Kysely

1a)aika hienotunteisia
1b)ei ahdistelua
2.ei ongelmia. Vieraissa kulttuureissa tullaan usein liian lähelle, melkein suuhun.
3.en välttele.

1. a) kylmä, lyhyt
b) humalainen, irstas

2. Ei ole ollut vaikeuksia. Eroja: toisissa kulttuureissa puhutaan enemmän, äänekkäämmin ja ollaan ystävällisiä. Elekieli on mukana, sekin puuttuu suomalaisesta "kädet taskuihin ja katse lattiaan" -kommunikoinnista.

3. En välttelisi suomalaisia ulkomailla, mutta en _erityisesti_ hakeutuisi suomalaisten seuraan.

1a) Mielestäni suomalaiset eivät ole niin virallisia kuin monet muista kulttuureista tulleet ihmiset. Etenkin "korkeampiarvoisia" henkilöitä ei teititellä eikä muutenkaan nöyristellä samalla tavalla kuin muualla.
b) No mitäs tähän nyt sanois, ei kai se kommunikointi eroa muustakaan kommunikoinnista.

2) Viittaan 1a vastaukseen. Esim. Saksassa professerit varmasti odottivat vähän virallisempaa käytöstä, mutta kun on tottunut täällä Suomessa juttelemaan professoreille samalla tavalla kuin kenelle tahansa, oli se aika hankalaa. Suomalaiset eivät myöskään kommunikoinnissaan heittele kohteliaisuuksia ja muitakaan ylimääräisiä höpöhöpöjä. Eli Suomalaiset sanovat aika suoraan miten asiat ovat, eivätkä välttele vaikeiden asioiden esille tuomista. Olen huomannut, että etenkin Etelä-Eurooppaliset sanovat paljon asioita, joita he eivät todellisuudessa tarkoita - tämäkin kohteliaisuutena.
3. Olin vaihto-oppilaana ja mukana oli yksi suomalainen, joten väkisinkin pyörimme samoissa piireissä, mutta pyrimmä mahdollisimman paljon hakeutumaan muiden ulkomaalaisten seuraan.

1.a) Symbolisesti köyhää, realistista, yhtenäisyyttä etsivää monimerkityksellisyyden sijaan. Läpinäkyvää. Toisaalta mustavalkoista ajattelua, normaaliin pyrkimistä, ei haluta poiketa valta-ajattelusta. Poikkeavuus tai erilaisuus koetaan epänormaalina.
b) Ei erityiskohtelua naisille (ovien aukominen, "naiset ensin"). Mielestäni täällä ei kohdella ihmisiä sukupuolen mukaan niin paljon kuin muualla.

2. Ongelmia on ollut kommunikaatiossa. Minut on koettu tylynä, loukkaavana, välinpitämättömänä ja suvaitsemattomana, vaikka itse olen luullut olleeni kohtelias, arvostava ja suvaitseva. Olen muuttunut (kovalla työllä) ja suurin osa ystävistäni on nykyään intialaisia, afrikkalaisia ja muslimeja eri maista.
Eroista: suomalainen ajattelutapa on negatiivinen siinä mielessä, että se pyrkii yhteen ainoaan ratkaisuun tai totuuteen asiassa kuin asiassa. Keskusteluissa pyritään aina yhteen oikeaan ratkaisuun. Keskustelulla ei siis ole itsessään merkitystä. Suomalainen tuppaa päättämään keskustelun ennen kuin se on alkanutkaan vetoamalla yleisiin, tunnettuihin totuuksiin tai vetämään aiheen elämää suurempiin kysymyksiin, jolloin taistellaan muka jo periaatteista. Suomalaisten keskusteluissa on moralisoiva sävy, ja tarve saattaa toisinajattelija häpeään. Suossa rämmitään eikä kukaan sitä saa kyseenalaistaa.

Intialaiset ovat taatusti suvaitsevaisia. Heidän kanssaan on ilo keskustella. Ajatukseni -jotka tyrmätään Skepsiksen ym. palstoilla (joilla puolustan moniarvoisuutta) merkkinä totaalisesta ääliömäisyydestä- otetaan innolla vastaan. Siellä minua pidetään älykkäänä ja hyvänä ajattelijana.

Afrikasta vasta mielenkiintoista porukkaa tuleekin. Heidän mielestään suomalaiset ottavat elämänsä turhan raskaasti. He haastavat suomalaiset tosikot ja antavat esimerkkejä ei-neuroottisesta elämäntavasta. Kun suomalaiset valkonaamat puhuvat yhteisöllisyydestä, he elävät sitä todeksi.

Niin, suomalaisilla valkonaamoilla on rajoitettu käsitys yksilöllisyydestä, moniarvoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Meillä on aina viralliset, totuudelliset käsitykset kaikesta.

3. Luultavasti en hakeutuisi suomalaisten seuraan.