Oikeasti yksinäinen, eroaisitko?

Onko asuinalueellasi esim. mielenterveysyhdistyksen järjestämää toimintaa? Ota ihmeessä selvää ja sellaiseen mukaan. Tilanteesi on kieltämättä hankala. Itse eroasin tilanteessasi välittömästi, tosin sillä erotuksella että pärjään yksin. Sitä jos äkkiseltään jää yksin, se ei ole niin helppoa. Yritä jaksaa hakea apua. Kuule vaikka mielenterveysongelmasikin helpottaisi kun pääsisit pois tuollaisesta suhteessa jossa sinua ei arvosteta. Toivon sinulle voimia ja uskoa tulevaisuuteen. Muista että on olemassa hyviä ihmisiä, heidät on vain toisinaan vaikea löytää.

Vastaus ap:lle: KYLLÄ EROAISIN! Sä masennut ja ahdistut vain entisestään tollasen miehen kanssa, joka tekee sulle tollasia asioita. Hän ei arvosta eikä kunnioita sinua. Älä jää huonoon suhteeseen, se tuo vain lisää ongelmia. Ansaitset niin paljon parempaa! Vaikka tämä yksinäisyys kamalaa onkin niin parempi vaihtoehto kuin olla noin ahdistavassa suhteessa. Ihan varmasti saat vielä kavereita/ystäviä. Mä ehdotan ihan samaa kuin "marsupaa74" eli hae apua psyk.polilta tai mielenterveystoimistosta, lähetteen saa ihan tavallisesta terveyskeskuksesta.

Antaisin miehelle ultimatumin, eli uhkavaatimuksen: jos olet uskoton vielä kerrankin, lähden suhteesta. Ja jos hän on vielä kerrankin sen jälkeen uskoton, lähtisin.

Sinuna alkaisin rakentaa itseäni henkisesti vahvemmaksi. Suhde Jumalaan ja moraaliperiaatteiden määrittäminen oman elämän ohjenuoriksi ovat avaimia tässä.

Pyydä apua Jumalalta ja ala miettiä, mikä on elämässä oikein ja mikä väärin. Karsi elämästäsi ne käytännöt ja tavat, jotka ovat väärin. Muistuta itseäsi siitä, että olet arvokas Jumalan luoma ihminen. Voit huomata, että näin toimittuasi alat olla vahvempi ja pystyt seisomaan omilla jaloillasi.

Esim. jos mies pettää, jätä hänet siksi, että valehteleminen ja pettäminen suhteessa on väärin äläkä mieti sitä siltä kannalta, mitä jättämisestä muuten seuraa. Ihminen joka toimii moraalin mukaan on psyykkisesti vahvempi kuin sellainen ihminen, joka laskelmoi psyykkistä sietokykyään valinnoissa joita tekee.

Itsekkin olen täysin yksin ja jos minulla olisi tyttöystävä joka pettää, niin tuskin voisin päästää hänestä irti.

En eroaisi, en tiedä jaksaisinko edes välittää. Naisilla se on muutenkin sitä jatkuvaa täydellisen miehen etsintää.

Eroa siitä miehestä kun se ei selvästikkään arvosta sinua pätkääkään. Ansaitset jonkun paljon paremman miehen. Esim minä voisin olla sinulle sopiva mies sillä meillä on varmasti paljon samoja ongelmia ja se yhdistää. En varmasti koskaan pettäisi sinua, ei tulisi mieleenkään. Jokatapauksessa älä anna sen miehen enää käyttää sinua hyväksi.

Ajatteles nyt... tottakai on parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa.

Olen Täysin varma, että jos nyt vaan lähtisit ja jättäisit tuon kaiken p*skan taaksesi, p*skan miehen ja "kaverisi" niin pikkuhiljaa alkaisit OIKEASTI voimaan hiljalleen paremmin, silmäsi alkaisivat vähitellen avautumaan sille, kuinka sokea olet ollut ja kuvitellut turhaan että siipesi olisi tyngät.

Nyt kun päättäväisesti muuttaisit omillesi ja aloittaisit itsesi kuntoutuksen omaan tahtiisi... n uo piirit joissa liikut, tuo elämäntapa vie sinulta hengen. Yhdeltä lapsuudenystävältäni tuo elämäntapa vei ihan oikeasti hengen.

" Suu ei kulu suudellessa, pää ei päätä käännellessä !" Älä kuikuile perään, vaan hanki oma elämä !

Olisiko sinun mahdollista saada itsellesi joku tukihenkilö, joka auttaisi sinua tilanteessasi ja olisi kanssakulkijana vaikka eroprosessissasi ja uuden elämän rajentamisessa. Sinun kannattaa nyt varmaan mennä juttelemaan jonkun ammattilaisen kanssa.
Miksi perheesi on hyljännyt sinut? Voisiko tilannetta tarkastella uudelleen. Entä kesksytyneet opintosi, olisiko mahdollisuus jatkaa opinnot loppuun?
Miten asut ja saat toimeentulosi?
Onko arkesi hallinnassa?