Tekniikan lisensiaatin tutkinto

Tekniikan alalla ainoa tehtävä, johon tarvitaan lisensiaatin tutkinto, on amk:n yliopettaja. Yliopiston lehtorien ja yliassistenttien oletetaan olevan myös vähintään lisensiaatteja, mutta tietysti tohtori ohittaa virkoja haettaessa lisensiaatin. Ei tutkinnosta haittaa teollisuudessakaan ole, mutta ei se nyt juuri ole suuri etukaan ainakaan tohtorin tutkintoon verrattuna.

Lisäksi yliopistot eivät mielellään tuota lisensiaatteja, koska niistä ei yliopiston tulosta mitattaessa ole mitään hyötyä, vaikka niiden opetusresurssien kuormitus on lähes tohtoritutkintojen suuruinen.

Joten sopivia ammatillisia ja syventäviä opintoja vain kasaan jo perusopintojen aikana yli sen vaadittavan 180 ov:n, nämä opintoviikot voi sitten käyttää hyväksi tulevassa tohtorintutkinnossa.

Jos et tutkijan hommista ole kiinnostunut, vaikea nähdä mitä hyötyä sinulle olisi tekniikan lisensiaatin tai tohtorin tutkinnosta. Ainoat paikat, jotka kyseisiä tutkintoja todella arvostavat, taitavat olla yliopisto ja VTT.

Kannattaa ennemmin keskittyä työkokemuksen hankkimiseen ja yrittää edetä sitä kautta. Ja ainahan voi opiskella asioita omin päin, ei siihen tenttejä tai tutkielmia välttämättä tarvita.

Kuten tuossa yllä jo olikin, niin amk:n yliopettajilta edellytetään lisensiaatin tutkintoa. Jos on pienintäkään kipinää ja taipumusta opetuksen suuntaan, niin sitä kannattaa ehdottomasti harkita jossain vaiheessa; kun sanoit ettei työelämä nappaa, niin tällä valinnalla säilytät samalla kontaktin myös opiskelun arkeen. Tietotekniikan ja tietoliikenteen puolella ei pitäisi olla mikään ongelma löytää alan paikkaa...

Liiasta koulutuksesta voi haittaakin, koska yritys joutuu maksamaan silloin sinulle enemmän palkkaa kuin muuten. Eli sinua ei välttämättä haluta palkata sen takia, että olet ylikoulutettu tehtävään. Tiedän eräänkin henkilön, jolle kävi näin. Jatkotutkinnot vievät paljon aikaa ja vaivaa. Tietää menetettyjä ansioita. Miksi et vaikka hankkisi lapsia nuorena opiskelun sijasta. Elämä rikastuu heti. Lasten hankkimisen jälkeen työurakin lähtee nousuun, koska silloin et todennäköisesti enää jää isyys- tai äitiyslomalle myöhemmin.

Diplomi-insinöörit on yleensä tuloksekkaampia firman vinkkelistä. Tekevät työt nopsaan ja tehokkaasti. Lisenssit ja tohtorit teoretisoivat liikaa. Palkoissa ei ole eroja, se maksetaan kykyjen, ei opintojen mukaan. Yleensä opiskelijat jakautuvat jo alkuvaiheessa "näihin ryhmiin". DI:t pääsevät töihin heti teollisuuteen ja muut joutuvat haeskelemaan töitä pitempään.

Lisensiaattitutkinto ei suoraan hyödytä muuta kuin joihinkin julkisen sektorin työtehtäviin. Joissain opetus- ja tutkimuspuolen tehtävissä (erityisesti AMK) se voi olla jopa ennakkoehtona, toisinaan siitä voi saada palkanlisää tai apua paikan saantiin.

Pienenä apuna monien muiden tekijöiden joukossa lisensiaattitutkinto voinee (näin tahdon uskoa) auttaa myös yksityisenpuolen tehtävien hakemisessa. Diplomi-insinöörejä on kuitenkin maa täynnä, kaikki keinot erottautua ovat hyvästä. Sopiva työkokemus tietysti ajaa yksityisellä puolella varmasti tutkinnon ohitse.

Lisensiaatintutkinnosta on tutkijalle nykyään vain haittaa, koska päinvastoin kuin aikoinaan, se ei kelpaa edes hakuprosessiin, koska nykyään pitää olla tohtori. Sanon tämän satojen työhakemusten syvällä rintaäänellä ja katkeruudella.

Ainakin tekniikan lisensiaatit ovat kaltoin kohdeltu väliinputoajien ryhmä tutkijoita. Jos et lisäksi pääse johonkin tohtoriohjelmaan suhteillasi, niin olet auttamattomasti ulkona pelistä! Ei auta vaikka kuinka sätkisit. Tohtorinväitös on tehtävä apurahalla tai ilman, jos aioit elää tutkijana.