hei!
kertokaa jouskariäidit miten olette uskaltaneet hankkia lapsen?minä Jouskarinainen,ainainen riippumattomuuden tarve ja vapaudenhalu päällä,en uskalla tehdä lasta koska tuntuu että heti olis "pallo jalassa"ja elämä ohi...eli pelottaa hankkia lasta oman vapaudenmenetyksen pelossa.onko kellään muilla jouskarinaisilla vastaavanlaisia ajatuksia vai oonko ainut???
kertokaa jouskariäidit miten olette uskaltaneet hankkia lapsen?minä Jouskarinainen,ainainen riippumattomuuden tarve ja vapaudenhalu päällä,en uskalla tehdä lasta koska tuntuu että heti olis "pallo jalassa"ja elämä ohi...eli pelottaa hankkia lasta oman vapaudenmenetyksen pelossa.onko kellään muilla jouskarinaisilla vastaavanlaisia ajatuksia vai oonko ainut???
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onnistuu, mutta täytyy tunnustaa ettei minusta tullut "lässyttävää" äitiä. Olen ollut 20v. vauvanäitinä ja olen ollut 40v. vauvanäitinä. nyt olen ollut 7v. mummona ja aina sama juttu. EN osaa olla herttainen vanhempi. Olen semmoinen tosi mukava kaveri niin omille kuin tyttäreni lapsille. Olen myös itsekäs sillä jos on menoa ollut olen ne myös mennyt, harvoin olen menoani joutunut perumaan lasten takia. Siitäkin huolimatta vanhemman tyttären sanaan uskoen olen antanut Hänelle tosi mukavan ja "läheisen" lapsuuden ja usko pois osan siitä yksinhuoltajana. Ihan ajatuksella... elämä on mukavaa...Uskallusta "jouskari"
Järjellä ajattelin ja menin nuorena naimisiin ja synnytin nuorena kaksi lasta. En jäänyt edes odottelemaan vauvakuumetta, koska arvelin, ettei sellaista tulekaan... Ajattelin, että kun lapset on teini-ikäisiä, ja haluavat olla välillä erossa vanhemmistaan, niin me vanhemmatkin olemme vielä valppaassa iässä - ja siltähän se näyttää edelleenkin! Ei siihen teini-ikään ole montaakaan vuotta, ja sitten sitä mennään! Mulla ei ollu ollenkaan sellaista pelkoa että lapset rajoittaisivat elämääni, koska olin itse todella harrastavainen ja kaikesta kiinnostunut lapsi, ja ajattelin, että lapsethan vain tykkäävät siitä jos vanhemmilla riittää touhua. Koen todellakin niin päin, että tuskinpa niitä lapsia olisi enää vanhemmalla iällä tullut hankittua - tälleen nuorena jaksaa paremmin. Mutta kukin tavallaan!
Olen hankkinut kaksi lasta 26 ja 29 vuotiaana ja ovat jo nyt aikuisia ihmisä. Eivät ole lapset elämääni mitenkään häirinneett, vaan ovat olleet monessa mukana. Heistä on kasvanut ihan normaaleja ihmisiä. Voin kylläkin yhtyä yhteen puhujista siinä, että monesti olen ollut lapsilleni enemmän kaveri kuin äiti, mutta myös äidin sana on laki ja sitä totellaan vieläkin. Nykyään teemme yhteisä ostosretkiä, käymme syömässä ja muutenkin kanssakäyminen on tosi vilkasta. Joten suosittelen lämpimästi lasten hankkimista.
Jousimies tunnetusti tarvitsee aikansa elää täysin vapaana. Jouskarin kannattaakin ottaa lapsi siltä kantilta, että se tietää uusia kokemuksia ja seikkailuja elämään (ja varmasti hienoja sellaisia). Lapset myös useimmiten rakastavat jousimiehiä, näkevät kai vilpittömyyden ja innokkuuden kaikkea kohtaan. Tunsin itsekin aluksi tietynlaista "pelkoa" lapsien hankkimista kohtaan, mutta mitä enemmän olen viettänyt aikaa lasten seurassa, sitä varmemmin tiedän että minäkin tahdon jonain päivänä äidiksi. Ihan vielä en kuitenkaan...
Ei oikein selviä kuinka vanha olet?
Minä olin TASAN 26v.kun sain oman pienen jouskaripojan,syntymäpäivälahjaksi siis!!!
Avioero astui voimaan kun poika täytti 1,5v.Joten raskausaika ja pienen käärön kanssa olin aivan yksin.Ei ollut helppoa aikaa se.Mutta päivääkään en vaihtaisi pois!!!
Vaikeat ajat ovat kasvattaneet minua ja sitä kautta myös poikaani.
Uskaltaisin väittää,että jos sinulla on vahva tukiverkosto ympärilläsi ja sydämessä rakkautta,pärjäät ihan varmasti.Helppoa se ei ole,lasten kasvatus nääs,mutta pienet iloiset hetket tekee mahottoman onnelliseksi.Itse nautin suunnattomasti tästä ajasta,kun 5v kyselee valtavasti asioita.
Asiaan:"Vapaus" rajoittuu,mutta saat henkisesti 100 kertaa takaisin ja elämällä on tarkoitus.Kyllä olen minä ainakin päässyt menemään,mutta joutunut perumaankin......
Mutta,ELÄMÄ ON!!!!!!!
Minä sain viikkoa ennen kun täytin 21 kaksoset, heidän jälkeen neljän vuoden ikäerolla syntyi vielä kaksi lisää, eivätkä koskaan ole rajoittaneen minun menemisiä, jos on tullut halu mennä minulla on ihana härkämies joka jäi mieluummin kotiin lapsia hoitaan että pääsin "tyttöjen" kanssa vähän välillä tuulettumaan. Nyt lapset ovat jo 12-20 vuotiaita ja hyvin menee heilläkin.
Lapsillesi voit opettaa alusta saakka, että äiti tarvitsee omaa aikaa. He ymmärtävät kyllä. Unohda irvokkaa puheet "lasten ehdoilla" elämisestä. Aikuisten pitää olla aikuisia.
Sukulaiset ja naapurit saavat paljon iloa lapsistasi, kun annat heille vaan mahdollisuuden olla yhdessä!
Itse en henkilökohtaisesti halua lapsia, en aio hankkia lapsia eikä onneksi miehenikään! Olen ehkä jopa liiankin jousimies, kun sekä aurinko & kuumerkki ovat jousimiehiä. Haluan mennä ja tulla miten menen. En oikeasti pystyisi kuvittelemaan itseäni äitinä. Tuleen hyvin toimeen lasten kanssa ja olen tehnyt paljon lasten ja nuorten kanssa, mutta helpotusta on todella päästä illalla pois ja jättää lapset vanhemmilleen. Joten tällainen minä olen, nyt jo 30 "paremmalla" puolella.
Eikun tsemppiä sinulle elämässä! Jokainenhan meistä tekee - tai jokaisen ainakin KUULUISI tehdä - nämä elämän tärkeimmät päätökset ihan itse. Jos minä en olisi tavannut miestäni silloin kuin tapasin, olisin aivan varmasti jatkanut samaa tuuliviirielämää kuin mitä siihenkin asti olin elänyt - olisin saattanut päätyä ties mitä kautta lapsettomaksi. En epäile yhtään, etteikö sekin elämä olisi maistunut, mutta olen tietenkin valintoihini tyytyväinen, enkä ainakaan kadu päätymistäni perheenäidiksi. En todellakaan voi silmät kirkkaana suositella sinullekaan lastenhankintaa, kun itsekin olet todennut ettet välitä hankkia omia lapsia... Jokaisen kannattaa keskittyä siihen, missä viihtyy parhaiten! :)
Jostain luin että vaakalapsi pärjää elämässä parhaiten, jos hänen äitinsä keskittyy kehittämään itseään ja omaa elämäänsä. Itellä on vaakapoika, ja aiemmin vähän liikaa "keskityin kasvattamaan" niin alkoi pojalle tulla itsetunto-ongelmia. Sit kun aloin vähän hellittää, ja oon keskittynyt enemmän omiin juttuihin, tietenkin siis lasta laiminlyömättä, mutta antaen muksulle vapauden kasvaa omaa tahtiaan, niin molemmat voidaan paremmin. Kun aiemmin olin itse vähän ahdistunut siitä että lapsi rajoittaa jousimiehen vapautta, ja koin vielä sen ajatuksen takia olevani huono äiti.
Juuh, olen paljon vierestä katselut Kun Jousimies ystäväni kauhistelee ajatusta lapsien teosta. Minä itse Neityenä en käänny puoleen enkä toiseen. Joskus kateelisena mietin miksen minä ole voinut syntyä Jousimiehen merkkiin. Ihailen usein ystäväni vapautta ja kekseliäisyyttä. Oma maailmani on tekemisenpuutteesta suppea enkä osaa ottaa mistään inspiraatiota mihinkään tekemiseen. Kyse ei ole niskasta kiinni ottamisesta, vain yksinkertaisesti tympeästä maailmasta. Jousimies ystäväni on minulle kaikki kaikessa ja aina hauskaa on kun hänen mukaansa lähdetään. Hän on oikea "onnenonkija" ja jos hän esim. lähtee ilman rahaa toiseen kaupunkiin bussilla tuntematta ketään, varmasti hän palaa ehjänä takaisin ja uusia ystäviä saaneena, itse varmasti riutuisin katuojassa. Jousimiehessä on valtavasti ihailtavia piirteitä enkä suotta ihaile. Lapsen hankinta tuntuu pelottavalta idealta Jousimiehelle koska seikkailuja ja kokemuksia on paljolti...
Minäkin olen jousimies. Minulla ei ole vielä lapsia, mutta suorastaan odotan niiden hankkimista. ;) Haluaisin vakiintua ja perustaa perheen, en ole koskaan halunnut vain mennä ja tulla.Olen enemmänkin sellainen tyyppi, joka nauttii eniten kodin läämöstä, aika romanttinen olen.
Hei,
minulla oli aikoinaan ihan sama juttu - pelotti just tuo 'pallo nilkassa', kun menokenkä kuitenkin napatti! Jos sulla on sama juttu, anna mennä nyt ja mieti muutaman vuoden kuluttua asiaa uudelleen ! Eihän lapset ole mikään 'pakko-juttu' vai ? Jossain vaiheessa jouskaritytötkin kyllä sitten valtaavat uusia alueita - mieti sitten... Itselläni on nyt 3 lasta eikä taivas ole tippunut niskaan ! Kerro kuitenkin lasten isälle, että sinä olet sinä ja haluat itsellesi ajoittain tilaa ja omaa aikaa.
En ole ollut myöskään mikään pullantuoksuinen äiti lapsilleni, mutta rajoja ja rakkautta löytyy ! Vanha kansa sanoo, että 'työ tekijäänsä neuvoo', niin myös tässä ! Älä pelkää jouskari tyttö !!!