Pätkä tarinasta.
Jos sen verran taustatietoja (jotka "valmiissa" tarinassa tulee ilmi ennen tätä) että mainituista henkilöistä Tintti on Veken 11v. sisko ja Marko 14v. veli. Veke on nyt koulumatkalla (syksyn eka päivä) ja on just poikennut kahvilla J.K.n kioskilla ennen tätä.
-----------------------------------------
Routajärvellä oli lähes 6000 asukasta, joista puolet oli mummoja ja puolet lapsiperheitä. Yläasteelle siirtyminen merkitsi sitä, että Veke jäi tämän jaon ulkopuolelle. Hän ei ollut enää lapsi, vaikkakin Tintin perusteella hänet voisi vielä luokitella lapsiperheeseen kuuluvaksi. Entä jos hän oli jo melkein mummo? Hetken Veke ajatteli kääntyä ja juosta takaisin J.K.:n luo keskustelemaan aiheesta. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt, vaan jatkoi eteenpäin ja huokaisi syvään. Jos Veke todella vanhenisi ja muuttuisi mummoksi, tai siis papparaiseksi, hän alkaisi varmaan muistuttaa Markoa. Hän kävelisi, kuten nytkin, yksin pitkin Routajärven rantoja, mutta ei olisi menossa minnekään - kunhan kävelisi ja miettisi syvällisiä. Laahustaisi vain ja katselisi maisemia, kuten Marko.
Veke huokaisi taas, veti oikein syvään syksyistä ilmaa ja pysähtyi katsomaan ympärilleen. Järvi oli kieltämättä kaunis. Sen pinta aaltoili tummana ja synkkänä, mutta Veke tiesi veden olevan vielä lämmintä. Vielä voisi viettää iltoja Honkasiltojen rantasaunalla, grillata makkaraa ja uida. Puut olivat vielä vihreitä, mutta saattoivat milloin tahansa muuttua ruskeiksi. Sitten tuulen mukana pyörisi pudonneita lehtiä. Koulun pihalla ne muodostaisivat pyörteitä karkkipapereiden kanssa, ihan kuin aavikkopalloja.
Veke jatkoi kävelemistä. Yksin pohdiskelu oli tylsää. Ei hän nyt kuitenkaan osannut olla pohdiskelematta, kun kerran oli yksin.
Vanhan leikkipaikan kohdalla Veke ylitti Rajalanrinteen ja Ranta-Pylkkölän rajan. Eihän siinä mitään oikeaa rajaa ollut, mutta Haverisen perheessä oli jäänyt tavaksi ajatella niin, koska kun lapset olivat olleet pieniä, äiti oli kieltänyt heitä menemästä sen pidemmälle. Ranta-Pylkkölässä asui kummallista porukkaa. Tai siis tietenkin kaikki routajärveläiset olivat jollain lailla omituisia, mutta ranta-pylkköläläiset olivat lähes legendaarisia. Sitä oli ulkopaikkakuntalaisille vaikea selittää. Tarinat eivät tunnu miltään, jos ne joutuu kertomaan lyhyesti, eivätkä legendat tunnu niin legendaarisilta, ellei ole kasvanut niiden parissa. Veke oli kuunnellut vanhusten tarinoita pienestä asti ja muisti kaiken. Kerrottiin esimerkiksi 150-vuotiaasta noidasta, joka oli elänyt kasvattamalla ja syömällä kissoja. Hän kummitteli edelleen jollakin suolla vähän kauempana. Vielä nykyäänkin oli monia erakoita, joista ei tiedetty, olivatko he enää hengissäkään. Kaikenlaisia jengejä, mustalaisia, geologeja ja runoilijoita oleili Ranta-Pylkkölän varjoissa. Edes Veke ei ollut nähnyt heistä puoliakaan, eikä välttämättä halunnutkaan nähdä.
Mutta nämä hämärätyypit elivät syvemmällä metsässä, siellä, missä ei edes erottanut, oliko kesä vai syksy. Rannan tuntumassa, missä Vekekin nyt käveli, asui lähes normaalejakin ihmisiä. Henkan ja Honkkiksen, eli Henri ja Joonas Honkasillan, Veken parhaiden kavereiden, perhe oli itse asiassa ihan tavallinen. Tosin Henkka ja Honkkis olivat jo perheen kolmannet identtiset kaksoset. J.K. oli kerran sanonut, että se oli vain sattumaa, mutta jos syntyisi vielä neljännet, koko perhe laitettaisiin sirkukseen. J.K. kyllä tiesi, hänen siskonsa oli biologi ja serkkunsa töissä tivolissa. Sirkusjuttu oli kuitenkin vitsi. ”Ja vielä tosi huono sellainen, unohda että edes sanoin, äläkä kerro kenellekään”, oli J.K. sanonut heti perään ja mutissut jotain Honkasillan ukon haulikonkäyttötaidoista. Veke oli kehitellyt teoriaa, jonka mukaan Ranta-Pylkkölässä tai laajemminkin Routajärvellä ilmeni salaperäistä radioaktiivista säteilyä, joka aiheutti toistuvat kaksoset. Taustalla saattoi olla EU, McDonalds tai jopa NASA. Honkkis oli kuitenkin pilannut idean muistuttamalla, etteivät heidän vanhempansa olleet aina asuneet Routajärvellä, ja että ensimmäiset kaksosetkin olivat syntyneet jo muualla.
”Siinä tapauksessa kyse on psykologisesta ja poliittisesta järkytyksestä siirryttäessä asumaan Routajärvelle”, Veke oli todennut vakavana.
”Kukaan ihminen, saati sitten aikuinen, saati sitten vasta synnyttänyt nainen, ei toivu sellaisesta hetkessä. Varsinkaan, kun kyse on Ranta-Pylkkölästä.”
Veke aikoi juuri muistella, miten Honkkis oli onnistunut vastaamaan tähän, kun kaksoset kävelivätkin jo ilmielävinä häntä vastaan.
-------------------------------------------
SUURI kiitos jos luit tänne asti.:)
Nyt, tiedän että tämä on lyhyt pätkä, joten tarinan kiinnostavuudesta en tiedä.. siitäkin saa toki tämän perusteella kommentoida. Samoin tekstiä, johon nyt en ole yhtään tyytyväinen.. YRITIN kirjoittaa henkilön näkökulmasta, en niinkään omaa tekstiäni (mikä selitys).
Eniten haluaisin tietää, millainen mielikuva tämän perusteella tulee
a) Routajärvestä
b) Vekestä
c) muistakin mainituista henkilöistä.
Siis ihan ulkonäköäkin ja sellaista, mistä ei tässä ollenkaan puhuttu. JOS tästä nyt edes mitään mielikuvaa saa.
Auttakaa nyt vähän.! :)
Jos sen verran taustatietoja (jotka "valmiissa" tarinassa tulee ilmi ennen tätä) että mainituista henkilöistä Tintti on Veken 11v. sisko ja Marko 14v. veli. Veke on nyt koulumatkalla (syksyn eka päivä) ja on just poikennut kahvilla J.K.n kioskilla ennen tätä.
-----------------------------------------
Routajärvellä oli lähes 6000 asukasta, joista puolet oli mummoja ja puolet lapsiperheitä. Yläasteelle siirtyminen merkitsi sitä, että Veke jäi tämän jaon ulkopuolelle. Hän ei ollut enää lapsi, vaikkakin Tintin perusteella hänet voisi vielä luokitella lapsiperheeseen kuuluvaksi. Entä jos hän oli jo melkein mummo? Hetken Veke ajatteli kääntyä ja juosta takaisin J.K.:n luo keskustelemaan aiheesta. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt, vaan jatkoi eteenpäin ja huokaisi syvään. Jos Veke todella vanhenisi ja muuttuisi mummoksi, tai siis papparaiseksi, hän alkaisi varmaan muistuttaa Markoa. Hän kävelisi, kuten nytkin, yksin pitkin Routajärven rantoja, mutta ei olisi menossa minnekään - kunhan kävelisi ja miettisi syvällisiä. Laahustaisi vain ja katselisi maisemia, kuten Marko.
Veke huokaisi taas, veti oikein syvään syksyistä ilmaa ja pysähtyi katsomaan ympärilleen. Järvi oli kieltämättä kaunis. Sen pinta aaltoili tummana ja synkkänä, mutta Veke tiesi veden olevan vielä lämmintä. Vielä voisi viettää iltoja Honkasiltojen rantasaunalla, grillata makkaraa ja uida. Puut olivat vielä vihreitä, mutta saattoivat milloin tahansa muuttua ruskeiksi. Sitten tuulen mukana pyörisi pudonneita lehtiä. Koulun pihalla ne muodostaisivat pyörteitä karkkipapereiden kanssa, ihan kuin aavikkopalloja.
Veke jatkoi kävelemistä. Yksin pohdiskelu oli tylsää. Ei hän nyt kuitenkaan osannut olla pohdiskelematta, kun kerran oli yksin.
Vanhan leikkipaikan kohdalla Veke ylitti Rajalanrinteen ja Ranta-Pylkkölän rajan. Eihän siinä mitään oikeaa rajaa ollut, mutta Haverisen perheessä oli jäänyt tavaksi ajatella niin, koska kun lapset olivat olleet pieniä, äiti oli kieltänyt heitä menemästä sen pidemmälle. Ranta-Pylkkölässä asui kummallista porukkaa. Tai siis tietenkin kaikki routajärveläiset olivat jollain lailla omituisia, mutta ranta-pylkköläläiset olivat lähes legendaarisia. Sitä oli ulkopaikkakuntalaisille vaikea selittää. Tarinat eivät tunnu miltään, jos ne joutuu kertomaan lyhyesti, eivätkä legendat tunnu niin legendaarisilta, ellei ole kasvanut niiden parissa. Veke oli kuunnellut vanhusten tarinoita pienestä asti ja muisti kaiken. Kerrottiin esimerkiksi 150-vuotiaasta noidasta, joka oli elänyt kasvattamalla ja syömällä kissoja. Hän kummitteli edelleen jollakin suolla vähän kauempana. Vielä nykyäänkin oli monia erakoita, joista ei tiedetty, olivatko he enää hengissäkään. Kaikenlaisia jengejä, mustalaisia, geologeja ja runoilijoita oleili Ranta-Pylkkölän varjoissa. Edes Veke ei ollut nähnyt heistä puoliakaan, eikä välttämättä halunnutkaan nähdä.
Mutta nämä hämärätyypit elivät syvemmällä metsässä, siellä, missä ei edes erottanut, oliko kesä vai syksy. Rannan tuntumassa, missä Vekekin nyt käveli, asui lähes normaalejakin ihmisiä. Henkan ja Honkkiksen, eli Henri ja Joonas Honkasillan, Veken parhaiden kavereiden, perhe oli itse asiassa ihan tavallinen. Tosin Henkka ja Honkkis olivat jo perheen kolmannet identtiset kaksoset. J.K. oli kerran sanonut, että se oli vain sattumaa, mutta jos syntyisi vielä neljännet, koko perhe laitettaisiin sirkukseen. J.K. kyllä tiesi, hänen siskonsa oli biologi ja serkkunsa töissä tivolissa. Sirkusjuttu oli kuitenkin vitsi. ”Ja vielä tosi huono sellainen, unohda että edes sanoin, äläkä kerro kenellekään”, oli J.K. sanonut heti perään ja mutissut jotain Honkasillan ukon haulikonkäyttötaidoista. Veke oli kehitellyt teoriaa, jonka mukaan Ranta-Pylkkölässä tai laajemminkin Routajärvellä ilmeni salaperäistä radioaktiivista säteilyä, joka aiheutti toistuvat kaksoset. Taustalla saattoi olla EU, McDonalds tai jopa NASA. Honkkis oli kuitenkin pilannut idean muistuttamalla, etteivät heidän vanhempansa olleet aina asuneet Routajärvellä, ja että ensimmäiset kaksosetkin olivat syntyneet jo muualla.
”Siinä tapauksessa kyse on psykologisesta ja poliittisesta järkytyksestä siirryttäessä asumaan Routajärvelle”, Veke oli todennut vakavana.
”Kukaan ihminen, saati sitten aikuinen, saati sitten vasta synnyttänyt nainen, ei toivu sellaisesta hetkessä. Varsinkaan, kun kyse on Ranta-Pylkkölästä.”
Veke aikoi juuri muistella, miten Honkkis oli onnistunut vastaamaan tähän, kun kaksoset kävelivätkin jo ilmielävinä häntä vastaan.
-------------------------------------------
SUURI kiitos jos luit tänne asti.:)
Nyt, tiedän että tämä on lyhyt pätkä, joten tarinan kiinnostavuudesta en tiedä.. siitäkin saa toki tämän perusteella kommentoida. Samoin tekstiä, johon nyt en ole yhtään tyytyväinen.. YRITIN kirjoittaa henkilön näkökulmasta, en niinkään omaa tekstiäni (mikä selitys).
Eniten haluaisin tietää, millainen mielikuva tämän perusteella tulee
a) Routajärvestä
b) Vekestä
c) muistakin mainituista henkilöistä.
Siis ihan ulkonäköäkin ja sellaista, mistä ei tässä ollenkaan puhuttu. JOS tästä nyt edes mitään mielikuvaa saa.
Auttakaa nyt vähän.! :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
..täällä ei kukaan jaksa enää kommentoida.
Tai sitten teksti ei herätä minkäänlaista halua kommentoida. Jos näin on, niin sanokaa edes se. :)
moi! sun juttus kuulostaa ihan mielenkiintoiselta..ainakin minä haluaisin tietää, miten juttu jatkuu :)henkilöt kuulostavat omalaatuisilta (heidän oletettavasti kuuluukin kuulostaa?),mutta en kuitenkaan sanut heistä vielä kunnollista "otetta" ,you know...en ole mikään ekspertti arvostelemaan/arvioimaan toisten juttuja, joten anna anteeksi jos jollain tavalla loukkaan..:) mutta jatka samaan malliin...ehkä joskus saadaan lukea koko tarina..?
hauskaa joulun odotusta!
riimitä olosuhteet tarinaan. kerro tapahtumat ja siinä olennaisena on ympäristö jossa tapahtuu. pikkusen laitat ehkä olosuhteiden kuvaamiselle liikaa painoa.
kirjoita juitsu ensin ja lisää kuvauksia joukkoon. tee aluksi raaka vedos. jaottele juoni paperille. kirjoita erillisiä kappaleita. muodosta loppu vaiheessa kokonaisuus. laadi kässäri. siinä on runko. tee monta vedosta. liitä ja leikkaa. säilitytä kaikki kappaleet. lopputulos on luomus jota et ehkä alun perin halunnutkaan. harrasta prossessi kirjoittamista.
Juu. Kummasti menee aina vaan vaikeammaksi tämä kirjoittaminen, mitä enemmän sitä miettii. Tämä ei tosiaan ole mikään lopullinen versio. Ongelma on ehkä siinä, että huomaan, että joku kohta mättää tai kokonaisuudessa on "jotain" vialla, mutta en keksi mitä, ja jos keksinkin, en osaa korjata. Kai on vain kokeiltava erilaisia..?