Heräsin kesken unia. ..

Aina täällä löytyy joku kohtalotoveri:) Hyvä niin. Itse tosin en ole mennyt edes nukkumaan, kun oli niin paljon puuhailtavaa, en sinänsä kärsi unettomuudesta, mutta jäin miettimään "omaa rölliäni", että on se kumma se rakkaus, hetkittäin olen lopen väsynyt tilanteeseen ja ihan kaikkeen, mutta miten voi joku ihminen porautua niin syvälle sydämeen, että ei sitte lähde millään pois, ei kulumallakaan:D. Aina, kun mietin hänet, alan hymyilemään, ja en sitä itse edes huomaa vasta kuin leukoihin sattuu:DD Tämä on ihan totta. Olen monesti saanut itseäni "kiinni" hymyilemästä, kun poskiin sattuu. No, tuleepa poskilihaksia treenattua, kun muut lihakset jää vähemmälle.

Miten voi toista ihmistä ymmärtää sydän juuriaan myöten, tuntematta toista edes. Se käsittämätön yhteenkuuluvuuden tunne, se kuuluisa sielunpuolikas, jota ei koskaan halua satuttaa, haluaisi antaa vain rakkautta toiselle ja huutaa koko maailmalle, että katsokaan, minä rakastan häntä ja ainoastaan häntä. Miten voi jonkun kanssa tuntea sellaista yhteenkuuluvuutta, että "me vastaan muu maailma". Jos yhtään ymmärrätte, mitä tarkoitan.

Mäkin heräsin..käväisen vaan..