Sinun ajatteleminen saa minut taas surulliseksi. Ja taas minä vain mietin vikojani ja asioita miksi en olisi hyvä sinulle. Minä olen niin väsynyt tähän.
Miksi tämä ei voi loppua
EnJaksa
44<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Toivottavasti ainakaan hän ei ajattelisi noin! Hänessä nimittäin ei ole vikoja, miks ei kelpaisi minulle! On ainut kuka kelpaa!!
Minusta tuntuu nyt, ettet kerro kaikkea. Ei kehenkään täysin tuntemattomaan voi jäädä noin pahasti jumiin. Sanoit että hän teki aloitteen, mutta pakenit. Sekö jäi kaduttamaan? Mikset voi vain päästää irti?
Mitä tässä pitäisi kertoa? Kyllä, se minua kaduttaa. Jos irti päästäminen olisi helppoa, niin olisin tehnyt sen jo ajat sitten.
Missä noin luki?
EI missään.
Ei ole sama, joku vain on tunnistanut, itsekin kyllä ihmettelin miten.
Varmasti sinussa on paljon hyviä puolia, joiden takia kelpaat loistavasti. Keskitä ajatuksesi niihin. Aina voi asian kuin asian pilata jo valmiiksi omilla ajatuksillaan.
Niin, tiedän sen, että pilaan kaiken ajattelemalla... Tällainen minä olen. Huonoja päiviä enemmän kuin hyviä, niin ajatukset sen mukaiset. Pääsisi tästä stressistä ja väsymyksestä, niin ehkä asiat olisi paremmin. Minä vain pilaan kaiken olemalla minä.
En halua lapsia, tiesin jo pienenä, että ei mun juttu.. Sun pitää etsiä joku, joka haluaa.. Mun täytyy vetää omaa linjaa, ja meidän suhteen karikkoinen alku tiesi sen, ettei voi mitään tulla.
Harmi sinulle. Minä haluan.
Pelkäät rakastaa ja luottaa. Kuulostaa siltä. Keksit syitä, miksi et uskalla.
Enemmän pelkään sitä, että nämä tunteet ovat yksipuolisia. En minä mitään keksi, tällainen minä olen ja se on yksi vikani.
Tunnen yhden miehen joka myös stressaantunut ja väsynyt. Tuskinpa olet hän. Mutta toivon ettei hän olisi mun takia mitenkään stressaantunut, en halua aiheuttaa lisää stressiä kun tiedän että hänen elämässään sitä on jo tarpeeksi. Eikä hänen tarvitsekkaan olla stressaantunut, kun ei minun tunteet/mielenkiinto sillä sammu jos hän on oma itsensä, vaikka sitten olisikin oma itsensä huonona päivänä. Yritän omasta puolestani olla ajattelematta liikaa, ettei asiat muuttuisi monimutkaisiksi. Jos ajattelisin liikaa niin valittelisin sitä että tunnun olevan meistä se joka pitää enemmän yhteyttä. Hän on myös ehkä vähäsen ujo/erakko, niin tunnen myötätuntoa, ymmärrystä ja jonkinlaista halua huolehtia hänestä, ja ikävää myös. Voikun hän vielä rohkaistuisi seurassani ja kietoisi käsivartensa ympärilleni voisin olla siinä ikuisesti <3
On muuten omituista että minä joka yleensä mietin aina virheitäni ja kelpaamattomuuksiani en tällä kertaa ole kertaakaan edes moista ajatellut (vaikka vois olla syytäkin;) ), mut enpä liioin hänestäkään. Menis miten menis. Mitähän tää on.. (idiotismia?)
Laulun sanoin vastaan, että kelpaat kelle vaan. Ja kaikissahan meissä on vikoja. Yrittäisit vaan saada yhteyden häneen. Suru voisi muuttua hyvinkin iloksi :)
Voi Juha Tapio, kun edes hän saisi minut uskomaan tuon. Aina voisi yrittää, jos vain uskallus riittäisi.
Jos olet aloittaja se keneksi luulen niin todellakaan ei ole sinussa mitään vikaa.. Minussa on :(
sun ajattelu saa aina sellaisen tunteiden vuoristoradan aikaan että sitä ei kestä. Pakko koittaa keksiä jotain aina joka sais ajatukset hetkeks muualle. Mutta toivon vain ettet sä miettis tollasia. Kelpaat kelle tahansa!!
Eikös sellainen, joka on sopivan kiltti ja viihtyy toisen seurassa ja saa sydämen läikähtelemään ole riittävän hyvä. Minulle ainakin kelpaisi sellainen ja itse uskon kelpaavani sellaiselle, joka minusta niin ajattelee. Jos lähtee miettimään, että kun minussa on sitä ja sitä vikaa niin aivan totta, jokaisessa on vikoja, mutta kuka nyt mitään täydellisyyttä etsisi.
Näin minä haluaisin uskoa. En tiedä mitä hän ajattelee, mitä hän etsii... Väkisinkin sitä ajattelee, kun olemme niin erilaisia, että mitä jos hän etsii jotain parempaa, jotain enemmän hänen kaltaistaan. Helppo minun on hänestä haaveilla. Yrittää kurkotella tähtiin, mutta en yletä, en saa sitä, vaikka kuinka tahtoisin.
Noin on helppo ajatella kenestä tahansa, jos tätä ei tunne kunnolla. Et taida sitten tietää EnJaksa minkälainen tuo ihastuksesi on? Myönnän, että itsekin sitä miettii listoja asioita mitä huonoa tai epäsopivaa on ja toisaalta miettii mikä on hyvää ja toisaalta mikä on se kaikkein tärkein asia.
Noh noh, jospa hän ajattelee sinusta juuri samoin. Ja pelkää ettei sulle kelpaa!
Mutta sanoit että hän teki jo aloitteen. Eikö se ole merkki kiinnostuksesta? Tosin jos aikaa jo kulunut, voinut tulla toisiin aatoksiinkin.. Mutta turhaan mietit omassa päässäsi mitä hän etsii, sen vain hän voi sinulle kertoa. Erilaisuus harvoin on este, jos haluaisi olla samanlaisen kanssa voisi hyvin olla itsekseen..
En minä häntä tunne, joten en voi tietää millainen hän oikeasti on. Mutta ne asiat mut hänestä tiedän, niin minun on vaikea uskoa, että hän voisi minut huolia...
Niin... Aikaa on kulunut ja se tekee tästä vielä vaikeampaa.
Voihan harmi. Tilanteeni on hyvin samanlainen, etunimenikin on sama kuin kaivatullasi. Tunnistan kirjoituksesi aina. Mutta muut tunnisteet eivät sitten täsmääkään. Voisinpa jotenkin auttaa sinua pääsemään eteenpäin.
Miksi ihmeessä ei huolisi? Höpöhöpö...
En tiedä onko tuo tunnistaminen hyvä vai huono asia, kun nämä minunkin ajatukseni menevät milloin mitenkin...
Mutta olisihan se ihanaa, jos sinä olisit se oikea henkilö... Tietäisit ainakin tätä kautta miten asiat on, jos ne eivät muuten selviä.
Tiedän jo etten ole, sitäpaitsi oman tilanteeni olen jo pitkälti pystynyt jättämään taakse. Toivon että omasikin selviää. Aina ei saa sitä jonka luulee olevan itselleen täydellinen, mutta elämä voi tarjota jotain muuta hyvää tilalle. Älä jää junnaamaan, luota siihen että jotain muuta hyvää tulee vielä tapahtumaan. Jos sinulle tarjoutuu vielä tilaisuus kaivattusi kanssa, tunnista se ja tartu siihen, mutta älä yritä väkisin, se ei kannata. Ihmissuhteet syntyvät molemminpuolisesta kipinästä ja suotuisasta tilanteesta, jossa molemmat ovat sille avoimia. Jos toinen tulee tunnustuksineen puskista käy yleensä juuri näin. Älä siis soimaa itseäsikään, et vain todennäköisesti ollut ensimmäisellä kerralla varautunut.
Tarvitsen kai jonkun selvän merkin, että tietäisin sen, että mahdollisuudet on jo menneet ja nyt täytyy unohtaa. Ehkä se sitten myös onnistuisi. Mutta kun välillä tulee niitä päiviä, jotka saavat taas ajattelemaan, että ehkä sittenkin. Sitten taas muutaman päivän leijuu pilvissä ja taas tömähtää oikein voimalla alas. Sitten tulee taas tämä olo. Ja kun miettii, että miksi hän käyttäytyi sillä tavalla. Se, että siinä tilanteessa kuvittelin niitä tunteita olevan, niin alkaa jälkeenpäin tuntua siltä, että ehkä hän vain naureskelee minun tyhmyydelleni, kun kuvittelen edes mitään. Toisinaan saan näitä samoja tuntemuksia myös hänen tuttavistaan, ehkä he tietävät tilanteen ja nyt nauravat minulle sen takia. En tiedä, mutta pakko minun on yrittää unohtaa.
Selvin merkki on, ettei enempää ole tapahtunut ja aikaa on kulunut. Kiinnostusta ehkä oli, muttei vakavampaa. Tuollaiseen on turha jäädä roikkumaan pidemmäksi aikaa, siinä vain satuttaa itseänsä. Voimakkaasti ihastuneena tiedän kyllä miten vaikeaa on päästää irti, kun kuvittelee että jotain oli ja mitä jos...
Olen kyllä tiedostanut sen, että kaiken olen jo pilannut. Sitä vain tyhmänä jää roikkumaan ja toivomaan... Kyllä minäkin tästä joskus yli pääsen, kun kaikki muutkin.
Voi kuule, et sinä voi mitään pilata yksinäsi. Aina osa vastuusta on myös toisella kun puhutaan kahden ihmisen kanssakäymisestä.
No mutta tämän minä pilasin ihan itse.
Sä et paljon muuta kait teekään, kuin istut miettimässä itseäs, vikojas, eri puolias. Aika iso vika.
Pitäiskö nauraa ja juosta auringossa?
Auringossa juokseminen voi kyllä auttaa. Ihmiset vähän liikaa tuijottaa niitä vikoja, mutta yleensä se on kokonaisuus joka ratkaisee. Sitäpaitsi itse ainakin mielummin katselen jotakuta iloista, hymyilevää ihmistä kuin ikuista, vaikkakin komeaakin hapannaamaa. Kauneuden ja komeuden korostaminen on liian yksitotista. Itse olen mielestäni ihan ok näköinen, en silti itse haluaisi sellaista ulkonäkökeskeistä kumppania, jonka mielestä en olisi viehättävä ja kivan näköinen. Olen sinut itseni kanssa, mutta jokainen varmaan haluaa kumppaninsakin silmissä olla viehättävä.
Olist kirjoittanut. Kun sinua ajattelen tulen mahdottoman iloiseksi ja haluan tavata sinut. Laita vielä aika ja paikka ja lähetä viesti hänelle. Pieni vaiva,Suuri ilo.
Mitenkäs jos kääntäisit tuon ajattelusi toisinpäin. Mitä hyvää minussa on juuri hänelle.
En tiedä, mutta nyt yritän nukkua.
Jos olet hän niin viesti käy hyvin toisinkin päin. Mut mulla ei lähetys tietoja. En tällä vähällä tuntemisella näe sinussa mitään moittimista.
Olette erilaisia, mutta onkos teillä sitten jotain yhteistä? Jostain yhteydestä tuttu? Työ, yhteisiä ystäviä, harrastuksia, jotain muuta..?
Oman työni kautta tunnen/tiedän hänen sukulaisia/tuttavia... Mutta ei meillä muuten mitään yhteisiä ystäviä ole...En minä oikein muuta yhteistä osaa sanoa, kun että molemmat pidämme koirista.
Saisi loppu tulla, kun ei itsessä ole muuta kuin vikaa. Ja joku korkeampi voima tuntuu vielä sadististina nauttivan näiden vikojen hieromisesta naamaani. Silloin kun luule, että joku saattoi sittenkin kiinnostua minusta, niin eihän asia tietenkään ole sillä tavalla. Tapan tunteeni pois.