Miten ne meneekään

Muuttamisen suhteen niin valitettavasti on niin että Suomen rajojen sisällä lähivanhempi saa yksin päättää mihin muuttaa LASTEN kanssa. Vaikka laissa sanotaan että huoltajien pitäisi yhdessä päättää lapsen asuinpaikasta. Fiksu lähivanhempi tietysti sopii tästä etävanhemman kanssa. Meneehän siinä tapaamiset uusiksi, samoin pitää myös ottaa lasten tarpeet huomioon (onko esim parempi että jäävät asumaan tuttuun ympäristöön etävanhemman luona) jne.

Tapaamisten suhteen niin siinä toimii se periaate ettei voi pakottaa toista "ottamaan" lapsia - mutta ei saa rajoittaa toisen vanhemmuutta. Näin ollen jos lähi ei anna lasta tapaamiseen tai etä ei palauta lasta niin voi hakea oikeusteitse täytäntöönpanoa (jopa uhkasakkoa jos ei muu auta). Toisaalta jos lähi tai etä kieltäytyy ottamsta lasta vastaan niin silloin ei voi mitään. On katsottu että lapselle ei ole hyväksi olla vastahakoisen vanhemman kanssa.

Me olemme muuttamassa ulkomaille. Perheeseemme kuuluu kolme lasta, kaksi ensimmäisestä avioliitosta. Toinen näistä lapsista asuu isällään, toinen meillä, näin lapset itse halusivat ja tapaavat toisiaan nyt joka vkl ja toista vanhempaansa joka toinen vkl. Onneksi lasten isä tajuaa sen että lapsi, joka muuttaa meidän kanssamme , haluaa ulkomaille ja tapaamiset ja lennot puolin ja toisin saatiin sovittua kivuttomasti. Se keskusteluyhteys pitää olla olemassa, ei ero ole kuitenkaan lapsen syy joten hänen ei pidä siitä kärsiä. En ymmärrä miksi lasta estetään tapaamasta toista vanhempaansa, ellei erityistä syytä siihen ole.

Ensinnäkin on valtavan hyvä muistaa että avioero tarkoittaa eroa :) Tämän jälkeen keskustellaan vain ja ainoastaan lapsen hyvinvoinnista. Homma menee näin ja puhun nyt omasta kokemuksesta. Etävanhempi voi muuttaa ihan mihinpäin haluaa. Tapaamisasiat meneekin sitten hieman mutkikkaaksi. Eli tapaamis-sopimus tehdään jossa määritellään tapaamiset yms. sopimus ei sinänsä lain edessä velvoita etävanhempaa mihinkään. Pitkät välimatkat tuovat pöydälle välittömästi kustannuskysymyksiä. Tapaamiskulut yleensä menevät etävanhemman piikkiin, mutta jos välimatka on suuri. Sosiaaliviranomaiset suosittavat kulujen jakamista, koska kyseessä on lapsenetu. Laillista velvollisuutta lähivanhemmalla ei ole kustannuksiin osallistua, mutta onko se lapsen edun mukaista?. Lähivanhemmalla on suomenrajojen sisällä vapaa liikkuvuus, hänen ja lasten muutto toiselle paikkakunnalle on hänen oma asiansa ja tähän ei exän lupia tarvita. Aikuiset vanhemmat osaavat sopia matkoista järkevästi ja kantavat kortensa kekoon lasten etua ajatellen. Lain mukaan lähivanhemmalla on velvollisuus edesauttaa etävanhemman ja lapsen tapaamisia ja tukea etävanhemman ja lapsen suhdetta. Jos etävanhempi ei ole halukas tapaamisiin niin ei ole olemassa mitään millä siihen voidaan pakottaa. Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Lähivanhempi ei voi omalla päätöksellään vain viedä lastaan toiselle vanhemmalle iloittaen, että nyt on sun vuorosi.Lähivanhempi on "virallinen" vanhempi joka kantaa vastuun lapsista joka tilanteessa. Tapaamis-sopimuksessa määritellään tapaamiset, mutta jos etävanhemmalle tulee esim. este niin silloin lapset ovat automaattisesti lähivanhemmalla. Yhteishuoltajuus on niin sanotusti sana paperilla ja etävanhemmalla oikeudet minimaaliset. Yhteishuoltajuudessa etävanhemman oikeudet ovat periaatteessa seuraavat:lasten uskonnon ja nimen muutoksissa pitää olla lupa. Ulkomaanmatkoihin ja maasta muuttoon pitää olla lupa. Lasten terveyttä ja koulua koskeviin tietoihin on oikeus.
Siinäpä ne oikeudet sitten onkin, velvollisuuksina on hoitaa elatusmaksut. Eronneilla vanhemmilla on oikeus omaan elämäänsä, se tarkoittaa ettei ole tilivelvollinen entiselle kumppanilleen. Jokainen asuu missä haluaa ja vanhemmuutta ei rahassa voi mitata, ei lapselle. Huolehtikaa lastentapaamisesta yhdessä, se maksaa molemmille mutta se ei todellakaan ole lapsilta pois ja senhän pitäisi olla kaikkein tärkein asia. Käytännössä asiat harvoin näin menee, mutta näin sen olisi hyvä mennä. Toivottavasti sait jotain tietoa..