en enää jaksa tätä jokapaivästä paskaa..kaikki ahistaa ja masentaa ja mieluummin olisin vaan yksin..kaikki tuntuu inhoavan mua ja kattookin pahasti..oon varmaan syntyny hulluksi..käyn psykologilla kerran viikossa mutta mikään ei tunnu auttavan..mut yhen keinon oo kyllä keksinyt, kuten viinan juonnin tai sitten vedän niin paljon lääkkeitä että oon ihan pökkyrässä...ne vaan auttaa..oon sairas tiiän...mutta en kehtaa kertoo kaikkee mitä miun päässä liikkuu psykologille koska se kuitenkin raahaa miut takasi osastolle, jossa oon ollu jo kaksi kertaa...tuleeko miun elämä aina olemaan tämmöstä vai pitäskö siihen tehä loppu ja tappaa itteni...koko miun elämä on ollu tuskaa ja kaikki on vaan jättäny ja pettäny eli mihinkään ei ole uskoa..miksi muka elämä muuttuisi paremmaksi kuin on? oon vaan niin väsynyt tähän kaikkeen..nytki miulla on repussa seroguelii ja taijan mennä ottamaan ne kaikki että ei tarviis kestää tätä...olisin ainakin muissa maailmassa ku tässä jota inhoon:(
ahdistuksesta
....
3744
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannattaisko tapujen sijasta ajatella 5-10km hiki lenkki.Jos ei heti niin viikon kuluttua tulokset rupee näkymään,mukavat ajatukset ja ulkoilu toimii.
Lähde ulos raikkaaseen ilmaan ja käy sit vaikka jossain syömässä. Ajattele positiivisesti koska et ole yksin vaikka nyt siltä tuntuukin!
Alkoholista ja lääkkeistä ei ole apua, koska ne siirtävät vain ongelmia.
Kyllähän ulkoilu voi piristää oloa.Mutta jos sairastaa masennusta ja ahdistusta ei ulkoilu niitä paranna.
Alkoholia ei tietenkään pidä käyttää kovin paljoa ja lääkkeitäkin pitäisi käyttää ohjeiden mukaan.Jos lääkkeet eivät tunnu auttavan,täytyisi siitä keskustella lääkärin kanssa.