Kokeilin cannabista ensimmäisen kerran 7-luokalla. Kasilla poltin sitä kuin tupakkaa, epäsäännöllisen säännöllisesti lähes päivittäin ja huomattavia määriä. Syyllisyydentuntoja emme ystävieni kanssa saaneet, sillä hampun pössyttely ei tuntunut alhaiselta. Olimme kuulleet niin paljon puhuttavan 'kohtuukäytöstä' eikä itseään voinut missään nimessä verrata 'narkkareihin' joita asui samassa lähiössä. Itse sen ikäisenä kokee omat aivoituksensa viisaiksi ja aikuismaisiksi mitä ne eivät näin jälkikäteen mietittyinä olleet. Kahdeksasluokkalainen on puoliksi lapsi, puoliksi päässyt koskettamaan aikuisen maailmaa. Käyttäytyminen on vielä lapsellista, ja ihastuminen hamppuun oli vääjäämätöntä. Se näkyi vaatetuksessani, musiikkimaussani, koruissani, seinälipuissani, kuuli jutuistani. Palvoin hampunlehteä kuin epäjumalaa, puolustin jumalaani vaikka valehtelemalla, ettei koulumenestykseni ollut laskenut ganjan takia, tai välit äitiini olleet salailun takia huononemassa. Todellisuudessa lintsasin lähes koko yläasteen seiskaa lukuunottamatta, keskiarvoni laski alle kahdeksasta alle kuuteen, keskittymiskykyni oli tipotiessään, usein olin koulussakin hatseissa ja suuninpiirtein nukuin tunnilla, ysillä varsinkin jouduin usein haetuksi joihinkin ihme luentoihin huumeista kuraattoreille ja terkkarikin kyseli tutuilta tekemisiäni. Elämäni oli häiriintynyttä yli vuoden ainaisen kuumotuksen ja hatsittamisen vuoksi, äiti löysi väsäriä ja chilumia, kavereita jäi kiinni ja tutustuin kummiin uusiin ihmisiin, kokeilin ekan kerran ekstaasia ja piriä, lopetin yläasteen enkä mennytkään muiden luokkalaisteni lailla enää opiskelemaan. Kaverini vaihtuivat vanhemmiksi ja rähjäisemmiksi, mitä kummallisempia olivat, sen parempi minulle. Sain karvaasti tottua ajatukseen, ettei parhaisiinkaan kavereihin voinut luottaa ainakaan raha- tai -huumeasioissa, puhelinnumeroansa ei kannattanut jaella kenelle tahansa eikä puhelimessa saanut normaalisti puhua, mukana hakureissuilla täytyi kantaa ruuvimeisseliä, rahaa vedettiin välistä ja kusetettiin minkä kerkesivät. Tyyppi jonka olin tuntenut yli vuoden saattoi flipata yhtäkkiä ja alkaa heittelemään puukkoja, tai sitten olin itse se joka vainoissaan sekosi. Vedin vähän aikaa pirilinjaa ja hamppua en poltellut lähes koskaan tai enimmäkseen unilääkkeenä, siitä tuli maailman 'mälsin' huume, jolla ei saanut edes päätä sekasin. Hamaassa meinneisyydessä oli vain muisto kikattelusta ja reggaetäytteisistä telttaretkistä parhaimpien ystävien kanssa, karkkimässyistä ja hassusta poliisivainosta joille myöhemmin vain naurettiin.
Aloin juomaan usein, viikolla ja viikonloppuisin. Oli melkeinpä hauskaakin välillä, kun oli kesä ja ryypättiin semmoisten vanhojen spurgujen kanssa puistoissa ja välistä tapeltiin ja kadottiin. Aamupalaksi juotiin kaljaa ja pääruoaksi viskiä, pilvellä korostettiin humalatilaa ja syötiin pameja ja essoja, harvemmin enää herrojen piriinkään oli enää varaa, satunnaiset tuttavat tarjosivat aina kun toimin välikätenä. Pöllimme autoja ja stereoita, joskus ryskimme taloja ja veneitä. Nyt olin muuttunut samanlaiseksi välistä vetäjäksi ja kusettajaksi kuin ne jotka minuakin ennen vetivät nokasta. Joskus saattoi tulla tekstari, että parasta kaveria on lyöty kirveellä tai potkittu parin vaivaisen kympin velan takia, ystäviä katosi viikoiksikin reissuilleen mitään ilmoittamatta, välistä löytyivät hengissä poliisiasemalta pidätettyinä, välistä rassaantuneina kotiportailtaan, välillä sai lukea vain kuolinilmoituksia lehdestä. Ekstaasin napsiminen masennutti aina välistä, valvominen teki äreäksi ja laihduin joskus hammastikuksi. Jostain kumman syystä sain salattua elämäntyylini äidiltäni lähes kokonaan, poikkeuksetta muutamia kertoja kun olin vastannut änkyrässä puhelimeeni ja möykännyt huolella.
Nyt istun yksin kotonani, hiukseni ovat puhtaat ja olen selvinpäin. Viimeksi join paripäivää sitten maanantaina ja viikonloppuna nappailin essoja ja polttelin pilveä. En käy edelleenkään töissä tai koulua, mutta aion vielä valmistua johonkin ammattiin. Koulunkäyminen pelottaa, sillä olen älyttömän tyhmä ja hidas, muistissa on vikaa ja numerot eivät pysy paperilla. En ole avannut koulukirjaa vuosiin enkä varmasti edes enää tiedä miten päin luetaan. Parhaat kaverini vetävät poretta ja herssiä hihaan, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Asia ei haittaa pätkääkään, en pidä heitä likaisina nisteinä kuten olin ennen pitänyt. Olen kasvanut yli sekoiluvaiheeni ja murrosiän.
Ihan turhaan te hamppua palvovat puolustatte hamppua 'parempana kuin viina' sillä entiset koulukaverini kyllä vetävät joka viikonloppu perseet olalle ja sekoilevat kännissä, mutta heidän tekojaan ja seurauksia ei voi mitenkään verrata esim. minun kokemuksiini. Nytkin tiedän pari yläasteikäistä poikaa, jotka hehkuttavat hamppua ystävilleen, pitävät sativakorua ja kuuntelevat bob marleyta. Heidän tämänhetkinen elämänsä pyörii lähes ainoastaan vihreän naurulehden ympärillä.
Toinen pojista sanoi yhtenä päivänä haluavansa kokeilla ekstaasia.
Aloin juomaan usein, viikolla ja viikonloppuisin. Oli melkeinpä hauskaakin välillä, kun oli kesä ja ryypättiin semmoisten vanhojen spurgujen kanssa puistoissa ja välistä tapeltiin ja kadottiin. Aamupalaksi juotiin kaljaa ja pääruoaksi viskiä, pilvellä korostettiin humalatilaa ja syötiin pameja ja essoja, harvemmin enää herrojen piriinkään oli enää varaa, satunnaiset tuttavat tarjosivat aina kun toimin välikätenä. Pöllimme autoja ja stereoita, joskus ryskimme taloja ja veneitä. Nyt olin muuttunut samanlaiseksi välistä vetäjäksi ja kusettajaksi kuin ne jotka minuakin ennen vetivät nokasta. Joskus saattoi tulla tekstari, että parasta kaveria on lyöty kirveellä tai potkittu parin vaivaisen kympin velan takia, ystäviä katosi viikoiksikin reissuilleen mitään ilmoittamatta, välistä löytyivät hengissä poliisiasemalta pidätettyinä, välistä rassaantuneina kotiportailtaan, välillä sai lukea vain kuolinilmoituksia lehdestä. Ekstaasin napsiminen masennutti aina välistä, valvominen teki äreäksi ja laihduin joskus hammastikuksi. Jostain kumman syystä sain salattua elämäntyylini äidiltäni lähes kokonaan, poikkeuksetta muutamia kertoja kun olin vastannut änkyrässä puhelimeeni ja möykännyt huolella.
Nyt istun yksin kotonani, hiukseni ovat puhtaat ja olen selvinpäin. Viimeksi join paripäivää sitten maanantaina ja viikonloppuna nappailin essoja ja polttelin pilveä. En käy edelleenkään töissä tai koulua, mutta aion vielä valmistua johonkin ammattiin. Koulunkäyminen pelottaa, sillä olen älyttömän tyhmä ja hidas, muistissa on vikaa ja numerot eivät pysy paperilla. En ole avannut koulukirjaa vuosiin enkä varmasti edes enää tiedä miten päin luetaan. Parhaat kaverini vetävät poretta ja herssiä hihaan, jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Asia ei haittaa pätkääkään, en pidä heitä likaisina nisteinä kuten olin ennen pitänyt. Olen kasvanut yli sekoiluvaiheeni ja murrosiän.
Ihan turhaan te hamppua palvovat puolustatte hamppua 'parempana kuin viina' sillä entiset koulukaverini kyllä vetävät joka viikonloppu perseet olalle ja sekoilevat kännissä, mutta heidän tekojaan ja seurauksia ei voi mitenkään verrata esim. minun kokemuksiini. Nytkin tiedän pari yläasteikäistä poikaa, jotka hehkuttavat hamppua ystävilleen, pitävät sativakorua ja kuuntelevat bob marleyta. Heidän tämänhetkinen elämänsä pyörii lähes ainoastaan vihreän naurulehden ympärillä.
Toinen pojista sanoi yhtenä päivänä haluavansa kokeilla ekstaasia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miten näin pääsi käymään? Esso hyppäsi suuhusi ja sieltä suuntasi väkisin vatsalaukkuusi?
Etköhän sinä kuules ihan itse ne aineet sisääsi laittanut?
Joillain on vain heikompi itsesuojeluvaisto kuin toisilla.
Kyllähän se ihan oikeasti PITÄÄ jossain vaiheessa huomata, että "oho, tästähän tulee minulle ongelmia, voisin vähän vähentää tahtia".
LOL
Samoin tuli kokeiltua kannabista 7. luokalla. Eikä pelkästään kokeiltua polttelu oli (ja on yhä) säännöllistä. Koulussa en kyllä hatseissa ollut, en yläasteella enkä lukiossa. Kuolun jälkeen tosin polteltiin lähes päivittäin. Lukion lukuloma kun alkoi, ostettiin kaverin kanssa n. 10 grammaa mieheen ja polteltiin, kun muut stressas ja pänttäs. Kyllä mekin luettiin, ainaskin aamupäivällä pari tuntia, mutta sitten heti pössyttelemään ja bilistä pelaamaan. Tuli kirjotukset ja kirjoitin magnan paperit (tokaks paras arvosana tuohon aikaan). Kaveri kirjoitti laudaturin paperit.
Lukion jälkeen menin inttiin tuohon kouluun missä tehdään miehiä. Alokasajan jälkeen, kun homma helpottui palasin harrastukseni pariin, eli polttelin lähes päivittäin pilveä. Ei siellä kukaan tajunnut mitään tai eivät ainakaan mitään sanoneet. Ei vaikka polttelin jointtia ihan samoilla röökimestoilla missä muut poltelivat Marlboroa. Sen verran piti varoa ettei ihan pahimpaan ruuhka-aikaan sinne röökimestalle mennyt jointtia polttamaan. Intistäkin minulle annettiin arvosanaksi hyvä.
Intin jälkeen päätin lähteä opiskelemaan yliopistoon. Pääsykokeita edeltävä kolme viikkoa onkin ollut ainut aika, kun olen ollut "lakossa". Pääsin sisään huolimatta siitä, että aivojeni rasvakudoksiin oli kerääntynyt seitsemän vuoden ajalta kannbinoiden metaboliitteja. No, ei hätää kun pääsin sisään aloin taas kerätä näitä metaboliitteja rasvakudoksiini säännölliseen tahtiin.
Nyt on n. 15 vuotta säännolistä polttelua takana. Käyn töissä, harrastan liikuntaa ja musiikkia sekä puutarhanhoitoa. Maksan veroni ja äänestän vaaleissa. Olen kaikin puolin normaali kansalainen ja silti olen ollut rikollinen viimeiset 15 vuotta. Go figure!
No ei se oo hampun tai ganjan tai minkään muunkaan suht miedon päihteen tai sen käytön, esim valkoviinin kohtuukäyttö sillon tällön, jos pitää alkaa käyttäytymään itsetuhosesti heti ensimmäisistä kokeilukerroista lähtien.
Kerroit että aloit polttelemaan jo alusta alkaen lähes päivittäin "ku tupakkaa". Miksi? Täysin järjetöntä.
Ja turha syyttää jotain kannabista ton kaltasen historian jälkeen. Sä oisit yhtä hyvin voinu alottaa sillo 7-asteella vaikka pissiliisa-hommat ja siirtyy runsaasta siiderin käytöstä piriin ja sitä rataa.
Kaikkia aineita sekasin ilman mitään mieltä, suhteellisen varhasessa vaiheessa kertomas mukaan (ellei toi ollu provo, miltä se vähän vaikuttaa) myös alkoholi tuli kuvaan mukaan. "juotiin spurgujen kans kaljaa aamiaiseks ja viskiä lounaaks".
Kannabisko tämän kaiken sai aikaseks? Sun kokonaiskäyttäytymisen taustalla on kyllä NIIIN paljon muuta.
Toki en hetkeäkään epäile etteivätkö lukemattomat kukkahattutädit sun muut foobikot usko kirjoittamasi tekstin todistusvoimaa joka tavulta.
...mutta kannattaisi lukea ensin kaikki tekstit läpi ennen kuin vetää omia johtopäätöksiänsä. Kuten edelliselle kiukuttelijalle olen yllä maininnut, pointtina ei tekstissäni ollut polkea hamppua maan rakoon vaan pikemminkin kertoa miten voi käydä, ja kävikin. Siis ei todellakaan käännytysmielessä hamppuveteraaneille vaan yläasteikäisille jotka ovat räävittömän ihastuneita sativaan. järki pelissä niin ei mitään hätää.
Surullinen tarinasi on malliesimerkki siitä miten hyvin lapsuuteen päihteet sopivat. Muunmuassa yksiä isoimpia syitä siihen miksi minä vastustan huumeita ja puhun järkevämmän päihdelainsäädännön puolesta.
Luulisin, että myös sinä allekirjoitat näkemyksen jossa alaikäisen ei kuuluisi käyttää MITÄÄN päihdettä, mukaanlukien alkoholin sekä kannabiksen.
Tunnen suurta mielipahaa tajutessani sen faktan, että juuri laiton hashiskauppa toimii myös vahvojen huumeiden maahantuonnin rahoittajana. Mielipahaani lisää se seikka, että nyky-yhteiskunnan "yritämme parhaamme" on ylläpitää käyttörikosta ja samalla koittaa koirien kanssa rajoilla ratsata aineet pois tuliaisten seasta. Kakun kruunaa yleinen asenneilmapiiri joka siitä huolimatta että alaikäiselle alkoholin myyminen on LAITONTA -sitä silti tehdään, joko suoraan tai välikäsien kautta.
Kaksinaismoralistisen "Nollatoleranssi-ideologian" maksumiehinä ovat maamme lapset ja nuoret, joiden arvostelukyky on vielä kehittymässä. Esimerkiksi suonensisäisten huumeiden käyttämisen kynnystä varsin harva ajatteleva aikuinen suostuu täällä enää ylittämään. Terveysriskit ja käsitys riippuvuudesta, puhumattakaan että itseään pitäisi piikittää..eivät anna myöden houkutukselle.
Sinä ilmeisesti näet hampun porttina kovempiin huumeisiin, näin olin tekstistäsi lukevinani. Porttia ei ole olemassa, ainakaan siinä muodossa kuin mitä sinä uskot. Tilanteesi tänä päivänä sellaisessa maailmassa missä olisi vain alkoholia -olisit alkoholisti. Sellaisessa maailmassa missä olisi vain piriä, olisit "piristi". Heroiinimaassa heroinisti, Nappien maassa nappinassu, jnejnejne. Alustana kyvyttömyys hallita omia mielihalujaan esim. siitä syystä että koet elämäsi tuskallisena tai merkityksettömänä.
Kuulut marginaaliryhmään, joka voi sanoa kieltolakipolitiikan suojelevan sinua määrätyssä mielessä. Yhtä lailla marginaalisuutta korostaa se, että olet joutunut ryhtymään varkaaksi rahoittaaksesi käyttösi. Ja vaikka annoitkin ymmärtää, että olisit tällä hetkellä jotenkin tilanteen herra, suo anteeksi mutta minä en oikein usko sitä.
Voisi olla viisasta hakeutua esim. paikallisen mielenterveystoimiston asiakkaaksi. Linjanvedolla "hoitoa napitta". Sinun mentaliteettisi vaikuttaa sellaiselle että olet nalkissa nappeihin alta kuukauden mikäli niitä alat pyytämään.
Usko minua, minä tiedän. Riippuvuusalttius on oikeasti hankala vaiva. Sen hallitsemiseksi on olemassa keinoja, mutta niitä ei myydä apteekissa. Ajattelu on avainasemassa. Kunnianhimo on avainasemassa. Se on sinun elämäsi, siitä tulee sellainen miksi sen itse haluat rakentaa.
Onneksi asenneilmapiiri muuttuu. Päivänä jolloin hampun kotikasvatus ja käyttö depenalisoidaan / tai jos kontrolloitu myynti mahdollistuu, maamme huumeongelmat surkatuvat murto-osaan aikaisemmasta. Syynä kysynnän ja tarjonnan laki.
Voimia matkallesi parempaan maailmaan.
Naapurin äijä
h u u m e v a s t a i n e n
- hampun kotikasvatuksen puolesta
kiitos. Ensimmäinen ihminen joka vähänkään tuntui ymmärtävän tekstini ideaa.
Vastustat huumeita? Ja jokaisen kirjoituksesi lopussa lukee: hampun kotikasvatuksen puolesta.
Minusta vähän ristiriitaista, sori nyt vaan
"Vastustat huumeita? Ja jokaisen kirjoituksesi lopussa lukee: hampun kotikasvatuksen puolesta.
Minusta vähän ristiriitaista, sori nyt vaan "
Kertoo vain karua sanomaa siitä kuinka paljon itseasiassa aihepiiristä ymmärrät, sori nyt vaan itsellesi tytsy!
En aio antaa sinulle, saati sitten kenellekään muullekkaan sitä iloa että minut voisi kokea HuUUmemyönteisenä vain sen takia että koen kansalaisoikeutena yksityisen hampunkasvatuksen esimerkiksi rohdoskäyttöön. Se, että ajattelen näin, se ei tee minusta ihmistä joka huutaisi tuolla pihalla amfetamiinin laillistamista eikä liioin saa minua uskomaan että heroiini parantaisi elämänlaatua. Miksi minun kuuluisi nähdä essot substanssina joita kuuluisi olla kaikkien saatavilla? Pitäisikö minun kahlita "ketinkeillä" itseni eduskuntatalon pilareihin kiinni vaatimaan psy-sieniä ja muita happoja alepoihin?
Alatko nyt nähdä pointtini?
- En näe mitään estettä puhua hampun kotikasvatuksen puolesta koska
a) kyseessä on jatkamaton, "sitä itseään" oleva luonnonyrtti
b) edellämainittu ei aiheuta fyysistä koukkua käyttäjälleen
c) järkevä käyttö on helppoa pitää aisoissa
d) sillä on lääkinnällisiä ja terapeuttisia ominaisuuksia
e) sen aiheuttamat terveyshaitat ovat esimerkiksi alkoholiin verrattuna minimaalisia
f) se kasvatetaan ITSE, sitä ei osteta rikollisilta
Kaikella kunnioituksella, suosittelen sinulle tutkimusmatkaa internetin mielenkiintoiseen maailmaan hakuavaimella "cannabis research"
Saatat yllättyä siitä mitä löydät
Naapurin äijä
h u u m e v a s t a i n e n
- hampun kotikasvatuksen puolesta
"Minusta vähän ristiriitaista, sori nyt vaan"
Minusta ei.
Minä vihaan kannabiksen vaikutusta enkä suosittele sen käyttöä kenellekään. Kannatan kuitenkin kannabiksen laillistusta. Olen mielestäni huumevastainen.