Aloitin siis armeijan reilu viikko sitten ja minulla on ollut täällä vaikeaa. Pohdin vakavasti siviilipalvelukseen vaihtamista.
Aseet ja ampuminen erityisesti ahdistavat minua, sillä olen täällä tajunnut, etten halua olla aseiden kanssa missään tekemisissä. Koen muutenkin Suomen asevelvollisuuden epäreiluna epäeettisenä mallina.
Sopeutuminenkin meluisaan inttielämään on ollut vaikeaa, koska olen luonnostani yksinolosta ja rauhallisuudesta pitävä henkilö. Stressaan näistä asioista tosi paljon.
Olisiko sivariin vaihtaminen järkevää vai kannattaisiko yrittää vielä jatkaa intissä? Vai olisiko joku muukin vaihtoehto mahdollinen (ei aseeton palcelus)? Onko jollakin muulla kokemusta samanlaisesta tilanteesta ja miten ratkaisitte asian?
Aseet ja ampuminen erityisesti ahdistavat minua, sillä olen täällä tajunnut, etten halua olla aseiden kanssa missään tekemisissä. Koen muutenkin Suomen asevelvollisuuden epäreiluna epäeettisenä mallina.
Sopeutuminenkin meluisaan inttielämään on ollut vaikeaa, koska olen luonnostani yksinolosta ja rauhallisuudesta pitävä henkilö. Stressaan näistä asioista tosi paljon.
Olisiko sivariin vaihtaminen järkevää vai kannattaisiko yrittää vielä jatkaa intissä? Vai olisiko joku muukin vaihtoehto mahdollinen (ei aseeton palcelus)? Onko jollakin muulla kokemusta samanlaisesta tilanteesta ja miten ratkaisitte asian?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaihda sivariin...sen voi tehdä, mutta vaatia pitää. Toinen vaihtoehto on käydä alokas aika ja sitten siirto esim lehtimiehen tai kirjuri tms hommiin. Juttele kuraattorin kanssa niistä. Niissä saa olla yksin. Itse siirryin sivariin intin jälkeen. Oma aatemaailma ei hyväksy tuota leikkiä. Pyssy jutut ei vaan nappaa. Sivari ssa on kyllä helpompaa. Yöt kotona yms.
Hanki vapautus. Sopeutumishäiriö on yleinen.
Rupee totaaliksi. Oikeesti. Ei ole mikään vitsi totaalina pääsey kaikista helpoimalla. Oliko oikeesti joku 190p ja saat jalkapannan ja saat liikkua tietyllä aluella ja olla kotona tekemättä yhtään mitään.
Minä kävin intin väkipakolla. Ahdisti ihan hirveästi koko touhu, en saanut edes kavereita vaan päin vastoin. Mua kiusattiin ja syrjittiin siellä ja kyllä ahdisti entisestään. Facebookista löytyy tasan yks inttikaveri. Siviilissä kylläkin tulen toimeen monien kanssa, mutta tuolle ei stna. Jälkeenpäin erosin reservistä, ettei tarvitse olla niiden paskiaisten kanssa missään tekemisissä.