Ostaa nyt joka ainut joulu, jotain krääsää tuolta ruuhkista. Pitää vielä muistaa, kuin arvokas oli viimmejouluna saatu, ettei vain osta halvempaa.
Noissa korteissa on jo tarpeeksi muistamista, keneltä on saanut ja voi helvetti jos sattuu unohtumaan niin joku kulkee pussit katolla koko vuoden, eikä lepy kahdella pääsiäislapollakaan.
Kuinka paljon teidän mielestänne pitää panna euroja sukulaisen hyvittämiseen?
Noissa korteissa on jo tarpeeksi muistamista, keneltä on saanut ja voi helvetti jos sattuu unohtumaan niin joku kulkee pussit katolla koko vuoden, eikä lepy kahdella pääsiäislapollakaan.
Kuinka paljon teidän mielestänne pitää panna euroja sukulaisen hyvittämiseen?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Itseäni on myös ärsyttänyt aina ns.joululahjojen ostaminen,tosi typerää touhua joskus tuntuu että se on tehty vain köyhiä varten,itse lopetin lahjojen jakorttien lähettämisen kauan sitten.PS.morjestellaan pitkin vuotta.
Minullakin oli tuo joulukorttiongelma, sitten läheteltiin hätäpäissään jotain tekstiviestitoivotuksia. Ratkaisin ongelman siten, että pari vuotta sitten, sain aikaiseksi tehdä listan kaikille lähettämistäni korteista ja osoitteet perään. Lisäsin ne "unohtuneet" ja nyt oli joulutunnelmaa, kun kynttilän valossa ja glögiä maistellen kirjoittelin niitä.
Lahjoista on jo aikoja sitten sovittu, että vain lapsille ostetaan ja tietenkin omalle perheelle, mutta vain yksi siis isälle/äidille. Sisarusten kanssa sovittu, ei lahjoja.
Voi, voi, minä tykkään itse väsätä pieniä lahjoja sukulaisille, kun ei ole tuota tuohta päässyt kertymään, jotta voisi huoletta sukuaan hemmoitella.
Nytkin olen miltei hikipäässä piirtänyt, neulonut, leikellyt ja muotoillut joulukortteja ja kirjekuoria, kun viimeinen halpa korttien lähetyspäivä on tänään.
Saavat taas sukulaiset joko ihastella tai arvostella tekeleitäni, molempia mahtuu sukuun,
mutta väliäkö tuon, kun itsellä on hyvä mieli.
Eikös se niin ole , että antamisen ilo on suurin ilo!!
miksi pitää toimia sukulaisten mieliksi.On olemassa yksilön vapaus!Kauheaa teeskennellä että välittää,useimmin kyse on vaan hyväksikäytöstä.
kun jokainen laskee saamisiaan ja antamisiaan mutta ehkä siinä on mukana sitä sukuun(yhteisöön) kuulumista.
Meillä on suku niin yhtenäinen, että poissulkeminen suvusta, tuntuisi hylkäykseltä. Kyllä suku antaa apua, jos tarvitsee mutta tuo rihkaman antaminen ja vastaanottaminen sais loppua.
Tässä on tullut joitakin neuvoja, joista voi olla apua tulevissa jouluissa ja niistä kiitos.
mutta jos olet aina antaja ja sitä myös toiset odottaa,saamatta mitään itse.Tai jos itse pidät yhteyttä ja sinuun ei pidetä yhteyttä.Mitä tämä on vai pitäskö vaan olla onnellinen kun on sukulaisia,vaikka voisit itse pahoin.
tasasumman, minkä kukkarollesi sopii.... johonkin joulukeräykseen ja antaisit sukulaisillesi jouluna kortit joissa kertoisit sellaisen lahjoituksen tehneesi, ja siten annat kaikille lahjaksi puhtaamman omantunnon ja joulumieltä.
ei siinä kukaan ainakaan kehtaisi rutista.
eikä sitä summaa tarvitse kenellekään kertoa!
ethän ole laihialaisia. Minä kehittelen tosta suvulle hienon humaanin lahjan.
Millaisen lahjan kehittelit.
aikanaan, mutta enää ei jurpi koska en osta niitä. Saavat hyväksyä minut ilman lahjahössötystä ja jolleivat hyväksy se on heidän murheensa.
Kaikki muutkin suvussasi saattavat olla yhtä helpottuneita, jonkun se vain on oltava ensimmäinen järkevä.
että on mennyt perille ja ovat helpottuneet koska ei heidänkään tarvitse enään lahjoja minulle ostaa, jää pois ainakin joku turha asia näin joulun kiireiden alla.
Hyvää joulua sinulle.
Kiitos, kaikkea hyvää ja vieläkin parempaa myös Sinulle !
Yksinäisen ihmisen on tosi vaikeaa ymmärtää angstiasi. Onko todella pakko suorittaa noin kurjalta tuntuvaa velvollisuutta?
Luuletko, että Sinut diskattaisiin suvusta, jos vaikkapa kertoisit, että nyt et jaksa etkä halua osallistua jokavuotiseen totuttuun lahjaruljanssiin? Kertoisit vaikka, esim., että Sinusta on tärkeää muistaa läheisiäsi, ketä heihin kuuluukin, joka päivä. Ja ehkä, että vuoden mittaan on odotettavissa todennäköisesti juhlatilaisuuksia, joissa voitte juhlia tilaisuuden mukaisesti.
Näin kirjoittaessani tunnen itseni ihan takavuosien Leeliaksi, joka Eeva-lehdessä käsitteli mm. tämänsorttisia ongelmia. Muistatteko vielä Leelian lepotuolia?
Minulla on hänestä aivan ihania henkilökohtaisia muistoja. Siellä kaukana perimmäisessä pohjolassa Hän oli työtoverinani puolisen vuotta kolmisenkymmentä vuotta sitten yläasteen äidinkielenopettajan sijaisena. Kauheaa, en muista enää, onko tuo äko yhdyssana, enka jaksa lähteä tarkistamaankaan.
Leelian hotellipalveluun kuului ainakin hänen ovelleen tuotu aamiainen ja mahdollisesti jotain muita palveluja.
Muistaakseni Hän oli silloin iältään 50-60 vuoden välillä: erittäin elegantti ja hienokäytöksinen ainakin minun silmissäni.
Söimme tuolloin luokkahuoneissa. Järjestäjien piti hakea ruoka ja astiat keittiöstä. Kyllä siinä kieltämättä oli aina oma vaivansa, kenen kohdalle se tehtävä kulloinkin sattui.
Leelia kertoi, että hänellä oli jonkun opetusryhmän kanssa vaikeuksia ruokailutilanteessa luokassa ja pyysi neuvoa ja apua. Kyseisen luokan valvoja, isokokoinen mies, antoi neuvon. Jos oppilas ryppyilee tahallaan ruokajonossa, opettaja iskeköön muovilautasella päähän, että tokenoo. Niin tapahtui, että tuli juuri tuollainen tilanne - ja Leelia iski muovilautasen oppilaan päähän. Lautanen halkesi, ei sentään oppilaan pää.
Asia ei päättynyt siihen. Oppilaan isä otti yhteyttä luokanvalvojaan, ja syytti opettajaa lapsensa pahoinpitelystä. Luokanvalvoja ei suinkaan häkeltynyt, vaan kertoi oman versionsa. Opettajan mukaan kyseinen äidinkielenopettaja on erittäin sivistynyt, hienostunut vanhempi rouva, joka ei mitenkään olisi voinut murtaa oppilaan päätä muovisella ruokalautasella. Nyt taitaa olla niin, että lapsenne, valitettavasti, taitaa puhua täyttä potaskaa.
Asia jäi siihen, kukaan ei kaivellut sitä enää.
Anteeksi, poekkesinko polulta? Tämä nyt vuan tulj niin elävästi mieleen - täösin totena muistona!
PS. Kun en nyt sua kuitenkaan unta, niin yritänpä käövä kertomassa yhen omakohtasen jutun tuolla 60 -palstalla, ei vuan tule nyt vielä muistiin... Mutta josko vaekkapa huomenna!?
Hauska tarina. - Minäkin muistan joskus lukeneeni Leelian lepotuolia, huvittuneena siitä, miten turhamaisia asioita naiset jaksoivat kysellä.
Todellinen Leelia toimikin siis jossakin kaukana pohjoisessa äidinkielen opettajan sijaisena, mutta säilytti kuitenkin leidimäisyytensä!
Olet ilmeisesti kokenut koulumaailman muutokset 70-luvulta 2000-luvulle. Olitko - urahan kai on jo historiaa - opettajana enimmäkseen maaseudun rauhassa vai hakeuduitko kivikyliin?
Olimme koulussamme ihan oikeasti ylpeitä siitä, että ihkaoikea Leelia oli opettajana meidän koulussamme, muistaakseni puolisen vuotta.
Minä olin silloinkin yksinäinen, joten tutustuin häneen ehkä enemmän kuin muut opettajat. Kävin jopa hänen kotonaan Valkeakoskella kesälomalla, ja hän piti minua oikein hyvänä vieraana: sain asua hotellissa ja he tarjosivat talon parhaita antimia. Voi kuule Tapani, sellaista en olekaan kokenut elämässäni since then.
Tarkennukseksi vielä, että Leelia oli koulussamme n. puoli vuotta äidinkielen opettajan sairauslomansijaisena.
En ole ollut koulussa -95 jälkeen.
Jos Sinua kiinnostaa, mitä itselleni tapahtui koulumaailmassa, kerron mielelläni. Mutta en ala nyt tuputtaa sitä tässä, oletan, että se ei Sinua kiinnostaisikaan.
Kun en jaksanut olla yläasteella täysiä virkavuosia, pääsin onneksi työ.kyv.eläkkeelle! Nyt elän täysipainoista elämää. Teen vapaaehtoistyötä lähinnä mielenterveyden parissa: olen sekä kouluttajana että vap.eht.työntekijänä. Olen tosi onnellinen siitä, että saan olla joulun Keurusselän kylpylähotellissa toisena vertaisohjaajana 22.12.-27.12. Minulle vaihtoehtona olisi ollut yksinäinen joulu kotona täällä Mlissä.
Olisin iloinen, jos saisin Sinulta meiliä.
Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta, parhain terveisin Hilkka.
Mikä vei sinut Mikkeliin? Sehän on niin hiljainen ja uinuva kaupunki, ellet asu kaupungin vuokratalossa, ja sellaisessa tuskin asut.
Ihmisiä näkee, kun menee arkipäivänä torille tai Graaniin. Näkehän niitä myös rautatieasemalla, silloin harvoin, kun junia kulkee.
Eteläsavolaiset Mikkelin tienoilla ja siitä etelään ovat jo hämäläisiä savolaisia, jotka ovat kummastakin heimosta perineet juuri huonoimmat piirteitä, ovat velttoja ja tosikkoja.