Tyttären käytös

annemaria69

on pöyristyttävää. Aina kun näkee minut alkaa muistelemaan omaa lapsuuttaan ja vihaa minua. Siitä olen varma. Pomputtaa oman mielensä mukaan , käskee tulla tekemään milloin mitäkin ja kun menen alkaa haukkumaan/vihjailee/keljuilee lapsuudestaan. Olen tehnyt virheitä ja antanut itselleni ne anteeksi, käynyt terapiassa ja hoitanut oman tonttini puhtaaksi. Vaan aikuinen tytär ei. Kaikki on aina minun vikaa. En jaksa enää aikuista ihmistä auttaa, kun paskaa vaan sataa niskaan. Hänelläkin jo oma perhe ja lapsia. Onko minun pakko alistua moiseen henkiseen pahoinpitelyyn? Olen ihan stressantunut ollut koko ikäni ja henkisesti vielä sairaskin. Olen sairaseläkkeellä ja siitä saan myös kuulla. Oletko päästäsi eläkkeellä kysyy hän? Ilkkuen. Sanon, että olen krooninen masennus, ahdistus, paniikki ja pahinta nämä oireet ovat vain lisääntyneet uudestaan. Ihan kauheaa. Lapsia haluaisin nähdä ja hoitaakin minkä jaksan, mutta aina tämä tyttöni saa aikaan itkun ja pahemman olon :( Auttakaa , kohta en enää jaksa.

17

131

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • annemaria69

      Ja myös pyytänyt häneltä anteeksi varmaan kymmeniä kertoja. Anteeksiantoa ei tule.

    • tytärkin

      Kai olet terapiassa, jos olet masentunut? Juttele siellä tästä asiasta, jos et ole, niin mene juttelemaan.

      Tyttäresi on sinulle vihainen ja ilmeisesti teille on päässyt kehittymään nyt tietynlaiset roolit jotka eivät auta teitä keskustelmaan asioista muuten kun noiden roolien kautta. Ehkä voisit pyytää tytärtäsi mukaan terapiaan keskustelemaan. Vai kokeeko hän, että olisi hänelle parempi, jos ette niin kovin usein enää tapaisi?

      Viestistäsi ei käy ilmi mitä lapsuudessa on tapahtunut ja millainen tilanne nyt on tyttäresi mielestä. Onko niin että tapaamiset ovat teille molemmille enemmän velvollisuus kuin ilo? Silloin niitä ehkä kannattaisi vähentää ja sopia pelisäännöistä.

      Menneisyyttähän ei voi muuttaa, ainoa asia, jota voi muuttaa on tulevaisuus. Ehkä voisit kysyä tyttäreltäsi minkä hän toivoisi suhteessanne muuttuvan ja mitä hän sinulta toivoo kanssakäymisessä? Samalla voisit toivoa, että hän lopettaisi sinulle naljailun, siitähän ei hänellekään ole hyötyä, mutta se purkaa hänen vihaisuuttaan ja pahaa oloaan. Kuulostaa siltä, että lapsesi tarvitsisi myös terapiaa. Hän kärsii niin kuin sinäkin kärsit, mutta se ilmenee toisella tavalla. Katkeruus menneestä olisi saatava käsiteltyä.

    • kassuliini

      Mistä tyttäresi sinua syyttää? Tulee mieleen että hänelle ehkä on kertynyt lapsuuden tapahtumista paljon katkeruutta. Hän ei voi unohtaa ja ilmeisesti käy niin, että kun hän näkee sinut, lapsuuden tapahtumat palautuvat hänen mieleensä ja hänen on
      purettava tunteitaan.
      Kun ajattelet sitä millainen lapsuus tyttärelläsi oli, voitko ymmärtää häntä? Millaista hänellä oli, kun hän oli pikkutyttö?
      Olisi erittäin hyvä asia, jos pystyisitte puhumaan näistä asioista rauhallisesti ja niin ettei kummallakaan ole ''piikit pystyssä''. Otaksun, että teidän kanssakäymisenne on sitä, että hän purkaa mieltään, syyttää, ja sinä menet puolustuskannalle, olet loukkaantunut, ajattelet että sinulta tytär vaatii vaikka mitä mutta kiitosta vaan ei kuulu...!
      Tuo ei johda mihinkään, seuraavalla kerralla sama kuvio toistuu. Olisi siis hyvä vaihtaa taktiikkaa.
      On hyvä, että olet omalta osaltasi päässyt sopuun menneisyytesi kanssa. Olet tehnyt hyvän palveluksen itsellesi. Kunpa tyttäresi pääsisi samaan.

    • annemaria69

      Hei ja kiitos vastauksista. On kehittynyt tuo tietty roolit, jossa tytär on kärsijä ja minä paha aikuinen. Näin oletan. Tytär ei lähde terapiaan, olen varannut ajan montakin kertaa, yhdessä mennään ajattelin niin. Ja perunut sen sitten. Lapsuudessa tyttärellä oli paljon aikuisia ihmisiä ympärillään , mutta minä asuin muualla . Isän luona tyttö oli ja äitipuolen. Oliko hän 2 -vuotias, kun sairastuin pahasti ja hän joutui isälleen. Tapaamiset kuitenkin jatkuivat , aina tähän päivään asti. Olen myös tekemisilläni yrittänyt korvata menetetyn ajan yhdessä, suren sitä tavallaan vieläkin ajoittain. Pahoja sanoja ja asioita olen sanonut , kun pinna palanut ja hermot loppu. Pyytänyt aina anteeksi. Kauhea stressi aina. Nyt viimein laitoin viestin ja sanoin älä soita minulle ja pyydä apuun , jos vaan haluat haukkua minua. Olen auttavainen ihminen ollut aina, autan , jos vaan terveydentilani sen sallii . Siis mitä tehdä. Mtt.n hoitajani on sanonut , nousta tunteen yläpuolelle . Siis ajatella järjellä, ei tunteella. Ja sanoo myös, että minun on sanottava myös , olen äitisi ja minun ei tarvitse kuunnella tuollaista . Joku kunnioitus kuuluu olla vanhemmilleen. Tiedä näistä, ei ole auttanut yhtään , vaikka olen nuo terapeutin sanat sanonut hänelle. Tytär on kohta nelikymppinen. Onko pakko vaan katkaista välit? Onhan minullakin oikeus joskus omaan aikaan, onneen , rauhaan, turvallisuuteen, kaikki nämä vuodet olen tyttöäni auttanut aina ja huudot kuunnellut. Myös lyönnit olen ottanut vastaan , kun hän oli murrosikäinen. Siis eikö ole kauheaa. Ja nyt kun hänellä on lapsia , minun pitäisi olla koko ajan siellä hoitamassa jne.... Onko tämä oikeesti normaalia??? Minua on helppo viedä kuin pässiä narussa, oma lapsuuuteni kun oli turvaton. Niin kai tyttönikin arvelen niin.

      • tytär-

        Ei niitä välejä tarvitse katkaista kokonaan. Harvennat vaan tapaamiskertoja ja menet silloin, kun jaksat ja voit. Helpottaa oloa kummasti. Kun itse päättää omasta jaksamisesta. Lähtee pois tyttären luota, jos aletaan arvostelemaan, tai haukkumaan. Valittaa *leivänpaistokiireitä*, jos haukkuminen tapahtuu puhelimessa. Ja sulkee puhelimen. Ei laske tapahtumia ikään, kuin niskan päälle.

        Itselläni hankala narsistivanhempi, joka käyttäytyi vastaavasti. Otti kaiken mahdollisen hyödyn ilmaistöistä ja haukkui ja mitätöi tehdyt työt *palkaksi*. Ei koskaan sanonut, että >kiva kun kävit auttamassa<, tai pyytänyt anteeksi tosi rumaa käytöstä. Näytti jopa paljasta takapulta kiitokseksi ja haukkui mielenvikaiseksi.
        Lopetin ilmaistyöt hänelle. Tavataan harvoin. Välit ovat olemassa. Mutta nykyään minun ehdoilla. Enkä edes vihaa vanhempaani. Tiedän, että hän ei tule koskaan muuttumaan.
        Ja nyt on jo onneksi paljastunut sisarukselleni myös se, että mikä narsistivanhempi on todellisuudessa. Samaa evästä on saanut myös hänkin jo maistaa. Vaikka olikin tämä *jalustalle nostettu* kultainenlapsi koko ikänsä. Hän oli todella kauhuissaan, kun kertoi minulle tapahtuneesta. Sanoi vanhemman olevan todellinen *hirviö*, että yhteydenpitäminen on miltei mahdottomuus.
        Narsisti ainakin käyttääntyy niin, että omasta puolestaan hoitaa asiat siihen malliin, että suhteet lapsiin on olemattomat. Eikä ymmärrä sitä, että sahaa sitä oksaa rungonpuolelta poikki, millä itse istuu.

        Ja kuviohan voi olla miten päin tahaansa. Tyttäresi saattaa olla katkera sinulle. Voi olla, että kun olet empaattinen ja avulias. Hän ottaa ilmaishyödyn sinusta itselleen. Mitätöi saamansa hyödyn haukkumalla sinua. Ehkä sukulaiset ovat kasvattaneet tyttäresi niin. Että sinusta on kerrottu vain ne *huonotpuolet*. Ja hän ei nyt halua muuttaa noita luomiaan huonoja mielikuvia sinusta. Niin on paras konsti mitätöidä kaikki hyvä pois. Maailma on niin kummallinen.


    • kassuliini

      Ei ole mitään syytä sinun tuntea syyllisyyttä siitä että sairastuit kun tytär oli lapsi. Ei sairaudelle kukaan voi mitään, ja silloin täytyy tehdä päätöksiä niinkuin sinäkin teit.
      Voi olla että tytär syyttää sinua siitä että tunsi itsensä äitinsä hylkäämäksi kun oli isän ja äitipuolen luona, - miksi äiti on poissa? Onko minussa jotain vikaa?
      Millaista mahtoi hänen elämänsä olla isän luona? Kuinka äitipuoli kohteli häntä? Oliko isällä ja vaimollaan yhteisiä lapsia?
      Voi olla että tyttären kipuilu lapsuuden kanssa kestää aikansa. Tuollainen kriisi vain täytyy käydä läpi, mutta siinäkin täytyy tulla johonkin loppupäätelmään. Ei tuollaiseen tilanteeseen voi jäädä, siitä kärsii eniten hän itse jos niin käy. Paljon kuitenkin riippuu siitä kuinka paha hänen traumansa on.

    • mies.30

      Kolme lapsuudessa koettua asiaa voisi aiheuttaa trauman ja oikeuttaa tuollaisen käytöksen. Vanhemman alkoholismi, vanhemman väkivaltaisuus ja insesti tai hyväksikäyttö. Muuten en ymmärrä.

      Itse olen antanut vanhemmilleni anteeksi alkoholismin ja väkivallan meitä lapsia kohtaan. Insestiä sisariani kohtaan en anna isälleni anteeksi.

      Äitini ei ole milloinkaan pyytänyt anteeksi. Isäni on kuollut.

      Tulen äitini kanssa hyvin toimeen. Molemmat välitämme toisistamme ja autamme toisiamme. Vaikeista asioista vain ei voi vieläkään puhua. En halua kostaa hänelle tai purkaa omia vaikeuksiani häneen. Siinä ei olisi mitään järkeä.

      Vahinko ei korjaannu aiheuttamalla lisää vahinkoa.

    • annemaria69

      Aloittajan kirjoitus.... olen ajatellut insestiä ja väkivaltaa isänsä puolelta, hän on kuin tuli ja leimaus vieläkin. Silloin ymmärrän, että hän syyttää minua, että olen jättänyt hänet isälleen. Mistä olisin tiennyt ja en voi olla mistään asiasta varma, koska hän ei puhu minulle mitään lapsuudestaan. En halunnut tyttöäni lastenkotiin tai mihinkään muualle pois. Eikä siihen aikaan paikkoja olisi ollut paljon tarjollakaan. Sijais-vanhemmat. No jossittelu ei auta yhtään enää ja mennyt on mennyttä. Kumpa saisin tyttöni terapiaan ja uudelle alulle elämässään. Se olisi minulle äitinä kultaakin arvokkaampi asia. Ja jos ei voi antaa minulle anteeksi, sille en voi mitään koskaan. Käyn terapiassa, syön masennuslääkkeitä jne.....yritän jaksaa päivä kerrallaan . Mutta ei tämä ole helppoa ollut . Muuten tämä on jatkunut siitä asti, kun tyttäreni oppi puhumaan. Äiti on huora, juoppo ja hullu, nämä sanat kuulin aina. Ne on isketty tyttäreni päähän niin syvälle, että muistaa varmaan elämäni ajan ja elämäni jälkeenkin nuo sanat ja paljon paljon muuta pahaa, puhuttu selkäni takana lapselle. Pienelle tytölle, ihan hirveää. Lapseni hankasi myös noin 2-3 vuotiaana itseään tyynyä vasten ja sanoin et muniminen on kielletty. En tiedä mitä se oli silloin. Kuuluiko ikään? Sitä jatkui kauan , muistelen niin ja äitinikin sanoi, että ei saa munia. Tälläista tuli taas mieleen. Kiitos taas kun jaksoitte

    • tytärkin

      Nyt olen hieman ymmälläni. Ensimmäisessä viestissäsi kirjoitit, että tytär syyttää sinua lapsuudesta, mutta nyt sanoitkin, että tytär ei suostu puhumaan lapsuudestaan mitään? Koskeeko tyttäresi kritiikki tätä nykyistä tilannetta? Onko sinulla nyt alkoholiongelma?

      Varsinkin psyykenlääkkeiden kanssa alkoholinkäyttö on omaisille hyvin raskasta. Jos näin on, niin lastenlastenkaan kanssa ei voi oikein seurustella, sillä lapsesta sekavasti käyttäytyvä ihminen on pelottava. Näin ehkä oli lapsuudessakin, jos silloin käytit paljon alkoholia.

      Tuo pienen lapsen itsetyydytys tyynyn avulla on ihan normaalia. Minusta ei kannattaisi etsiä syyllistä isästä, jos kerran kritiikki kohdistuu nimenomaan sinuun. Ehkä on hyvä, että ette toistaiseksi tapaa, jos olet jo terapiaakin yrittänyt. Samalla kaavalla tapaaminen tuottaa teille molemmille pahaa mieltä, jos oikein viestiäsi tulkitsen. Ehkä voisitte joskus vaikka soitella kuulumisia tapaamisten sijasta. Uskoisin, että tyttäresi aikuisena osaa jo itsekin muodostaa sinusta mielipiteen eivätkä isän mustamaalaukset enää häneen vaikuta. Ehkä voisit joskus kertoa tai vaikka kirjoittaa hänelle kirjeen, jossa kerrot syitä siihen, että sairauden takia et ollut niin paljon hänen elämässään kuin olisit tahtonut, mistä olet pahoillasi. Vaikka siitä ei heti sopua syntyisikään, on jokaiselle lapselle tärkeää, että häntä on rakastettu ja kaivattu.

      Kaikkea hyvää sinulle kuitenkin elämääsi. Ehkäpä nyt ei ole vielä oikea hetki parantaa suhteitanne, vaan täytyy vielä odottaa.

    • annemaria69

      Ei minulla tosiaankaan ole alkoholiongelmaa. Tarkoitin sitä, että kun tytär asui isänsä ja äitipuolensa luona , siitä ajasta hän ei suostu puhumaan yhtään mitään. Ja miten minä mitään tietäisin niistä ajoista, kun asuin eri puolella Suomea silloin. Ja oikaisuksi edelleen syyttää minua lapsuudestaan. Siellä kuulemma on niin paljon kaikkea. Tämä selvennykseksi.

      • tytärkin

        Nyt ymmärrän mitä tarkoitat. Ehkä voisit kysyä häneltä kirjeessä, että miten hän koki asumisensa isän kanssa, että olet monesti miettinyt sitä, oliko kaikki hyvin isän ja äitipuolen kanssa.

        En muuten vastannut esittämääsi kysymykseen siitä, että pitääkö tuollaista käytöstä sietää. Mielestäni ei pidä. Olipa toinen kuka tahansa niin solvauksia ei pidä jäädä kenenkään kuuntelemaan. Ne vain lietsovat vihaa entisestään, jos toinen ei puolustaudu. Minusta on sinun sairautesikin kannalta hyvä asia, jos sanot, ettei ketään saa haukkua hulluksi, juopoksi jne. etkä hyväksy sitä keneltäkään. Sairauksista (myös psyykkisistä ja alkoholismista) pitäisi voida puhua asiallisesti. Olet jo pyytänyt anteeksi, ainoa mitä voit tehdä on kuunnella miten pahalta hänestä tuntui, mutta se ei olisi mitään solvaamista. Kirjoitit kauniisti siitä, miten toivot hänen menevän terapiaan, toivottavasti tyttäresi saisi kuulla saman.

        Jos päätät kirjoittaa tyttärellesi, niin ehkä voisit kirjeessä kertoa sairaudesasikin, mikä se laukaisi, millainen sairaus on, miten sitä hoidetaan. Kaikkihan eivät tiedä psyykkisistä sairauksista läheskään tarpeeksi. Elämäntarinasi kertominen esimerkiksi kirjeessä voisi auttaa tytärtäsi ymmärtämään sinua paremiin ja myös itseään, onhan hänessä sinuakin. Monet sairaudet kuten alkoholismi ja psyykkiset sairaukdet myös voivat pohjeta geneettisen alttiuden pohjalta, joten on mahdollista, että hänen lapsena ovat perineet alttiuden. Kuka tahansa voi sairastua psyykkisesti ja alkoholisoitua, ei sellaiselta kukaan ole turvassa.

        Tyttäresi tapa tuoda paha olo esille haukkumisen kautta kertoo ehkä myös siitä, että hän kokee, että sinulle voi näyttää pahan olonsa ilman että hylkäät hänet. Kyseessä on siis (vähän nurinkurisesti) myös luottamuksenosoitus. Se on aivan pienen lapsen reaktio (kiukuttelu ja syntipukkiajattelu), josta hänen pitäisi päästä eteenpäin kahden aikuisemman suhteeseen. Sinä voit auttaa siinä panemalla hänen käytökselleen rajat ja osoittamalla, että on muita tapoja käsitellä asiaa. Voit kuunnella mitä lapsuudessa oli, mutta et solvauksia. Voit olla lapsenlasten kanssa, mutta et sillä tavalla, että nämäkin näkevät, että isoäitiä kohdellaan huonosti. Tässäkin ketjussa on hyviä kysymyksiä, joita voisit hänelle esittää lapsuudesta jne.

        Minusta ei ole hyvä, jos asioita käsitellään syyllisten kautta. Ei hirveästi auta, jos löytyy syylliseksi isä äidin sijasta. Se ei auta tytärtäsi eteenpäin vaan se, että hän voisi kokemiensa asioiden kautta ymmärtää, miten ne ovat rakentaneet hänestä aivan tietynlaisen ihmisen. Sairautesi on osa hänen lapsuudenkertomustaan, joten voit auttaa häntä kertomalla siitä oman kokemuksesi. Hän voi rauhassa miettiä kirjettäsi (kuten joku toinen kommentoija jo esitti).


    • voiyhrenkerran

      "Joku kunnioitus kuuluu olla vanhemmilleen. "

      Miten niin "kuuluu"? Jos oma käytöksesi on ollut niin ala-arvoista ja traumoja aiheuttavaa, että tyttäresi vielä nelikymppisenäkin miettii vanhoja tapahtumia eikä pääse niiden yli, niin viimeksi kai hän sinua kunnioittaa...

    • kassuliini

      Tuo neuvo että kirjoittaisit kirjeen, on hyvä. Kirjoita ilman suuria tunnekuohuja. Kirjeeseen voit laittaa sellaista mitä kasvokkain ollessanne et saata sanoa. Kun hän saa kirjeen, hän voi yksin ollessaan istua keittiön pöydän ääreen ja lukea sen, ja tarvittaessa vielä uudelleen ja uudelleen.
      Kyllä näyttäisi siltä, että hänen elämänsä isän luona oli vaikeaa. Voihan olla, että tyttö oli äitipuolelle muistutuksena miehen ja sinun välisestä suhteesta. Me kommentoijat emme kuitenkaan tiedä millainen ihminen hän oli.
      Kovasti sinua on kuitenkin mustamaalattu, varmaan myös isänsä taholta, ja sellainen vaikuttaa pakostakin lapsen mieleen. Olen nähnyt sellaisia ihmisiä jotka eivät vielä aikuisinakaan ole päässeet eroon niistä käsityksistä jotka heidän päähänsä on ajettu lapsena.
      Koetapa sitä kirjettä! Sittenpä olet yrittänyt sitäkin.

    • Linki

      Älä masennu äläkä kovin paljon ala suremaan. Menneitä tapahtumia ei voi enää selvittää, mutta tyttären pitäisi itse se tajuta itse tai avun avulla. Kovin tavatonta ei tämmöinen käytös ole. On vain siten tabu, että harva myöntää epäonnistuneensa lapsen kanssa niin, että aikuisenakin riitely ja syyttely jatkuvat.

      Kun tyttö tajuaa, että sinullakin oli lapsuus ja vanhemmat, hän ehkä alkaa tajuta. Voisit tosiaan kirjoittaa omasta lapsuudestasi ja niistä olosuhteista kun sinä jouduit sairaalaan. Tottakai kerrot miten pahoillasi tapahtumista olet.

      Pieni väli suhteissanne ei ehkä olisi pahitteeksi. Jokin raja sinunkin täytyy voida pitää. Kaikki ei todellakaan ole aina äidin vika, mutta äiti on ainoa ihminen maailmassa, joka voi nämä hyökkäykset ymmärtää ja anteeksi antaa.

      Kaikkea hyvää sinulle ja rauhaa. Asioilla on taipumus järjestyä.

      • selitäpä

        Tarkoitatko, että aloittaja voi syyttää omia vanhempiaan, mutta hänen tyttärensä ei saa lainkaan syyttää varsinkaan äitiään? Mikä logiikka?


    • narsistitytärkö

      Mitä hyötyä siitä, että tapaatte ja tytär solvaa sinua, on? Ei mitään sinulle, päinvastoin voit huonosti ja omat traumasi toistuvasti revitään auki niin että et pääse kuntoutumaan. Ei tyttärellesi, tuollainen yksipuolinen luulottelu ja raivoaminen ilman ns. asiantuntija-apua suorastaan estää häntä pääsemästä mitse eteenpäin oman tasapainonsa suhteen.
      Lopeta puheluihin vastaaminen, yhden kirjeen voit lähettää kunhan sekin ei ole pelkkää itkuista anteeksipyytelyä. Assertiivisuutta kun voisi lähettää sinulle postipaketillisen, se olisi hyvä lääke.
      Lapsenlasten puheluihin voit vastata, muuten ehdotan että otat kesälomaa "huono äiti"-roolipelistänne. Koska viimeksi olet keskittynyt siihen, mitä itse haluat elämältä (poislukien tytär perheineen)? Jokin harrastus, edullinen matka ystävän kanssa tai yhdessä, kävelyretket, uiminen, luonnon kauneudesta nauttiminen.

      Ala elää omaa elämääsi pystypäin, älä anna katkeran keski-ikäisen lähimmäisesi sanella elämässäsi mitään. Todellakin hän on isänsä ja äitipuolen kasvatuksen aikaansaannos, ei kovin mairitteleva sellainen. Miksi syytät itseäsi muiden tekemisistä, et ole voinut silloin asioihin vaikuttaa. Olit nuori ja "tyhmä" etkä enää tekisi samoja virheitä. Olet noin kuusikymmenvuotias? Elämää on vielä edessäkin, kunhan lakkaat syntipukin roolia kantamasta. On oma päätöksesi, mihin jatkossa suostut, siltä osin vastuu on sinun. Ei tyttäresi.

    • annemaria69

      Kirjoitan sen kirjeen . Ja olen pitänyt viikon taukoa , en ole pitänyt yhteyttä lainkaan. Ikävä lapsenlapsia on kyllä kamala.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      177
      2321
    2. Suomi24 kysely: ihmisten kuplautumista ei pääosin koeta vakavaksi ongelmaksi

      “Kuplautumista on mahdotonta estää. Ihmiset ovat aina viihtyneet samankaltaiset arvot ja maailmankatsomuksen jakavassa seurassa ja muodostaneet sen pe
      Suomi24 Blogi ★
      40
      1817
    3. Ohhoh! Glamourmalli Elena, 29, teetti tiimalasivartalon - Vei rahaa ja tuotti tuskaa - Katso kuvat!

      Transtaustainen glamourmalli Elena Vikström on käynyt vuosien ajan plastiikkakirurgisissa toimenpiteissä. Tästä näet lopputuloksen: https://www.suomi
      Kotimaiset julkkisjuorut
      14
      1632
    4. Sinä olet tärkeä

      Herätät minussa kunnioitusta. Kiehdot minua. En oikein saa kiinni sinusta. Ehkä juuri siksi. Aistin että sinäkin pidät minusta. Vetovoima on ollut alu
      Ihastuminen
      66
      1334
    5. Ostiko Martina uuden ponin tyttärelleen, vai oliko myös Stefan itsekkin valitsemassa ponia .?

      Kiva kun on tyttärelle mielekäs harrastus annettu, ehkä vielä on tulevaisuudessa hänelle tärkeä ja valitsee sen perusteella tulevan ammatin.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      239
      1321
    6. Varisjärvellä mersu.

      Varisjärven tiellä tuli vanhamersu kylkiedellä mutkassa vastaan ja vähällä keulaan mutta tökkäs penkkaan, hyppäsin omasta autosta ulos ja kävin kiskas
      Suomussalmi
      19
      1121
    7. Belorf haistattaa seuraajiaan "You can hate me now"...

      Vai haistattaako lompakkoa, joka taisi viimeinkin ymmärtää häipyä Sofian ulottumattomiin ? Sofia raukka on niin typerä, että ottaa nostetta "omasta tv
      Kotimaiset julkkisjuorut
      64
      1068
    8. Mitähän ajattelet J

      Tästä kaikesta? Mä välitän susta oikeasti.
      Ikävä
      62
      1027
    9. Wau mikä kroppa Sofialla

      Kuva instassa kun on suihkurusketuksessa. Kyllä on muodot kohdallaan, on kuin jumalainen Venus patsas. Eikä ole mitään järkyttäviä lonkero tatuointeja
      Kotimaiset julkkisjuorut
      110
      757
    10. Asiat oikeisiin mittoihin

      Komiat lehteen oli saatu kokonainen aukeama aikaiseksi hevostelemalla Lumion pahuutta. Eihän tässä nyt varmaan kukaan osaa enää näillä Kauhavan säänn
      Kauhava
      45
      703
    Aihe