Näyttelyarvostelu

Myyrmäen toritasolla taidekauppias.

Myynnissä useita suomalaisia esittäviä maalareita, joista tällä kertaa edustavin oli Pohjois-Karjalassa syntynyt Parviainen. 57 vuotias Lieksasta Joensuun lähelle muuttanut taiteilija maalaa taidokkaasti. Vuosien saatossa taito vain paranee kun luonnon keskellä aihe ei riitä kesken kun on niitä neljää vuoden aikakin. Parviainen on itseoppinut, mutta alkaa pikku hiljaa muistuttaa Repinin taideakatemialaista. Osataan pelkistää, osataan rakentaa kompositio, osataan tehdä valmiin olosia maalauksia, mutta sukunimeä ei osata kirjoittaa kalligraafisesti, enkä minäkään, vaan kirjoitamme tekstaten, vaikka Parviainen maalaa kauniisti.

Kolmas Un Kolor Distincto maalauksen junalaiturin osa tarkoittaa yhdessäoloa. Iho ihoa vasten kaksi rakastunutta ovat yhtä. Iho on harmaa. Miksi? Sinisyys on korkeata. Mies on metsä ja nainen on itse viehätys. Savupiippuun jatkuva kuva on mielenkiintoinen.

Distinctossa pidän siitä kuinka mustalle tummalle alustalle on maalattu kuvia ja musta tausta on voimakasti läsnä alla, niin kuin toisissa intialaisissa maalauksissa. Oriental power kansainvälisessä Myyrmäessä tekee hyvää, koska katukuva kantaa afrikkalaisia, aasialaisia, amerikkalaisia. Myyrmäen erikoisuus muihin kaupunkiosiin on se, että täällä on helppoa olla. Kansa ei ole liian ylväs eikä liian paha. Kansainvälinen tuo kulttuurityyliä.

Salla Ikonen 2015 Myyrmäki, junaasema, seinämaalaus

Salla Ikosen vahva pirtsakka ote seinien koristamiseen, voisi nähdä, kumpuaa graafisuudesta, nuoruudesta, naiseudesta.

Graafisuuteen kuuluu printti, kaksipuolinen näkemys, mustan värin ja selkeän muodon ylivoimaa. Viiva saattaa elää omaa metamorfoosia ja luoda, synnyttää figuureja, joista syntyy sarjakuva ja mörköt, ihan mielettömät kynäjatkeet kahvimukin voimassa, josta mörköt löytävät itsensä mukin kyljeestä.

Nuoruuteen kuuluu pelottomuutta ja hauskaan pitoa, jolla koko kaksikerroksinen laituriasema sisätiloista on upotettu suuriin ja selkeisiin ja mielikuvitusrikkaisiin mutta erittäin arkioloisiin ja tunnistettaviin esineisiin: pehmoleluihin, kukkiin, päiväkirjan kuvamuistipanoihin. Tekijä on nuori ja villi taiteilija, jolle meri on lätäkkö.

Naiseuteen kuuluvat pehmeät arvot, joista mainitsin: kukat, lelut, koristeet. Koko laituri näyttäytyy kuin Inkan taiteellinen koti, jossa on piano, katosta roikkuvat liaanit, jänikset, apinat, valokuvat, maljakot, kupit. Olohuoneessa on sohva, jolla makaa pieni punahousuinen mies, jolla cherry juoma. Miehellä on ihan oma paikkaansa liukuportaiden alapuolella.

Ikonen osaa hahmottaa isoa tilaa erittäin hyvin, koska tilafunktiolla on vastineensa Sallan kuvaesittelyssä. Kävelee tilaa ja loogisesti päättyy designe olo huoneeseen, josta junalla Helsinkiin. Liukuportaiden yläpuolella on iissooo puuunnnnainen karhuuu. Pienet karhun kädet tekevät hänestä heiveröisen, mutta iso olemus ei ole pelottavaa karvoituksesta huolimatta. Toinen karhun lämmön isku sijaitsee ulkona tunnelin suussa, jossa karhu halaa Sallaa. In Dreams and In Love there are no impossibilities. Mennään rohkeasti tunneliin. Mitä nähdään? Neljä siiliä, joiden välissä lehtiä. Lehdet väriä ja siilet kontrastia, liikettä, materiaa, kuin jotakin olisi ollut muistiin peittynyttä, vuoroajoin siilet ja vuoroajoin värikkäät lehdet - kaksi, kolme lehtiä yhdessä jännillä kiemurapäillä. Isot muodot ovat henkilökohtaisia. Emme näe siilejä näin läheltä. Siilet ovat erittäin persoonia. Paljonko on lehtiä yhdessä seinässä?
Vastapuoleinen seinä on vajaa, mutta sitäkin merkityksellisempi, sillä toivossa on hyvää elää puhdistuneena, niin kuin asioilla on tapana selkeytyä kun uusi jakso alkaa. Rohkea keskeneräisyys, jota en tavoittelee, mutta tykkään. Mennään takaisin laiturille. Tunnelin suussa oli toinen kuva, surua. Pieni hahmo ison vieressä pää tyynyllä.

Sallan mielenkiintoinen anti on helppooloinen koristedesigne, jolla luodaan tapetit. Mutkikas kuvio syntyy ammattilaisen kädessä helposti. Kuviot jatkuvat. Ikonen osaa käyttää viivan vaihtelevuutta kun päästään sarjakuvamaisuuteen. Hahmot istuvat paikoillaan ja kurkottavat sieltä mistä pitää. Välillä syödään nuudeleita, joita kaikki rakastaa ja niitä on tosi paljon, välillä työhuoneella piirellään maailman kulttuurin kultti hahmoja uuteen nousuun, hahmotetaan fontteja ja kalligrafioita, otetaan huomioon praktista tarvetta, mitä ympäristö vaatii. Niin muuten, missä on puhelin? Liaanien alla on kotoisaa ja ideoita pulpahtaa kun välillä steppaillaan punaisissa kuviosukkahousuissa naiselliset jalat just originelleja. Peilin edessä, jossa ihmetellään, että olenko minä kaunis. Olenhan minä tosi kaunis! Katsokaa junasta astujat kuinka ruusuinen minä olen! Eikös elämä ole mahtavaa!! Minä rakastan kuvioimista. Käännän M kirjainta ylösalas, jatkan suuntiin. Sitten leikkaan shabluunoja ja litrailen väriä ihan noin vain. Hyvää tulee. Tää sprayjaus oli vaativaa, mutta olen mangan palvoja ja karhut suomen metsästä puhuvat japaniaa. Kuvia voi piirtää muutenkin kuin kolmiulotteisiksi, vaikka pisteytyksellä tai ristipainanalla. Konvehteista kaikki pitää ja niitä pitää syödä, että on hyvää mieli, vaikka joskus askarruttavat seuraukset. Konvehtien värikkäät papruskat ovat arvokkaan kauniita. Ulkona voi joogailla sinisen meren rannalla porukassa, mutta työinto pursuaa, eikä lopeta malta. Väriskaala on easyurban pahvimaaläheisellä mainonnalla ilman muovia. Mennään liikekeskukseen.

Jaganadha on Jumala tai japanilainen hymiö, jonka ympräillä mikä? Rainbow.

Bongaa Rainbow jatkuu tunneleita Myyrmäen sokkelossa, jossa nuorten valloittama tunneli, jossa Rainbow numero sieni. Sateenkaari kukkii koko Myyrmäessä. Aurinko nousee.

Sallan ruiskuvärillä tekemä lollypop hello hollywood koristaa kahden jättipylvään välistä kahvilan ja ravintolan seinää, jossa Amerikka on läsnä

Myyrmäki on myyräkaltainen sokkelo, josta alitse ja alitse pääsee maisemiin, vaikka Citymarketin hintataso ei ole halpaa, mutta hengailupaikkana koko alue on hienoa. Kiitos kaupunki, että taide tuo meille hyvää mieltä ja Myyrmäestä tulee hyvää paikka elää.

Mitä tunneleista lötyy?

Aikana kun jalat kantoi suuntaan, löysin graffareiden sprayauksia, modern talking game cave and lasten kuvataidekoulun sipulijänis mammaa, mutta myös Myyr York katumaalaus ja lasten teko, jota alueella käveli kiitettävästi vastaan. Pallomahoja ja äitien kiireisiä askelia kaupasta, kunhan lapsilla on kaikki hyvin. Ihania äitejä.

Opiskellaan graffareiden tieteitä. Minä, Sdobus heitän:

Värikäs kirjainkuva, sateenkaaren makea karkkeus, joka prisman tavoin heijastaa ja kuvasta tulee yhtenäinen sateenkaariruudokko, josta silmä näkee kirjaimia. Jees.

Spacefoggy shrift. Kirjaimet elävät sumuisessa päälle levittäytyvässä kuvassa. Sumu ja vapaa värien sekoittaminen joksikin miljoonien pikselien massaksi, josta kuitenkin muotoutuvat pilvet. Graffari jos ei tee koulukunta taidetta, niin hän kokeilee kekseliästi 3D taitoja. Sumuinen orgaaninen jälki. Wau. Onko tehty, missä ja onko uutta jos ei? Spray purkin käyttö on akrobatiaa, mitä kaikkea saa irti.

Toisaalta varma sarjakuvaote. Tasainen pinta ja ääriviiva.

Muu tunneli. Suora sarjakuva kun päälle karkaa superhahmo. Selkeä ja toimii. Keltainen voimistaa ja vastakkaisella seinällä krokotiili. Mielettömät kuvatekstit, joita tapaa ajoittain Helsingin Kalasataman spraypuistossa ja muualla Suomessa ovat päätä huimaavia kun sattuu päivä, eikä uusi kerros ole peittänyt vanhaa. Miten helkkarissa aivo ei sotkeudu mutkaksi? Kuva on yksi ja pelastaa. Kaunista.

Game Cave. Salaatin vaalealla pelinappula kartalla reittejä, joita kävelee myyrmies ja myyrnainen. Kartionappulia monia ja kuutio. Kartionappula on betonia.

Viva G. Hakaniemen alisilta

Punasävyinen rytminen pitkä, iso, nautinnollinen, jatkuvaa, henkilökohtainen ja VivaGtuttu jo ilman nimeä. Kalat, isot ihmiset, tanssi, kokemus, auki, geometriaa kuin minä itse, vain olla.....

Mitään tolkkua vain orkkua. Miksi ei. Super Viva.

Monotonis erilainen. Jälleen kerran erittäin afrikkalais rytminen, mutta naisellisen pehmeää. Naiset pitävät luonnosta ja arkiesineistä, joita on helppoa lähestyä kuin shamaani, joka pitää omanaan vain tarpeellisen. Käytännöllinen. Pitkätaide.

Punainen hehkuu talvellakin kun vastassa on betoniharmaa ja liikenneväylää. Puulevylle tutusti. Hyvää. Puusuomi. Mistä puuvaneria saa? Kokonaisuus siis. Merkkiteos yhtä lailla. Hurrei!!!

Viva G. Linnanmäen alisilta.

Puuvaneri jatkuu punaisena lankana kuin Viva ei ole omanimi. Jatkuu viivaisena kuin jokin olisi suistunut syystä tai toisesta tai seurannan takia puhjennut eri tavoin. Mutta näin isoa maalausta! Common!

Rohkeita maailmaa kantaa - sanonta. Rohkeille huudetaan VIVA! Kolmoishuuto. Jumalainen on taide ja tekijä.

Mentiin laivaston tukikohdista kohti purjetta ja merta. Meri - "rakastan sinua", bussi - kimppakyyti, Metsä - omapaikka, pakopaikka, Musta Pekka - suuri joukko, jossa elää ja nauttia, Harlekiini - taidehistoriakirja, Ydinjäte - vaaraa, taistelua, Ydinvoimala - valitan Äitini Maa, että he tappavat sinua, Risti ja nolla peli - aikalisää ja viihde, Aurinko - käsittämätön voima, joka saa piirtämään ympyrän ja sitten värittää keltaiseksi. Hymy - ikuisuus.

Pölyaika. Kauna tehty. Afrobeat ja alkukantaisuus aivan sen jälkeen kun astelee onnen pyörästä, pääsee taiteeksi. Poika katseli itsenäisenä ja perhe meni menojaan. Tunneligalleria on hyvää. Tunneliin talvella lasikaffe, lämmitin, istuin, valoputki, kasviskeitto ja kirja. Voi kirjoittaa kirjan taiteesta. Breikkitanssi - alku.

Hurrei!!! Helsinki elää. Aurinko paistaa.

Malmin talon galleria, Anssi Hanhela
------------------------------------------

Tunnustan, että katsoin nopiaa, koska paikka oli kiinni, vaikka livahdin mukaan, vain koska näyttely oli niin sikahyvää.

Vapautta, auts, mauts sinne tänne, jee jee! Sitä se on taidemaalausta. Pirskettä ja energiaa. Jälleen kerran: sinne tänne porreamme hyvä olla jee jee. Sitä on taidetta....vähän vain vakavaa, sillä lapsi tekisi parempaa iloa samalla tyylillä kuin aikuinen. Sorry. Väreissä on aikuisen älyä. Hyi sinua, Anssi, kuinka saatoit sekoittaa karkkiväriin, edellisen värin pieruja!! Ota uusi sivellin tai maalaa perkele nyt sormilla, kuin Jukka Mäkelä. Tietty pimeä aikuinen on aina läsnä värimorfiinissä. Muuten täyden kympin teos. Heti supermarkettiin myyntiin!! Silmäilo. Tunnepassio. Missä on mun värit - mentalitetti. Vittu, kerkisi ennen minua - valitettavaa taiteilijakolleegan asennetta, vaikka miksi pitäisi!? Anssi! Yritämme unohtaa egomme ja nähdä Hanhelan omaa saavutustaan. Ja se on sikahienoa! Siksi pitää pyrkiä sisään suljettujen ovien läpi. Tauluteema on ansioituneen arkinen - ARKI ja se on hyvän tekeleen dilemma.

Viva G. Eduskuntatalon vanha junaraide, nykyinen kävelytie. "INTRANSIT"

Viva G on Rainbow.

Todellisuudessa jokaiseen työhön kuuluvat kaikki värit. Jopa mustaan työhön sisältyy koko väriskaala. Ei ole vain mustaa.

Kun taiteilija tajuaa, että väriä on moneksi, vaikka yhdessäkin värissä, niin taiteilja löytää paljon.

Harvemmin taide on negatiivista. Jos maailmassa ei ole sotia, niin negatiivisuus ei kannata. Ja vaikka olisi sotia, eikös usko huomiseen kannata?

Positiivinen rauhaa tuova taide antaa ihmisille onnea, kuin I.Krohnin super maalaustaide. Ehkä Krohn on enkeli. Suomessa niitä asuu.

Kuinka näin harmaasta tunnelista tuli haluttu kävelyväylä? Jos rehellisiä ollaan, niin harmaus kuuluu kaupunkiin. Kaupunki on harmaa. Viva G esitti kaupunkia harmana ihona. Tshekatkaa ja todetkaa kuinka paljon harmaa vaatetta ihmisillä...tai väriä ympäristössä kylillä. Harmaus on keskiverto. Pitkäaikaiskaupunkilainen samaistuu harmauteen ja omaan paikkaansa suuren ihmisbuumin välissä. Harmaus on kaupungin ekologiaa. Vivan ihmiset ovat hyväksytyn osviittamaisia, eivät kauniita, mutta omia itseään, jumalaisia. Kahden puolen seinää kuvio reflektoituu kuin X kirjain horisontaalisesti. Vuoroin mies on kantava voimaa ja vuoroin nainen, riippuen mihin vuoden ja päivä aikaan.

Ihmissuhde kaupunkivilinässä vaatii taituruutta. Vaarana on sokeus, kuluminen.

PakkoRainbow on hoitokeino ja pienet lapset, joita ei kannata näyttää vieraille kun ovat pieniä.

Vivan Intransitin Rainbow on horisontaalinen. Se tarkoittaa jatkuvaa onnea. Onnea toivomme!

Rainbow elää. Se ei ole yksitoikkoinen onnesta huolimatta. Seinäpinnan rappeutumille on annettu oma sävynsä ja niistä tuli oikeutettuja olioita. Rikkautta saa maalattavasta pinnasta. Rainbow tykkää väristä ja sitä löytyy. Nainen on enkeli.

Rakkaus kuuluu asvaltille, niin kuin sen pitää kuulua ja tartuttaa ohikulkijaa, varsinkin surullisia yksinäisiä, sairaita, vanhuksia, lapsia, kiireisiä poliitikkoja ja muita. Sydän hyppää seinästä ja juoksee perässäsi. Miltä sellainen tuntuisi sinusta, ohikulkija?

Pohtiiko Viva elämän dilemmaa. Miksi mies on mies ja nainen on nainen. Niiden välissä on taas punaiseksi langaksi kutsuttu punainen viiva kuin ukkosmyrsky salamoisi yhtäkkiä. Elämän mysteerejä ja jännitteitä.

Ihmiskeho on metafysiikka. Suurinta sielun tuskaa, haastetta, jota leikka mies ja naisliitot. Joita leikkaa aikajana, joita leikkaa....

Kuva istuu hyvin kävelytien luolamaisessa ympäristössä, jopa varjot on piirretty valmiiksi, niin auringon ei tarvitsee värjätä teosta haaleaksi pitkään.

Värihurrei, kesä 2015!

Löytäkööt ihmiset puoliskonsa!
Tämä on kesä liittoja varten, rakkautta!

Nais K.Rooverin video ja kuva näyttely Aalto yliopiston taidegalleriassa. Lönnrötinkatu 35-33.
-------------------------------------------------------------------------------------------------
Suomen tasangoista katsottuna vuoristot huimasivat kun käveltiin huipulla. Miksi en syntynyt Euroopan korkeimmille huipuille? Vuoret itsessään ovat jännittävää opetusmateriaalia. Vuoret ovat maskuliininen voima ja suo on feminiininen. Vuoristokansat ovat aika kovia ihmisiksi mentaliteettiltään ja kehon rakenne on lyhyt, paksu ja vankka. Tasankojen kansat ovat pitkiä ja hoikkia. Suomessa kosteuden takia pyyleviä, pyöreitä.

Vuoret kuin leijuivat ilmassa ja pinkki ja karkkivihreä teki niistä taiteellisesti irrallisia.

Filippiinien kovin myrsky on vatvottu uudestaan auki vuosien takaa, mutta tulonäkymä on poeettinen. Poeettiisuutteen kuuluu tunne. Näyttelyn kolmas työ oli kanssa pintapuolisen tunteellinen, eikä siksi, ettei tunteita olisi, vaan siksi, että näyttelyn lähtökohta on jotenkin asiallisen tieteellinen, mutta taiteilijana tieteellisuus on mahdotonta, joten päädytään effektien laaksoihin, jossa asia näyttää tieteelliselta, mutta todellisuudessa on aivan muuta - poetiikka, täynnä estetiikkaa, tunnepitoista vellomista, jopa uneliaisuutta.

Neljäs video teematyö oli asiallinen. Se käsitteli taiteilijan omaa henkilökohtaista historiaa ja siksi oli asiapitoista ja veti mukaan.

Videotaiteen tunnusmerkki on sähköinen huone, sihinä, kuumuus, säteily ja halu menne ulos ja usein se, että ei jaksa katsoa telkkaria, ellei ole tarkoitus ja sitten sellainen ajatus, että, no "taiteen nimissä voisi katsoa". Ja kuvissa näytetään kuinka keltainen lehti putoaa kolme tuntia maahan toistolla.

Sellaisia kysymyksiä heräsi:

1) Yrittääkö taiteilija mukailla tieteitä liikaa? Olla mentaalitieteellinen sen sijaan että olisi omaa itsensä? Taiteellisesti taiteellinen ja käsittelisi taiteen omaa tiedettään. Päätöksen tekijä on tieteellinen, mutta onko taiteen oltava sitä?

2) On vaikeaa olla oma itsensä. Joskus ei ole tarkoitus, vaan myymme sielumme toiselle. Tätä kutsumme oppimiseksi. Siksi ei ole kysymystä nro. 2. ja samassa on - olkaa taiteilijat ihan omia itseänne!

3) Taide voi olla mentaalitieteellista, mutta sen ei tarvitsee edes käsitellä samoja asioita kuin länsimainen mentaalitiede. Taide voi tuoda sisältöä, tietoa, mutta tieto ei ole tieteen logiikkaa. Se on syvää tunteeseen perustuvaa intuition analyysiä. Mitä se auttaisi? Se on loppupäätelmä tai teoreettinen lainalaisuus. Ja teoreettisuus, äly, on jokamiehen oikeutta ja lahja kun on aivoja. Kun sanoo ääneen/tunnustaa kaavan, niin siitä vain kasvaa parempi puu. Kaavoja ei tarvitse ajatella koko ajan, mutta kerran, jotta edistyy eteenpäin. Mikä on siis taiteen omaa logiikkaa, josta voi syntyä tiedettä?

Taiteilija ei uskalla ottaa taiteita vakavasti. Taide jää päättäjien arvioitavakseen, niiden, jotka eivät osaa olla taiteellisen tieteellisiä. Eli jälleen kerran, taiteiljan rooli voisi olla se, että hän itse luo maailmankaikkeutensa uudestaan ja sellaiseksi kuin haluaa. Esimerkkitehtävä: Aloita alusta. Ja alussa oli tyhjyys, jossa Jumala vellosi. (Sinä olet Jumala). Ja Jumala loi....mitä se loi? Kokeile taiteilja luoda sellaisen maailman kuin itse haluat. Taiteen ominaisuuksiin kuuluu kunnon hulluuden aste. Älä vain käytä päihteitä, ettei hulluudesta tulisi kontrolloimatonta, mutta ole oma itsesi ihan loppuun asti ja se on hyvän taiteilijan merkki. Älä omaa rajoja, sillä ketään muuta ei ole joka loisi, vain sinä itse. Luo maailmasta paikan ajasta ja paikasta riippumatta ja sellaisen miten haluat sen nähdä. Mitä nyt yhdestä masennuksesta!!