mutta moni jäi rannalle. Ero sisäänpäässeiden ja rannalle jääneiden välillä oli aika suuri. Ne, jotka pääsivät, osasivat jo kurssilla asiaa läpi käytäessä asian suhteellisen hyvin. Ne, jotka eivät päässeet, eivät välttämättä olleet lukeneet asiaa kertaakaan läpi tai vain kerran. Se, että opiskelee valmennuskurssin aikataulun tahdissa asioita, ei monelle riitä. Itse opettelin koko ajan muutakin asiaa kuin vain valmennuskurssin seuraavan luennon asioita. Keskityin lisäksi alusta alkaen opettelemaan listoja ja termejä ulkoa. En ainakaan itse olisi kyennyt oppimaan kaikkia lyhyessä ajassa ulkoa.

Kiitos paljon asiallisista vastauksita! Ne valoittivat hieman ja toivat lisää intoa ensi kevättä kohden :)

En tiedä johtuuko tämä siitä että olen lähempänä 40v kuin 30v, tänä vuonna sisälle päässyt, mutta minä en koe että kokeet olisivat vaikeita. Ennemminkin päinvastoin. Ehkä tarve onkin hämätä kohtuullisen vaikeilla kirjoilla - niin moni menee metsään kun luulee että koe on kirjojen tasoa. Kuten myös minä viime vuonna. Kävin lyhyellä HKI valmennuskurssillakin ja tyhmänä uskoin vetäjää että pitää lukea yötä päivää. Pilasin kokeen sillä että luin AIVAN LIIKAA. Tänä vuonna tiesin jo että perusasioita kysytään eikä yhtään mitään ihmeellistä, en lukenut yhtään ylimääräistä ja pääsinkin kevyesti sisään. Jotenkin tuntuu että käsketään vetämään överit - ja sitten jengi tekee sen ja kämmää sen takia. Ihan rennoin rantein jos luet sen 2kk 6-8 tuntia vaikka 5-6 pv viikossa, pääsymahdollisuudet on varmasti ihan sama kuin että vedät yötä päivää jaksamisen piippuun.

Kaikkein tärkeintä on, että löydät (tai tiedät jo) oikeanlaisen oppimistylin itsellesi. Jollekin se on 10 tuntia tiukkaa lukemista päivässä, useimmille ei. Jos meinaat lukea 8-10 joka päivä kahden kk:n ajan, olet tn. aivan rikki jo ennen pääsykoetta, hulluuden partaalla, etkä välltämättä osaa mitään (esim. soveltaa oppimaasi tai lukea ja ymmärtää aineistotehtävää). Monille 6-8 tuntia laadukasta lukemista 5-6 päivänä viikossa on jo aivan tarpeeksi, pääasia on asioiden oppiminen. Laadukkaat OMAT muistiinpanot, muistisäännöt ulkoaopeteltaviin asioihin (näitä on vuosi vuodelta vähemmän) ja luetun ymmärtäminen ovat tärkeitä asioita. Jos raivolla luet ensin 8 tuntia ja sitten päätä hakaten vielä 2 tuntia, paljonko luulet asioista muistavasi seuraavana päivänä?

Itse tein niin, että luin kirjat ensin kertaalleen läpi, jotta sain niistä jonkinlaisen kokonaiskuvan itselleni. Pääsykoekirjat ovat tyypillisesti tiiviitä paketteja, usein myös sieltä täältä pätkittyä ja yhtenliitettyä tekstiä. Ne eivät välttämättä heti anna kunnollista kuvaa mistään kokonaisuudesta. Mutta näin itse tein ja jonkinlaisen kokonaiskuvan sain muodostettua. Sen jälkeenkävin jokaisen kirjan tarkemmin läpi tehden itselleni samalla laadukkaita muistiinpanoja. Sen jälkeen kävin kirjat vielä läpi tehden yksityiskohtaisempia muistiinpanoja tarkemmista asioista, sellaisista joista voisi tulla ihan suoria ulkoaopeteltavia kysymyksiä (pari tulikin ja niihin oli sitten helppo antaa täydellinen vastaus). Loppuajan käytinkin lähinnä muistiinpanojeni opetteluun ja kirjoista aina välillä tarkastaen. Huomaa, että tietyissä kohdissa on muistiinpanot tehtävä sanatarkasti kirjan mukaan, ei mitään omia lyhennelmiä!

Itse kokeessa oli lopulta kaikkein tärkeintä lukea tarkkaan MITÄ KYSYTÄÄN ja vastava juuri siihen MITÄ KYSYTÄÄN. Myös aineistotehtävässä on tärkeää lukea KOKO aineisto, ei sitä kovin paljoa siinä kumminkaan ole. Pykälät on luettava ihan viimeistä momenttia myöten, muuten voi jäädä jotain huomaamatta. Eli tarkkuutta peliin, käytä koko 5 tuntia. Vaikka tekisit kokeen neljöässä tunnissa, käytä vaikka vartti puhalteluun ja sen jälkeen vielä viimeinen 45 min siihen, että tarkastat vastauksesi huolella. Jos lähdet salista neljän tunnin jälkeen ja alat muistaa lisättäviä asioita heti paperit luovutettuasi, arvaa kuinka paljon harmittaa kokeen jälkeen? Eli istu perseelläsi, olet kyllä edelliset 2 kk sitäkin harjoittanut.

Ja muista, ei ole mitään merkitystä sillä lukeeko kaverisi/tuttusi/tuntematon nettitrolli 12 tuntia joka päivä ja toinen 15 tuntia. Se ei vaikuta sinun tulokseesi. Ainoastaan se vaikuttaa mitä itse kirjoista opit. Se miten opit parhaiten, on yksilöllistä. Kannattaa käyttää välivuosi ehkä sen tutkailuun, auttaa sitten opiskeluissakin.

Ainiin, itse pääsin näillä opeilla ensiyrittämällä Turkuun. Enkä tosiaan lukenut 10 tuntia päivässä (no, joinain päivinä kyllä mutta keskimäärin ehkä 6 tuntia enkä aina viikonloppuisin).

Kiitos vastauksista! Upeaa saada täällä näin asiallisia ja neuvovia kommentteja!

On nimenomaan tärkeää tietää oma oppimistyyli. Lukumäärät ja tyylit vaihtelevat jokaisella. Jotkut pystyvät lukemaan kaksi kuukautta joka päivä yli 10 tuntia, toisille riittää vähempi. Tehokas opiskelu on tärkeintä asian oppimisen kannalta. Ei kannata murehtia muiden lukemisista, vaan keskittyä omaan oppimiseen. Kannattaa miettiä, miten opit parhaiten. Myös se, missä luet on yksilöllistä. Jokainen taaplaa tyylillään.

Itse luin tehokkaasti aluksi noin 5-6 tuntia päivässä, lopussa 8-10 tuntia. En palanut loppuun, pidin myös vapaapäiviä ja motivaatiota löytyi. Minulla oli myös muuta elämää, ja se piti minut tasapainossa. Kaikki on yksilöllistä. Tärkeintä on asian oppiminen riittävällä tarkkuudella. Itse en tehnyt muistiinpanoja juuri ollenkaan, sillä tiesin miten itse opin, kirjasta kertaamalla. Listoja tein asioista, joita opin ulkoa. Pääsin ensimmäisellä yrittämällä Turkuun.

Olen valmistunut ylioppilaaksi kiitettävällä arvosanalla (yleisarvosana E). Kuitenkin oikikseen pääsemisen kannalta tärkeintä on pääsykoe. Kirjoituksissa menestymien kannattaa unohtaa ja keskittyä kirjoihin.

Tärkeää on lukea kysymys kunnolla ja miettiä mitä kysytään ja vastata nimenomaan kysymykseen pääsykoekirjoista löytyvien asioiden perusteella. Asian ulkopuolelle menevistä asioista ei kannata kirjoittaa, niistä ei saa pisteitä. Samalla tuhlaa kirjoitustilaa. Kaikki on pisteytetty pääsykoekirjojen mukaan. Monivalinnassa kannattaa lukea tarkasti kysymys ja vastata nimenomaan kyseisen pääsykoekirjan mukaan. Itse aloitin minulle helpoimmasta kysymyksestä ja siitä etenin. Se toi varmuutta muihin tehtäviin mentäessä. Tarkkailin kelloa, mutta jokaiseen vastaukseen käytin niin paljon aikaa kuin tarvitsin.Kokeen lopussa suosittelen kyllä vastausten tarkistamista. Aina voi löytyä jotain, mikä on jäänyt huomaamatta.

Moni onki täällä kirjoitellut, että itteään ei kannata verrata toisiin. Joku oppiii asiat helpommin kuin joku toinen, joten ei kkate panikoitua jos ei ite opiskele 10 tuntia päivässä ja kurssikaverit opiskelis.

Mulle sanoi moni, että ne, jotka tekevät koetta alle 3 tuntia, ei tuu pääsemään sisään. Ite tein kokeen reilussa tunnissa. Tarkistelin kuitenkin koetta vielä reilun tunnin. Jonku verran sitten täydentelin vastauksiani. Jotkut vaan tekee kokeita nopeemmin kuin toiset. Eli ei sekään kerro mitään osaaamisesta, jos poistuu kokeesta parin tunnin jälkeen.

En nyt sanoisi, että avoimen kursseista on ainakaan omalla kohdallani ollut hyötyä oikikseen hakiessa. Olen suorittanut Turun avoimessa 25 op keskiarvolla 4, enkä silti päässyt oikikseen (hain Turkuun). Hain ekaa kertaa tänä vuonna. Haen ensi vuonna uudestaan ja syksyn aikana ja alkukeväästä yritän saada mahd. paljon avoimesta pisteitä kasaan. Jos en pääse ensi kerralla niin yritän sitten väylän kautta, vaikka taitaa olla aika tukossa se.

Mun mielestä ainakin Turun/Joensuun pääsykokeessa mitataan lähinnä sitä hauki-on-kala-osaamista. Vituttaa kun oikein ajattelenkin koetta. Tuntuu tosi turhauttavalta, kun en selkeästi mikään ihan kelvoton oikikseen olisi avoimen opintojen menestyksen perusteella, mutta silti ovet eivät auenneet tutkinto-opiskelijaksi. 3 pisteen päähän jäin.

Pääsykokeet mittaavat hyvin oppimiskykyä ja paineensietoa (siis potentiaalia), opiskelut ovatkin sitten aivan eri asia. Siinä voin yli kymmenen vuoden yliopisto-opettajakokemuksella sanoa, että ylioppilaskokeiden arvosanat korreloivat vahvasti opintomenestyksen kanssa. Pääsykokeen tarkoitushan on vain seuloa pois motivoitumattomat ja ne jotka eivät ole valmiita tekemään kovaa työtä opiskelujen edetessä.

Itse yritin aivan hulluna, eli varmaan liikaa tänä vuonna, enkä silti päässyt. Luin kirjat 8 kertaa ja olin tehnyt muistiinpanot ja mielestäni osasin lähes ulkoa. Silti mokasin yhden tehtävän (kakkosen), enkä päässyt, sain siitä vain 2 pistettä. Hain myös viime vuonna, mutta silloin en ehtinyt lukea niin paljon ja mielestäni tänä vuonna oikeasti osasin. Olin palkattomalla vapaalla 2kk ja luin noin 12-14 tuntia päivässä. Olen L:n ylioppilas ja jo yksi korkeakoulututkinto takataskussa ja ikää siis jo lähemmäs 40. Ja avoimenkin opintoja takana jo noin 50op enkä ole yhtään kurssia siellä reputtanut. Silti en pääse näköjään sisään varsinaiseen oikikseen ja epätoivo iski todellisesti viime kesänä. En taida jaksaa enää yrittää edes, sillä jo taloudellisesti tuo oli hillitön ponnistus. Jotenkin tuntuu siltä, että olen onneton tapaus, kun suoraan lukiosta tulevat pystyvät tekemään kokeen minua paremmin ja täytyy varmaan sitten vaan antaa olla ja tyytyä avoimen kursseihin ja mennä niillä sisään Joensuun HTM:n linjalle, missä maistereille onneksi on oma linjansa, jolloin opintoja ei tarvitse tehdä kuin 120op. MUTTA: se on HTM, eikä OTM.. Nyyh.