Seuraava on tarina entisestä ystävästäni, joka kuoli huumeisiin. Tarina kertoo hänen elämäntilanteensa muutenkin, joten ei liity pelkästään huumeisiin. RIP.
Kai tarinat täytyy aina aloittaa alusta asti.
Hänen nimensä oli Markus. Niin hellyttävä, huomaavainen, huumorintajuinen eikä ollenkaan huonomman näköinenkään, varsinkaan ilman paitaa. Tapasin hänet noin neljä vuotta sitten. Silloin kaikki oli aikalailla toisin..
Tapasimme koulussa, meidän molempien siirryttyä samoille tunneille. Olin alkuun aika ihastunutkin häneen, sillä hänessä oli tietty hellyyden ja kurittomuuden kipinä, joka sai sukat pyörimään jaloissa ja ajatukset harhailemaan tunneilla. Vähän ajan kuluttua kuitenkin tajusin, että vaikka Markus ihana poika olikin, ei hän ollut minua varten. Meistä tuli kuitenkin todella hyvät ystävät ja opin tutustumaan häneen paremmin.
Markuksen tilanne oli aika ristiriitainen; hänen perhesuhteensa olivat ihan hyvällä tolalla silloisen käsitykseni mukaan, mutta jokin painoi hänen mieltään. Koulukin tuntui sujuvan ihan hyvin, vaikkei hän motivoituneimpia opiskelijoita ollutkaan. En kehdannut kysellä asioista enempää, vaan ajattelin hänen kertovan, jos haluaisi kertoa, minä kyllä kuuntelisin.
Asiat alkoivat muuttumaan, kun Markus löysi ensimmäisen tyttöystävänsä. Oleskelin välillä heidän ja muiden kavereiden kanssa ja huomasin, kuinka Markus todella välitti ja kuinka hän halusi olla tytölleen hyvä. Tyttö näytti arvostavan tätä suuresti ja he olivat onnellisia yhdessä. Kunnes..
Kaikissa meissä asuu pieni orjuuttaja. Sellainen pikkupiru, joka ajaa omaa etuaan välittämättä muista. Sellainen asui myös Markuksen ensimmäisessä tyttöystävässä. Kun tyttö tajusi, kuinka kiltti Markus oli ja kuinka hän pyrki toteuttamaan tytön toiveet, jotta he voisivat olla yhdessä onnellisia, nosti tyttö tossunsa ja nosti sen Markuksen päälle. Lievästä simputuksesta se ajautui aina pahempaan suuntaan. Markuksella ei ollut parisuhteista aikaisempaa kokemusta ja hän meni hämilleen ja alkoi syyttää itseään. Miksei hän osannut tehdä tyttöään tyytyväiseksi? Miksi tämä vaati aina lisää, vaikka Markus kuinka yritti? Lopulta tyttö kyllästyi simputukseen, jota Markus ei osannut vastustaa ja lemppasi tämän. Markus oli todella hajalla. Minä tyydyin lohduttamaan ja juttelemaan hänen kanssaan, mikäli hän sitä pyytäisi.
Puoli vuotta Markus jaksoi surra ja miettiä, mikä meni pieleen. Keskustelin hänen kanssaan kerran hieman syvällisemmin ja hän sanoi, ettei halunnut olla mikään perseennuolija tai vastaavaa, vaan hän vain välitti tytöstä ja halusi, että he olisivat täyttäneet toistensa toiveet tasapuolisesti. Näin ei kuitenkaan käynyt ja Markus edelleen ihmetteli, että miksi. Muut Markuksen saman sukupuoliset ikätoverit olivat jo pelimiehiä. Eivät toki kaikki, mutta kaikki hänen kaveripiiristään. Pesästä pesään lentely ei kuitenkaan koskaan innostanut Markusta, vaan hän halusi vierelleen ihmisen, josta välittäisi ja joka välittäisi hänestä.
Markuksen vanhemmat erosivat. Tai olivat asuneet jo erillään pitkään, mutta nyt avioero astui voimaan. Sekin masensi Markusta, mutta ei edes lähelle yhtä paljoa, kuin se, mitä hänelle myöhemmin selvisi. Totuudet hänen, niin kutsumastaan "biologisesta siittäjästä", eli isästään. Kuinka tämä oli painostanut, haukkunut ja syytelyt Markuksen äitiä kaikki nämä vuodet. Se pisti Markuksen todella vihaiseksi ja silloin hän päätti, ettei koskaan tulisi samanlaiseksi, kuin hänen isänsä, vaan haluaisi olla täysi vastakohta koko henkilöstä.
Vuosi kului, eikä Markus uskaltanut lähestyä ihastumisiaan ja elämä jatkui tavalliseen tapaan. Koulumenestys huononi jatkuvasti Markuksen lievän masennuksen ja koulun turhauttavuuden takia. Sitten Markus viimein törmäsi uuteen ihmiseen ja heillä tuntui synkkaavan loistavasti.
Seurasin taas tilannetta ja kaikki näytti menevän hyvin. Sekä uusi tyttö, että Markus olivat molemman onnellisia istuessaan puistonpenkillä käsi kädessä, väitellen hymysuin siitä, kuuluiko kissoille vai koirille enemmän oikeuksia. Markus yritti taas kaikkensa. Muistikuvat hänen biologisesta siittäjästään olivat tehneet hänestä entistä lempeämmän, mutta vanhentunut ikä ja kaveriporukka olivat muuttaneet hänet aikamoiseksi rääväsuuksi, mikä ei näyttänyt tyttöä haittaavan lainkaan. Aikaa kului kuukausia ja Markus alkoi näyttää taas hieman masentuneelta viikonloppujen jälkeen. En usko, että muut edes huomasivat, mutta minä huomasin. Kysyin häneltä, oliko kaikki hyvin ja hän nyökytteli virnistäen, että on vain hieman väsynyt. Pelkkä väsymys ei kuitenkaan kestä viikkoja. En uskaltanut mennä taaskaan kysymään, mutta pysyin avoimena, mikäli hän olisi halunnut tulla sydäntään minulle purkamaan. Markus jättäytyi paljon pois koulusta. Hänellä oli mainetta ja tuntui siltä, kuin kaikki olisivat tunteneet hänet. Sitä ei muuten huomannut, mutta huomasi silloin, kun kaikki kyselivät, missä hän on. Ymmärsin silloin, että Markuksella oli todella paljon kavereita. Kotonakin tuntui menevän hyvin. Hänen ja tyttöystävänsä väleistä en tiennyt juurikaan enää mitään, mutta Markuksen kavereilta kuulin, että Markuksella ja hänen rakkaallaan menee edelleen hyvin.
Kävimme uimassa kaveriporukalla ja Markus oli myös mukana. Silloin huomasin oudot viillot hänen kyljissään. Hän yritti peitellä niitä ja hyvin siinä onnistuikin, muut eivät tainneet edes huomata mitään. Itse huomaamatta tarkkailin kuitenkin ja huomasin, että kylkiin oli viilletty sanoja. "OBEY", "YOU ARE NOT ENOUGH", "YOU DESERVE THIS". Kauhistuin. En taaskaan uskaltanut mennä kysymään, mutta tajusin Markuksen ymmärtäneen, että olin huomannut viillot. Hän vain sanoi, että oli todella vittuuntunut eräs yö ja teki ne. Ne olivat kuitenkin arpisia ja selvästi monta kertaa uusittuja. Nyökähdin vain ja jatkoin uimista.
Markus oli kuitenkin pysynyt omana vanhana itsenään. Tuli aina hymyillen juttelemaan ja kyseli tarkasti kuulumisia. Se sai hyvälle mielelle, kun joku jaksoi kysellä minunkin talliharrastuksistani, vaikkei Markusta välttämättä oikeasti kiinnostanutkaan. Koululintsailu oli kuitenkin yleistynyt Markuksella vielä enemmän ja lopulta hän ei ilmestynyt sinne enää ollenkaan. Opettajan haukkuivat Markusta muille oppilaille ja käyttivät esimerkkinä, kuinka huonoille oppilaille käy. Markus kärähti jossain vaiheessa myös kannabiksesta ja hänen masentuneisuus ja koulumotivoitumisen puute laitettiin sen piikkiin. Markus laitettiin pakkohuumevieroitukseen ja hänen todelliset ongelmansa unohdettiin. Olihan niille jo sopiva syntipukki löydetty. Markuksen masennus paheni tästä entisestään, kun hän sai koulussa ja enemmistön silmissä otsaansa narkomaanin leiman.
Pari kuukautta oli taas kulunut, enkä ollut Markusta nähnyt. Näin hänet kuitenkin eräänä päivänä tyttöystävänsä kanssa ja huomasin heti, että Markus oli taas alistettu tossun alle. Taas uusi tyttö, joka käytti hyväkseen Markuksen hyväntahtoisuutta ja alisti tätä. En taaskaan kehdannut sanoa mitään, vilkaisin vain tyttöä pahalla silmällä.
Markus muutti pois ja yritin soitella hänelle. Hän ei kuitenkaan vastannut.
Vuosi taas kului ja vasta sitten törmäsin Markukseen aivan sattumalta.. Hän oli muuttunut kokonaan. Hän ei enää ollut hyväntahtoinen tai kiltti. Hän ei enää välittänyt. Hän kertoi, että tyttöystävänsä oli jättänyt hänet yhdeksän kuukautta sitten. Sen jälkeen kolmas suhde, joka kesti viisi kuukautta, päättyi samalla tavalla. Markuksen silmistä oli hävinnyt se pilke, joka siellä oli joskus ollut. Hymy, joka oli joskus niin aito ja iloinen, oli nyt parhaimmillaan enää puoliteennäinen. Markus, johon joskus ihastuin, oli kadonnut.
Ehkä Markus olisi vain tarvinnut jonkun, joka olisi kysynyt häneltä, miten viikonloppu meni. Ehkä tytön, joka olisi osannut arvostaa Markusta samalla tavalla, kuin tämä arvosti ihmisiä, joista välitti. Tai jonkun, joka olisi ollut kiinnostunut hänen elämästään. Kun nyt miettii, ei kukaan tiennyt hänestä mitään. Päällimmäisinä mielissä oli vain hänen "huumehörhöilynsä".
Markus kuoli kaksi vuotta myöhemmin epäpuhtaaseen heroiiniin. Puhuin hänen kavereidensa kanssa ja he sanoivat, että siitä se lähti, kun alkoi kannabista käyttää.
HUUMEET TAPPAA!
Kai tarinat täytyy aina aloittaa alusta asti.
Hänen nimensä oli Markus. Niin hellyttävä, huomaavainen, huumorintajuinen eikä ollenkaan huonomman näköinenkään, varsinkaan ilman paitaa. Tapasin hänet noin neljä vuotta sitten. Silloin kaikki oli aikalailla toisin..
Tapasimme koulussa, meidän molempien siirryttyä samoille tunneille. Olin alkuun aika ihastunutkin häneen, sillä hänessä oli tietty hellyyden ja kurittomuuden kipinä, joka sai sukat pyörimään jaloissa ja ajatukset harhailemaan tunneilla. Vähän ajan kuluttua kuitenkin tajusin, että vaikka Markus ihana poika olikin, ei hän ollut minua varten. Meistä tuli kuitenkin todella hyvät ystävät ja opin tutustumaan häneen paremmin.
Markuksen tilanne oli aika ristiriitainen; hänen perhesuhteensa olivat ihan hyvällä tolalla silloisen käsitykseni mukaan, mutta jokin painoi hänen mieltään. Koulukin tuntui sujuvan ihan hyvin, vaikkei hän motivoituneimpia opiskelijoita ollutkaan. En kehdannut kysellä asioista enempää, vaan ajattelin hänen kertovan, jos haluaisi kertoa, minä kyllä kuuntelisin.
Asiat alkoivat muuttumaan, kun Markus löysi ensimmäisen tyttöystävänsä. Oleskelin välillä heidän ja muiden kavereiden kanssa ja huomasin, kuinka Markus todella välitti ja kuinka hän halusi olla tytölleen hyvä. Tyttö näytti arvostavan tätä suuresti ja he olivat onnellisia yhdessä. Kunnes..
Kaikissa meissä asuu pieni orjuuttaja. Sellainen pikkupiru, joka ajaa omaa etuaan välittämättä muista. Sellainen asui myös Markuksen ensimmäisessä tyttöystävässä. Kun tyttö tajusi, kuinka kiltti Markus oli ja kuinka hän pyrki toteuttamaan tytön toiveet, jotta he voisivat olla yhdessä onnellisia, nosti tyttö tossunsa ja nosti sen Markuksen päälle. Lievästä simputuksesta se ajautui aina pahempaan suuntaan. Markuksella ei ollut parisuhteista aikaisempaa kokemusta ja hän meni hämilleen ja alkoi syyttää itseään. Miksei hän osannut tehdä tyttöään tyytyväiseksi? Miksi tämä vaati aina lisää, vaikka Markus kuinka yritti? Lopulta tyttö kyllästyi simputukseen, jota Markus ei osannut vastustaa ja lemppasi tämän. Markus oli todella hajalla. Minä tyydyin lohduttamaan ja juttelemaan hänen kanssaan, mikäli hän sitä pyytäisi.
Puoli vuotta Markus jaksoi surra ja miettiä, mikä meni pieleen. Keskustelin hänen kanssaan kerran hieman syvällisemmin ja hän sanoi, ettei halunnut olla mikään perseennuolija tai vastaavaa, vaan hän vain välitti tytöstä ja halusi, että he olisivat täyttäneet toistensa toiveet tasapuolisesti. Näin ei kuitenkaan käynyt ja Markus edelleen ihmetteli, että miksi. Muut Markuksen saman sukupuoliset ikätoverit olivat jo pelimiehiä. Eivät toki kaikki, mutta kaikki hänen kaveripiiristään. Pesästä pesään lentely ei kuitenkaan koskaan innostanut Markusta, vaan hän halusi vierelleen ihmisen, josta välittäisi ja joka välittäisi hänestä.
Markuksen vanhemmat erosivat. Tai olivat asuneet jo erillään pitkään, mutta nyt avioero astui voimaan. Sekin masensi Markusta, mutta ei edes lähelle yhtä paljoa, kuin se, mitä hänelle myöhemmin selvisi. Totuudet hänen, niin kutsumastaan "biologisesta siittäjästä", eli isästään. Kuinka tämä oli painostanut, haukkunut ja syytelyt Markuksen äitiä kaikki nämä vuodet. Se pisti Markuksen todella vihaiseksi ja silloin hän päätti, ettei koskaan tulisi samanlaiseksi, kuin hänen isänsä, vaan haluaisi olla täysi vastakohta koko henkilöstä.
Vuosi kului, eikä Markus uskaltanut lähestyä ihastumisiaan ja elämä jatkui tavalliseen tapaan. Koulumenestys huononi jatkuvasti Markuksen lievän masennuksen ja koulun turhauttavuuden takia. Sitten Markus viimein törmäsi uuteen ihmiseen ja heillä tuntui synkkaavan loistavasti.
Seurasin taas tilannetta ja kaikki näytti menevän hyvin. Sekä uusi tyttö, että Markus olivat molemman onnellisia istuessaan puistonpenkillä käsi kädessä, väitellen hymysuin siitä, kuuluiko kissoille vai koirille enemmän oikeuksia. Markus yritti taas kaikkensa. Muistikuvat hänen biologisesta siittäjästään olivat tehneet hänestä entistä lempeämmän, mutta vanhentunut ikä ja kaveriporukka olivat muuttaneet hänet aikamoiseksi rääväsuuksi, mikä ei näyttänyt tyttöä haittaavan lainkaan. Aikaa kului kuukausia ja Markus alkoi näyttää taas hieman masentuneelta viikonloppujen jälkeen. En usko, että muut edes huomasivat, mutta minä huomasin. Kysyin häneltä, oliko kaikki hyvin ja hän nyökytteli virnistäen, että on vain hieman väsynyt. Pelkkä väsymys ei kuitenkaan kestä viikkoja. En uskaltanut mennä taaskaan kysymään, mutta pysyin avoimena, mikäli hän olisi halunnut tulla sydäntään minulle purkamaan. Markus jättäytyi paljon pois koulusta. Hänellä oli mainetta ja tuntui siltä, kuin kaikki olisivat tunteneet hänet. Sitä ei muuten huomannut, mutta huomasi silloin, kun kaikki kyselivät, missä hän on. Ymmärsin silloin, että Markuksella oli todella paljon kavereita. Kotonakin tuntui menevän hyvin. Hänen ja tyttöystävänsä väleistä en tiennyt juurikaan enää mitään, mutta Markuksen kavereilta kuulin, että Markuksella ja hänen rakkaallaan menee edelleen hyvin.
Kävimme uimassa kaveriporukalla ja Markus oli myös mukana. Silloin huomasin oudot viillot hänen kyljissään. Hän yritti peitellä niitä ja hyvin siinä onnistuikin, muut eivät tainneet edes huomata mitään. Itse huomaamatta tarkkailin kuitenkin ja huomasin, että kylkiin oli viilletty sanoja. "OBEY", "YOU ARE NOT ENOUGH", "YOU DESERVE THIS". Kauhistuin. En taaskaan uskaltanut mennä kysymään, mutta tajusin Markuksen ymmärtäneen, että olin huomannut viillot. Hän vain sanoi, että oli todella vittuuntunut eräs yö ja teki ne. Ne olivat kuitenkin arpisia ja selvästi monta kertaa uusittuja. Nyökähdin vain ja jatkoin uimista.
Markus oli kuitenkin pysynyt omana vanhana itsenään. Tuli aina hymyillen juttelemaan ja kyseli tarkasti kuulumisia. Se sai hyvälle mielelle, kun joku jaksoi kysellä minunkin talliharrastuksistani, vaikkei Markusta välttämättä oikeasti kiinnostanutkaan. Koululintsailu oli kuitenkin yleistynyt Markuksella vielä enemmän ja lopulta hän ei ilmestynyt sinne enää ollenkaan. Opettajan haukkuivat Markusta muille oppilaille ja käyttivät esimerkkinä, kuinka huonoille oppilaille käy. Markus kärähti jossain vaiheessa myös kannabiksesta ja hänen masentuneisuus ja koulumotivoitumisen puute laitettiin sen piikkiin. Markus laitettiin pakkohuumevieroitukseen ja hänen todelliset ongelmansa unohdettiin. Olihan niille jo sopiva syntipukki löydetty. Markuksen masennus paheni tästä entisestään, kun hän sai koulussa ja enemmistön silmissä otsaansa narkomaanin leiman.
Pari kuukautta oli taas kulunut, enkä ollut Markusta nähnyt. Näin hänet kuitenkin eräänä päivänä tyttöystävänsä kanssa ja huomasin heti, että Markus oli taas alistettu tossun alle. Taas uusi tyttö, joka käytti hyväkseen Markuksen hyväntahtoisuutta ja alisti tätä. En taaskaan kehdannut sanoa mitään, vilkaisin vain tyttöä pahalla silmällä.
Markus muutti pois ja yritin soitella hänelle. Hän ei kuitenkaan vastannut.
Vuosi taas kului ja vasta sitten törmäsin Markukseen aivan sattumalta.. Hän oli muuttunut kokonaan. Hän ei enää ollut hyväntahtoinen tai kiltti. Hän ei enää välittänyt. Hän kertoi, että tyttöystävänsä oli jättänyt hänet yhdeksän kuukautta sitten. Sen jälkeen kolmas suhde, joka kesti viisi kuukautta, päättyi samalla tavalla. Markuksen silmistä oli hävinnyt se pilke, joka siellä oli joskus ollut. Hymy, joka oli joskus niin aito ja iloinen, oli nyt parhaimmillaan enää puoliteennäinen. Markus, johon joskus ihastuin, oli kadonnut.
Ehkä Markus olisi vain tarvinnut jonkun, joka olisi kysynyt häneltä, miten viikonloppu meni. Ehkä tytön, joka olisi osannut arvostaa Markusta samalla tavalla, kuin tämä arvosti ihmisiä, joista välitti. Tai jonkun, joka olisi ollut kiinnostunut hänen elämästään. Kun nyt miettii, ei kukaan tiennyt hänestä mitään. Päällimmäisinä mielissä oli vain hänen "huumehörhöilynsä".
Markus kuoli kaksi vuotta myöhemmin epäpuhtaaseen heroiiniin. Puhuin hänen kavereidensa kanssa ja he sanoivat, että siitä se lähti, kun alkoi kannabista käyttää.
HUUMEET TAPPAA!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Toivottavasti kaikki lukee ja analysoi tätä tarinaa kunnes aivot niksahtaa.
Ja nukkuu yön yli ja antaa ajan kulua ja lukee sen sitten uudestaan. Pariin kertaan silloinkin. Ja miettii että oliko se huumeiden käyttö oire vai syy.
Joillekin ihmisille. Etenkin herkille. Tää maailma on paha. Se on tuskallinen ja turhauttava paikka jossa ihmiset on pelkkä demonilauma. Sen tiedon kanssa eläminen on heille superraskasta ja siksi he veteleekin ranteitaan auki tai käyttää huumeita. Päästäkseen eroon hetkeksi siitä mikä on heidän naamallaan. Mä en ainakaan ole voinut syyttää ketään siitä että yrittää tehdä elämästään parhaan mahdollisen. "Paras mahdollinen" on jotain jota ihminen laaduttaa itse eikä sillä ole mitään tekemistä ns. hyvän elämän harhan kanssa jota yhteiskunta tarjoilee oikeamielisenä tavoitteena.
Tosiasia on että kun naamarit riisutaan niin me kaikki ollaan ihan samanlaisia. Perusasioissa, motiiveissa, narkkia ja kunnollista kansalaista ajaa sama voima eteenpäin. Tahto parempaan. Tahto tehdä itselle hyvin. Tahto edistää omaa etuaan. Yhteiskunnan lait ja oikeudet juontuu vain noiden tavoitteiden toteuttamisen hankaluudesta täydessä anarkiassa.
Totuus: Mielummin otan puoli vuotta onnellista ja tyydytettyä elämää ja kuolen sitten katuojassa kuin kärsin loppuelämäni väkisin oravanpyörässä joka ei ole omani ja jota en ole järjestelmänä koskaan kelpuuttanut. Tämä on minun arvoasetelmani. Monien huumevastaisten tarjoilema puritanistis-askeettinen malli on oikeasti turhauttavampi kuin mikään mitä huumeet tuo tullessaan.
Jos haluatte että ihmiset käyttävät vähemmän huumeita...
Järjestäkää enemmän hyviä ilmaisia konsertteja. Palvokaa vähemmän rahaa ja seksiä. Tehkää yhteiskunnasta vapaa ja turvallinen. Noudattakaa aidon tasa-arvon periaatteita. Olkaa viisaita, älkää älykkäitä. Nähkää yksilöiden ja yksilöllisyyden arvo. Antakaa ihmisten etsiä oma kohtalonsa tunkematta heitä esivalmisteltuun putkeen. Ottakaa kiinni putoava. Ottakaa kiinni sellainen joka turhaan talloo toisia. Hävittäkää harhat. Antakaa motiiveja tehdä oikein ja tehkää oikein tekeminen helpommaksi kuin väärin tekeminen.
Näillä eväillä saattaisi Markus olla elossa. Ei vähemmällä.
"Tehkää yhteiskunnasta vapaa"
Keiden on tehtävä? Etkö sinäkin kuulu yhteiskuntaan?
"Järjestäkää enemmän hyviä ilmaisia konsertteja"
Ei ole mitään ilmaista. Joku maksaa aina, ja jostain ne rahat on otettava. Vai meinaatko, ettei artistille tarvitse maksaa?
Ei sitä rahaa tarvita jos ihmiset haluaa oikeasti tehdä jotain. Raha ei oo tätä maailmaa rakentanut vaan ihmiset ovat. Raha ei oo kaivanut malmia maasta, raha ei ole veistänyt puuta tai takonut terästä, raha ei ole ollut mitään muuta kuin abstrakti arvon mittari.
Jos ihmiset haluaa tehdä oikein niin rahaa ei tarvita alkuunkaan. Raha on meille niin arkipäiväinen asia että me käsitetään se - virheellisesti - olennaisesti tarpeellisena asiana eikä osata luopua siitä ajatuksena ja arvon mittarina.
Arvottaa voi muullakin kuin rahalla. Artisteille hyvää ruokaa hienossa ravintolassa, hyvä paikka hotellihuoneessa, viihdettä ja jotain konkreettista mitä he tarvii. "Ilmainen" konsertti ilman rahaa. Hyödykkeet vaihtaa omistajaa.
Jos maailma laitetaan toimimaan ilman rahaa niin ei se muutu oikeastaan pätkääkään. Tai sen verran että ne jotka laskeskelee numeroita olis sen jälkeen kusessa koska hyödykkeitä ei voikkaan enää arvottaa ja korkoja vetää välistä matemaattisella pelleilyllä.
Noin periaatteessa olen samaa mieltä. Tosiasia kuitenkin on, että tällä hetkellä tämä maailma toimii rahan avulla. Eikä paluuta nykymuotoisessa yhteiskunnassa ole.
Ja onhan se hienoa, kun on hyvä ruoka ja hieno hotellihuone, mutta jos rundin jälkeen ei ole taskussa paalua millä ostaa ruokaa ja maksaa vuokrat, on tilanne aika nihkeä. Nimim. been there done that ja vitutti rankasti.
Unelmointi ja realiteetit ovat kaksi eri asiaa. Etkä vastannut kysymyksiini.
Ammattini on saunanrakentaja.
Palkkani on 200 euroa kuussa.
Ja muutama luontaisetuisuus.
Kuluni kuussa ovat noin 45 euroa.
Understood?
En oikein. Kuka maksaa asumisesi? Et omista puhelinta? Nämäkö ovat niitä luotaisetuja? Entä vakuutukset? Et tarvitse terveydenhuoltoa?
Sinulla lienee ainakin kasvimaa, mahdollisesti pidät eläimiä? Minä ja emäntä nimittäin syödään halvalla, ja tuon verran meillä menee ruokaan viikossa.
"Markus kuoli kaksi vuotta myöhemmin epäpuhtaaseen heroiiniin. Puhuin hänen kavereidensa kanssa ja he sanoivat, että siitä se lähti, kun alkoi kannabista käyttää. "
Ettei olisi lähtenyt siitä kun alkoi pelata naisten kanssa?
NAISET TAPPAA!
...Markus kuolikin epäpuhtauksiin?! Mikä aiheuttaa epäpuhtaudet suomi-heroiinissa?
KIELTOLAKI TAPPAA!
lukikohan kukaan ihmisestä joka eli elämänsä ja oli tunteikas....
Jotenkin jäi tunne että itse tarinan välittäminen jäi huomaamatta.
Myös ystävän menettänyt huumeiden ja muiden asioiden yhteensummasta... mutta se minun muistoni...onnexi sain tuntea hänet!
voi olla kohtalokasta.
tunteellisuudella ei mitään tekemistä asian kanssa mitä kirjoitit....todellakaan!