Mä oon 16-vuotias tyttö ja olen koko pienen ikäni ollut ylipainoinen.
Vuosi sitten rakastuin. Ja seurustelen edelleen. Ja sinä aikana lihoin jopa 20 kiloa!
Siis olin elänyt silmät kiinni sen vuoden ja en huolehtinut itsestäni, ajattelin vain että ei mussa mitään vikaa ole, kun mulla on poika, joka todellakin rakastaa minua.
Viime syksynä katsoin peiliin ja tajusin todellisen tilanteen.
Nyt olen yrittänyt tehdä asialle jotain! Mutta tuntuu hirveän turhauttavalta. Ja haluisin nähdä tuloksia pian, mutta mikään ei käy niin nopeasti.
Enää en voi katsoa itseäni peilistä ja vihaan itseäni todella paljon. Mulla ei ole vaan ketää kelle puhua, poikaystäväni on täysi vastakohta, eikä hän ymmärrä tilanne sellain.
Jos kenelläkään samanlainen tilanne, toivoisin että laittaisitte vaikka meilinne niin voisimme yhdessä murehtiä asiaa. :)
Vuosi sitten rakastuin. Ja seurustelen edelleen. Ja sinä aikana lihoin jopa 20 kiloa!
Siis olin elänyt silmät kiinni sen vuoden ja en huolehtinut itsestäni, ajattelin vain että ei mussa mitään vikaa ole, kun mulla on poika, joka todellakin rakastaa minua.
Viime syksynä katsoin peiliin ja tajusin todellisen tilanteen.
Nyt olen yrittänyt tehdä asialle jotain! Mutta tuntuu hirveän turhauttavalta. Ja haluisin nähdä tuloksia pian, mutta mikään ei käy niin nopeasti.
Enää en voi katsoa itseäni peilistä ja vihaan itseäni todella paljon. Mulla ei ole vaan ketää kelle puhua, poikaystäväni on täysi vastakohta, eikä hän ymmärrä tilanne sellain.
Jos kenelläkään samanlainen tilanne, toivoisin että laittaisitte vaikka meilinne niin voisimme yhdessä murehtiä asiaa. :)
Vastaukset 28
Vanhimmat
otan osaa tohon sun hankalaa tilanteesee,
tilanne kyllä hoituu itsestään pikkuhiljaa kun vaikka kerrot asiasta sille pokakaverillesi, ja voitte vaikka yhdessä alkaa vähän lenkkeillä.
ja muistat vain syödä kevyeesti niin olet taas kohta hoikka tyttö.
onnea vaan sulle!
Toivottavasti tästä viestistä oli ees jotaa apuu.
Mielestäni ensisijaisen tärkeätä on, että olet tyytyväinen elämääsi ja elät terveellisesti, jos nämä asiat on kohdallaan niin se paino joko putoo tai ei, mutta kumpikin vaihtoehto on ihan ok.
...annoit juuri ÄÄRETTÖMÄN huonon ja vastuuttoman neuvon.
Juuri TUO on itsepetosta.
Mikä neuvossani oli vastuutonta?
Sekö, että sanoin, että ensisijaisesti on tärkeintä, että hän on tyytyväinen elämäänsä ja elämään terveellisesti (mihin kuuluu terveellinen monipuolinen ruoka kohtuu määrissä, kohtuullinen liikunta ym.)?
Siis mikä oli itsepetosta?
Seurailijan ajatuksenjuoksua jonkun verran seuranneena kuvittelisin, että hänen mielestään vastuutonta viestissäsi oli se, ettet kehottanut tyttöä laihduttamaan ja se, että kehoitit tyttöä hyväksymään itsensä sellaisena kuin on (suurinpiirtein).
Lihavat ihmiset kun eivät seurailijan mielestä saa olla aiheuttamiensa ympäristöhaittojen vuoksi tyytyväisiä itseensä, vaan kaikkien pitäisi olla hoikkia, kauniita, kiinteitä, sporttisia barbie-klooneja.
Tämä tietysti vain oletuksena, seurailija itse vahvistakoon/kieltäköön tulkintani...
Suurin piirtein noinhan se menee. :D ...tietysti ilman mitään ympäristöhaitta-barbieklooni-höpötyksiä.
Viestin aloittaja koki ongelmakseen lihavuutensa. Jos joku puolestaan neuvoo, että opettele vain elämään ongelmasi kanssa, niin se ei todellakaan ole mielestäni kovinkaan kauaskantoinen ratkaisu. Vai onko?
Lihavuutensa kokeminen ongelmana on ensimmäinen askel laihtumiseen. Viestin aloittaja on jo puolitiessä normalivartaloiseksi ymmärrettyään (tunnustettuaan) tuon tosiseikan. Enää puuttuu käytännöllinen ja sopiva ongelman ratkaisukeino. ...mutta siitä sitten erikseen ;)
Jos nyt vielä kerran väitän vastaan :)
En kehottanut elämään ongelmien kanssa, vääristelet sanomisiani.
Kirjoitin.
"Mielestäni ensisijaisen tärkeätä on, että olet tyytyväinen elämääsi ja elät terveellisesti, jos nämä asiat on kohdallaan niin se paino joko putoo tai ei, mutta kumpikin vaihtoehto on ihan ok."
Eli tarkoitin, että kun on tyytyväinen elämäänsä siis perusasiat kunnossa ja siihen yhdistettynä terveellinen elämä siis ruokavalio ja liikunta tms. niin silloin painoa voi laskea, mutta jos näin ei tapahdu ei siitä kannata masentua.
Onneksi olkoon! Olet ottanut ensimmäisen askeleen uskaltaessasi tunnustaa tosiasiat. Useimmat eivät sitä uskalla tehdä, vaan kieltäytyvät itsepetokseen sortuen tunnustamasta ongelmansa olemassaoloa.
Seuraavaksi sinun kannattaisi ruveta todella pohtimaan vaihtoehtoja jotka voisivat korjata ongelmaasi.
Mikäli liikunta tai paasto tuntuvat liian radikaaleilta keinoilta, on olemassa myös erilaisia "vippaskonsteja".
Ei lihavana olemissa ole kysymys itsepetoksesta! Millä käsittämättömällä mittarilla sinä sellaista väität? Koita jo uskoa, että ihmisiä on erilaisia ja joidenkin mielestä läski on jopa kaunista! Näin ei ehkä ole SINUN kohdalla, mutta se taas on sinun ongelmasi! Laihuuden ihannointi on nyky-yhteiskunnassa opittu käyttäytymismalli, onhan historiassa myös aikoja, jolloin reheviä vartaloita on pidetty kauniinpana kuin hoikkia.
Toisekseen mitä sinä, jos kerran olet hoikka ja läpeensä tyytyväinen itseesi, täällä keskustelussa yleensä edes teet. Vai oletko kenties itse onnistunut laihduttamaan ja luulet tietäväsi kaiken kaikesta? Nyt sitten muka marttyyrin tavoin uhraat aikaasi, jotta kaikista voisi tulla yhtä hyviä kuin sinä! Ah ja voi...
Surullista, että täällä näyttää keskustelu soljuvan kommentoijien keskinäiseen taisteluun. Entä keskustelun aloittaja? Kuinka voit? En ole älyttömän lihava tai mitään, mutta ylipainoa on se ja se saattaa aiheuttaa ongelmia minulle jatkossa. Tällä hetkellä juuri pohdin kuinka saisin painoni tippumaan vähintään viidellä kilolla, joka sekin voisi auttaa terveyttäni. Muutos ei ole suuren suuri, mutta miksi se tuntuu niin vaikealta? Olen kautta aikojen halunnut olla hoikempi ja kiinteämpi kuin olen. Olisi parempi olla. Olen harrastanut liikuntaa, mutta silloinkin olin tyytymätön olemukseeni. Varsinkin kun säännöllinen liikkuminen on jäänyt, on kiloja tullut lisää. Terveellinen ruokavalio ja puolisen tuntia liikuntaa päivässä auttaisi jo paljon. Helppo homma, tiedän mitä tehdä, mutta en tee. Miksi? Ei o aikaa, ulkona sataa, ei o varaa mennä salille... Selityksiä löytyy. Vika taitaa olla pään sisällä. En siis ehkä halua tarpeeksi, en tajua terveyteni olevan uhattu tai olen vain laiska. Ota poikaystävä mukaan ja lähde ulos. Talvella pulkkamäkeen, jäälle kävelemään, koiraa ulkoiluttamaan (vaikka naapurin :)), uimaan tai mitä tahansa. Tehdäänkö sopimus? Puoli tuntia päivässä?
"Mikäli liikunta tai paasto tuntuvat liian radikaaleilta keinoilta, on olemassa myös erilaisia "vippaskonsteja"."
ET todellakaan taida tietää MITÄÄN laihdutuksesta?
Aika tuulesta temmattu väite.
Entäpä jos paljastaisin, että minulla ON omakohtaista kokemusta laihduttamisesta ja laihana pysymisestä?
Hämmästyttäisikö tämä sinua?
"Tyhmä töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä."
(Pätee myös painonpudotukseen) ;)
Jos odotat kulttuurin muutosta joka hyväksyy lihavuutesi, saattaa tovi jos toinenkin vierähtää.
Mutta turvaudu sinä siihen.
Niin mitä ???
Jos esim " Jani " on tyytyväinen lihavaan itseensä mitä se sinulle kuuluu ? Onko se jotenkin sinulta pois ? Eikö järkesi riitä hyväksymään tosiasiaa että Suomessa on lihavia ihmisiä jotka ovat tyytyväisiä itseensä .
Hiukan toisenlaista , empaattisempaa käytöstä toivoisin , mutta sinähän olet oikeustiet. yo , sillä alalla sääli on sairautta .
köhhöh.. sanoisinpa, että jälleen oot väärässä xD
"Olet ottanut ensimmäisen askeleen uskaltaessasi tunnustaa tosiasiat. Useimmat eivät sitä uskalla tehdä, vaan kieltäytyvät itsepetokseen sortuen tunnustamasta ongelmansa olemassaoloa."
Minä tunnustan tosiasian, en ole hoikka, MUTTA en näe siinä mitään ongelmaa, koska siitä ei ole mitään haittaa. Se on katsos elämänasenteesta kiinni, toiset meistä nyt eivät vain yksinkertaisesti näe tarpeelliseksi stressata parista ylikilosta, koska elämässä nyt ehkä sattuu olemaan vähän jotain muutakin sisältöä, kuin peilin edessä murehtiminen :P
Relaisit säkin joskus vähän, tolla paasaamisella sulta katkee pian verisuoni päästä ;)
ps. offtopic, mutta toi sun tekstis eka kappale kuulostaa ihan joltain mainospuheelta, vaikka tyyliin jotkut tv-shopin tuotteiden mainostus ;)
"vaikka tyyliin jotkut tv-shopin tuotteiden mainostus ;)"
kirjotusvirhe, pakko korjata, ettei vaan kävisi niin, ettet ymmärrä mitä tarkoitan ;) siis mainostus-sanan tilalla mainostukset.
Odottavan aika on pitkä, mutta lopussa kiitos seisoo... Odotellessani voin, vaikka ihan ajankuluksi, olla piikkinä lihavuusvastaisten ihmisten lihassa.
...jos teiltä nyt sitä lihaa yleensä löytyy!
"Mikäli liikunta tai paasto tuntuvat liian radikaaleilta keinoilta, on olemassa myös erilaisia "vippaskonsteja"."
ja kyllä kummastuttaa, taidat itse olla elämäsi kuurilla?
tyhmyyttä on väittää (tai antaa ymmärtää) laihdutuksen riippuvan paastoista!!!!niistähän nimenomaan varoitellaan, joka käänteessä. Ja uskallat vielä ehdottaa paastoa 16-vuotiaalle?nuorelle, jonka kehtyskään ei välttämättä ole vielä loppunut?yllytätkö näin mahdollisiin syömishäiriöihin?
ja mitä ihmeen "vippaskonsteja"!? eiköhän se ole paras laihdutusmetodi, muuttaa elintapojaan. Vähentää epäterveellistä sapuskaa ja lisätä terveellistä. Ehkä lisätä myös liikuntaa?
siis en todellakaan usko sinulla olevan tiedonjyvääkään laihduttamisesta. Ehkä syömishäiriöistä, mutta ei paremmasta.
(kokemuksella ja TERVEELISELLÄ RUOKAVAILOLLA, =EI PAASTOILLA, kilonsa karistanut nuori)
"siis en todellakaan usko sinulla olevan tiedonjyvääkään laihduttamisesta "
Tämä nyt tuskin on mikään sinun uskon asia.
Ja sanonpa vain, että keinot on monet. Tietenkäänhän kaikki meistä eivät näitä keinoja tunne, vaan tukeutuvat perinteisiin ja "tuskallisen työläisiin" sekä aikaa vieviin keinoihin.
Ymmärrän kyllä turhautumisesi jos nyt jälkeen päin kuulisit kuinka helppoa se olisi voinut myös sinun kohdaltasi olla.
Mutta onneksi olkoon vain sinullekin. Olet nähtävästi tehnyt suuren työn. Nostan hattua.
Useimmat alkoholistitkin kieltävät alkoholin käyttönsä ongelmallisuuden... kunnes eräänä päivänä ymmärtävät sen. Alkoholistikin saattaa ymmärtää alkoholisminsa olemassaolon, mutta tyytyy toteamaan, ettei sillä ole hänelle haittavaikutuksia. Sehän on katsos elämänasenteesta kiinni. ;)
(hox! Tuo oli vertaus jossa käsitellään henk.koht.ongelmien olemassaolon suhdetta ihmiseen. EN SIIS väitä, että lihavat ovat alkoholisteja!)
Ja relaamisesta... Tämähän on mitä oivallisinta relaamista päätetyöskentelyn lomassa ;D
"Tuo oli vertaus jossa käsitellään henk.koht.ongelmien olemassaolon suhdetta ihmiseen."
Nimenomaan, henkilökohtainen tässä se avainsana. Se on niin ihmisestä riippuvaista, että mitä sitten pitää ongelmana.
Kaikilla, jotka ovat lihavia, ei välttämättä ole ongelmia ja kaikilla, joilla on ongelmia, ei välttämättä ole lihavia.
Pääsisimmekö sitten lopputulokseen, että ongelmia on kaikilla koosta riippumatta. Ja lihavan tilalle käy moni muukin adjektiivi, joten tämäkin pätee aivan yleisesti.
"Alkoholistikin saattaa ymmärtää alkoholisminsa olemassaolon, mutta tyytyy toteamaan, ettei sillä ole hänelle haittavaikutuksia. Sehän on katsos elämänasenteesta kiinni. ;)"
Tiedostan myös sen, että liikakiloillani voi olla vaikutusta terveyteeni, mutta kun en sairaalloisen ylipainoinen ole, niin katson, että siinä vaiheessa kun sosiaalinen elämäni alkaa kärsimään kilojen takia, kävelemiseni alkaa muistuttamaan kierimistä, en pysty tekemään mitään ilman hirveätä puuskutusta ja hikoilua, vien linja-autossa kaksi paikkaa tai en mahdu ovista sisään, niin voisin jopa asialle jotain tehdäkin. Mitä sitä turhaan suremaan.. antaa hevosten surra, niillä on isommat päätkin ;P
Mutta nyt liian hyvällä päällä siihen, että jaksaisi tästä nyt tällä kertaa enempää väittää vastaan.
"Pääsisimmekö sitten lopputulokseen, että ongelmia on kaikilla koosta riippumatta. Ja lihavan tilalle käy moni muukin adjektiivi, joten tämäkin pätee aivan yleisesti."
Ei tietenkään aukottoman yleisesti, joten sana 'aivan' ei sovi tuohon.
"Ja sanonpa vain, että keinot on monet. Tietenkäänhän kaikki meistä eivät näitä keinoja tunne, vaan tukeutuvat perinteisiin ja "tuskallisen työläisiin" sekä aikaa vieviin keinoihin."
niin, no keinojahan on maailma täynnä, toinen on syömättä, toinen vähentää harkiten.. kumpaa suosittelisit?
"Ymmärrän kyllä turhautumisesi jos nyt jälkeen päin kuulisit kuinka helppoa se olisi voinut myös sinun kohdaltasi olla."
täytyy sanoa, että helppoa oli. Ei tarvinnut mehulla kituttaa viikko tolkulla tai nälässä olla. Ainoastaan karsin rasvaiset ruoat minimiin ja herkkujakin napostelin vain kerran kaksi viikossa, löysin hyviä vaihtoehtoja suklaalle ja oloni parani. En kituuttanut paastolla vaan muutin elämäntapojani. paino putosi 0,5-1kg/vko, joka on suositeltava tahti, paljon enemmän jos tippuu ei puhutakkaan enää läskin häviämisestä. Joten en tarvitse ymmärystä ihmiseltä, joka on (todennäköisesti) kituttaanut elämänsä ajan erilaisilla paastoilla. "syö vähemmän kuin kulutat" - ei tämä fraasikaan hatusta ole temmattu.
"Mutta onneksi olkoon vain sinullekin. Olet nähtävästi tehnyt suuren työn. Nostan hattua."
kiitos.
arvostelit tuossa kiltin tädin neuvoja huonoiksi ja itse puhut nuorelle tytölle laihduttamisen "vippaskonsteista". Ne eivät varmaankaan ol myöskään terveellisiä. Jätäthän ne omaan tietoosi.
Aloitin keskustelun, jotta saisin tukea jostai. Ja sain kannustusta näistä viesteistä.
Noh, lihavuus ei ole sairaus. Mulle se on "sukuvika", äitini puolelta kaikki ovat ylipainoisia. Nyt olen ottanut itseäni kunnolla niskasta kiinni ja käyn joka päivä lenkillä. YRITÄN AINAKIN ASIALLE JOTAIN!
Elämästä ei tule mitään jos ei ole tyytyväinen.
Ja haluan laihtua terveellisesti, enkä halua mitään vippaskonsteja.
Oma äitini on laihduttanut kans, joten hän osaa neuvoa minua.
Enkä minä halua olla mikään anorektikko, pari liikakiloa pois, niin olen tyytyväinen.
Kiitos kommenteista, Lisää saa laittaa :)
Suunta on oikea, kuulostaa hyvältä. Tsemppiä jatkoon! Älä aloita liian rankasti, ettei tule turhautuminen...
Mukavaa joulua ja paljon onnea ja uusia kujeita uudelle vuodelle! ;)
Mä voisin tukee sua, iteki oon 16 ja ylipainoinen.. Reilustki, pitäis saada monta kiloo pois, mut tuntuu mahdottomalta :(