Isänsä poika, Jo Nesbö

Viimeksi tavatessamme kirjalilja ilmoitti päästävänsä vakihahmonsa, hulttiopoliisi Holen, vuorotteluvapaalle tai katkaisuhoitoon. Kumpaan, ei aivan tullut selväksi. Norjani kun ei ole kovin vahva. No, joutilaana ei jännärimestari ole maannut vaan työstänyt uuden kirjan uusilla sankareilla. Sankaruus on kyllä tässä yhteydessä sangen venyvä ilmaisu. Poliisisankarina toimii eläkeikää lähestyvä , mutta ylikonstaapeliksi pysähtynyt Simon Kefas parinaan nuori urajuristitar Kari. Toki genren kliseiden mukaan Simon on vaikea luonne, yhteistyökyvytön ja lahjomaton. Ainakin ensivaikutelman mukaan. Rikollissankari on vankilassa istuva Sonny, joka on saavuttanut koppikollegeiden keskuudessa jonniinmoisen rippi-isän statuksen. Kaksitoista vuotta kalterien takana kasvattaa luonnetta. Ripittäytymisissä Sonny väistämättä kuulee paljon alamaailman salaisuuksia ja mieltä rupiaa polttelemaan ajatus, tekikö poliisi-isä aikuistenoikeesti itsemurhan vai oliko asialla jokin muu taho. Sitähän pitää lähteä selvittämään ja suitsait Sonny hoitaa itsensä ulos korkeimman turvallisuusluokan vankilasta. Vaikka älyä ja kuntoa on alas vieneet monen sortin huumeet. Jotka löytävät tiensä selleihin henkilöstön suosiollisella avulla. Sen verran voinee juonta paljastaa.
Varsinainen tarina on alkavinaan tästä, vaikka tapahtumien syyt ovat kaukana yli tusinan vuoden takana. Aikoinaan erottamaton poliisikoululaiskolmikko on hajonnut. Simon on perustasolle jämähtänyt rivipoliisi. Samaan aikaan aloittanut Pontus Perr on kivunnut koko Oslon poliisimestariksi ja kolmikon kolmas, lahjakkain, tehnyt itsemurhan. Kai? Lisäksi taustalla kummittelee kysymys, kuka oli aikoinaan poliisilaitoksella se myyrä, joka vuodatti tärkeimmät tiedot pääkonnien korviin. Itsemurhakirjeessään Sonnyn isävainaa ottaa tämänkin tililleen. Poliisin poika Sonny aloittaa verisen ristiretken tehden selvää jälkeä niin Oslon rikolliskingeistä kuin muutamasta sivullisesta. Jotka Sonnyn etiikan mukaan ansaitsevat kuoleman. Tarkoitus on samalla selvittää totuus myyrästä. Poika saa tietennii peräänsä niin rosvot kuin poliisit ja hänen selviämisensä vapaalla jalalla päiväkausia syö hieman kirjan uskottavuutta. No, sanataiteestahan on kyse eikä dokumentista. Varsinaista lahjakkuutta Nesbö Osoittaa keksimällä uusia tapoja päästää päiviltä epämiellyttäviä ihmisiä. Ensi kertaa muistelen lukeneeni murha-aseesta nimeltä dogo argentino. Koirarotu lie kokonaan kielletty ainakin Norjassa.

Nesbönsä lukeneet tietävät hänen tyylinsä luoda ehjiä ja uskottavia henkilöitä pienin keinoin. Se on mestarin merkki ja toimii tässäkin. Juonen käänteet yllättävät kokeneenkin lukijan eikä ote herpaannu missään vaiheessa. Hole-sarjaan verrattuna olin aistivani uutta eetosta ja jopa paatosta koston oikeutuksesta ihan vanhan kunnon Monte-Christon kreivin tyyliin. Pohdintoja luottamuksesta, toveruudesta , totuudesta ja uskollisuudesta on mukana kylliksi, vaan ei liikaa. Jotain ylimaallista supersankaria moninkertaisen murhaajan, Sonny.pojan hahmoon on rakennettu eikä se voi kaikkia realistisen poliisiromaanin ystäviä viehättää.
Suurella mielenkiinnolla luin ja rohkenen suositella. Jos ei pelkää verta.