Hei!
En tiedä, muistaako kukaan muutama vuosi sitten täältä juttua jossa kerroin, että mieheni tytär haluaisi jäädä asumaan luokseni kun erosimme. Kyseessä siis miehen ja hänen exänsä tytär, ei minun lihaani tai vertani. Tällöin sain ihania kannustuspuheita ja pyydettiin, että kävisin joskus kertomassa, miten arki on lähtenyt sujumaan. En ole yksinkertaisesti muistanut, mutta ajattelin nyt kirjoittaa kun yllättäen muistin tämän asian.
Lapsen adoptio on edelleen käsittelyssä, eikä oikein tiedetä milloin käsittely saadaan päätökseen. Lasta onh kuultu sosiaaliviranomaisten toimesta useita kertoja ja olemme jo pyytäneet, että lasta ei sotkettaisi asiaan enää millään tapaa. Äiti on luopunut kaikista oikeuksistaan lapseen, asuu ulkomailla nykyään. Lopetti lapsen kanssa yhteydenpidon kokonaan 2014 talvella kun tyttö ilmoitti, ettei vieläkään halua muuttaa äidin luokse ulkomaille. Tyttö suree tätä välillä, mutta ei kadu kuulemma päätöstään. Tytöllä on koulu, harrastukset, isä ja muu suku täällä. Ulkomailla olisi ollut pelkästään äiti.
Elo tytön kanssa kaksin on sujunut yllättävän mutkattomasti. Odotin, että ensimmäinen puoli vuotta olisi suht. helppoa aikaa, kun tyttö kotiutuisi ja sitten alkaisi kiukuttelu. Kuitenkaan mitään kiukuttelua ei ole oikeastaan ollut. Perus äksyilyä tottakai, mutta ei mitään massiivista. Kertaakaan ei ole väheksynyt rooliani äitinä ja on kutsunut minua äidiksi alusta asti. Ei oikeastaan mistään erota, ettei tyttö olisi omani.
Isä on edelleen yksinhuoltaja virallisesti, mutta sosiaalihuollon silmissä me "asumme erillään töiden takia". Tyttö on isällään joka toinen viikonloppu ja välillä lomilla. Tyttö on itse saanut valits tapaamisajat isänsä töiden puitteissa. Kaikki on sujunut senkin osalta hyvin, olemme hyvissäm väleissä exäni kanssa. Kumpikaan ei ole alkanut seurustelemaan meistä uudelleen tässä välissä.
Tällaista kuuluu siis meille, toivottavasti tästä oli jollekin hyötyä tai joku muistaa tämän kyseisen tarinan (:
En tiedä, muistaako kukaan muutama vuosi sitten täältä juttua jossa kerroin, että mieheni tytär haluaisi jäädä asumaan luokseni kun erosimme. Kyseessä siis miehen ja hänen exänsä tytär, ei minun lihaani tai vertani. Tällöin sain ihania kannustuspuheita ja pyydettiin, että kävisin joskus kertomassa, miten arki on lähtenyt sujumaan. En ole yksinkertaisesti muistanut, mutta ajattelin nyt kirjoittaa kun yllättäen muistin tämän asian.
Lapsen adoptio on edelleen käsittelyssä, eikä oikein tiedetä milloin käsittely saadaan päätökseen. Lasta onh kuultu sosiaaliviranomaisten toimesta useita kertoja ja olemme jo pyytäneet, että lasta ei sotkettaisi asiaan enää millään tapaa. Äiti on luopunut kaikista oikeuksistaan lapseen, asuu ulkomailla nykyään. Lopetti lapsen kanssa yhteydenpidon kokonaan 2014 talvella kun tyttö ilmoitti, ettei vieläkään halua muuttaa äidin luokse ulkomaille. Tyttö suree tätä välillä, mutta ei kadu kuulemma päätöstään. Tytöllä on koulu, harrastukset, isä ja muu suku täällä. Ulkomailla olisi ollut pelkästään äiti.
Elo tytön kanssa kaksin on sujunut yllättävän mutkattomasti. Odotin, että ensimmäinen puoli vuotta olisi suht. helppoa aikaa, kun tyttö kotiutuisi ja sitten alkaisi kiukuttelu. Kuitenkaan mitään kiukuttelua ei ole oikeastaan ollut. Perus äksyilyä tottakai, mutta ei mitään massiivista. Kertaakaan ei ole väheksynyt rooliani äitinä ja on kutsunut minua äidiksi alusta asti. Ei oikeastaan mistään erota, ettei tyttö olisi omani.
Isä on edelleen yksinhuoltaja virallisesti, mutta sosiaalihuollon silmissä me "asumme erillään töiden takia". Tyttö on isällään joka toinen viikonloppu ja välillä lomilla. Tyttö on itse saanut valits tapaamisajat isänsä töiden puitteissa. Kaikki on sujunut senkin osalta hyvin, olemme hyvissäm väleissä exäni kanssa. Kumpikaan ei ole alkanut seurustelemaan meistä uudelleen tässä välissä.
Tällaista kuuluu siis meille, toivottavasti tästä oli jollekin hyötyä tai joku muistaa tämän kyseisen tarinan (:
Vastaukset 1
Vanhimmat
En ole lukenut tarinaasi, mutta olen onnellinen puolestasi.
Tältä palstalta on hävinnyt suurinosa kirjoittajista. Ei kai enää vastaa tarkoitustaan.
Eikun hyvää jatkoa sinulle ja tyttärellesi.