Olen jo vuosia kärsinyt pakko-oireisesta häiriöstä tarkisteluineen, laksemisineen ym rituaaleineen, nyt keväästä asti mukana ollut myös huomattavan voimakkaita pelko/ahdistustiloja ja pikkuhiljaa on alkanut tuntua siltä etten enää jaksa suoriutua normaalista elämästäni. Onko kellään kokemuksia Kelan suhtautumisesta sairauspäiväraha/työkyvyttömyyseläke hakemuksiin pakko-oireisen häiriön diagnoosilla?
Ja olisiko kohtalontovereita jotka voisivat jotenkin auttaa?
Ja olisiko kohtalontovereita jotka voisivat jotenkin auttaa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Suurimmalla osalla meillä varmasti on erilaisia pakkooireita, tarkistelupakko varmaan yleisin..jäikö kahvinkeitin päälle, onko ovi lukossa samat asiat tarkistetaan pariin kertaan.Mutta koska asiat alkavat haitata jokapäiväistä elämää, kannattaa kääntyä ammattiauttajan puoleen.
Ei kela anna mitään työkyvyttömyyseläkettä nykyään nii helposti ei vaikka olisi lähes 100% invalidi, saatikka sitte jonki naurettavan pakkooireilun takia, korkeintaan ohjaavat mielenterveystoimistoon. Nykyään on käytävä läpi vuosien hoidot jms. ennen kuin sairaspäivärahalle VOI päästä ja siinä vaiheessa kun on lääkkeitä vuositolkulla käyttänyt on jo sekaisin nii paljon, että tuskin enää miettii päiväraha hommia.
Tarkoitin ennen kuin työkyvyttömyyseläkkeelle pääsee.
Nimimerkille Vertti
Pakko-oireinen häiriö on sairaus,Kyse ei todellakaan ole mistään naurettavasta asiasta.
Olen syönyt lääkkeitä jo monta vuotta.Enkä ole mennyt sekaisin niistä.
Ensimmäinen lähtökohta on hakea apua ongelmaan. Yleensä käytetään lääkehoitoa ja psykoterapiaa hoitomuotona. Sairasloma perustuu todelliseen toimintakykyyn. Pakko-oireet pahimmillaan ovat todella invalidisoivia, joten sairaslomaa voi tarvita ainakin hankalimpien jaksojen yli. Eläkkeelle pääseminen on sitten aina enemmän kiven takana. Täytyy olla näyttöä siitä että on pitkään ja asianmukaisesti hoidettu, mutta toimintakyky ei sairauden takia ole palautunut, eli on pysyvästi olennaisesti alentunut. Kuntoutustukea haetaan määräaikaisena yleensä.
Kaikki tuo perustuu huolelliseen psykiatrin arvioon. Hoitoa on saatavissa ja niistä myös on yleensä apua. Lähde siitä liikkeelle ensin.
Taisinpa unohtaa tuossa varsinaisessa viestissäni mainita, että olen jo vuosikaudet ollut pakko-oireisen häiriön vuoksi psykiatrin hoidossa ja lääkehoidossa, terapiaakin olen saanut, mutta nyt yllättäen tilani selvästikkin huonontunut keväästä alkaen.
Minä olen päässyt eläkkeelle.Yhtenä syynä olivat pakko-oireet.Lisäksi on minulla on kyllä myös masennusta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa,psykosomaattisia oireita.
Pahat pakko-oireet tekevät elämästä todella raskasta.
Sinun varmaan kannattaisi keskustella eläkemahdollisuudesta psykiatrisi kanssa.
sairastin 9 kk samanlaista sairautta, olin psykiatrisessa hoidossa, 6kk nyt elän normaalia elämää, lääkitys on viellä, kyllä siitä selviää rohkeutta sinulle !