Voiko ihminen löytää itsensä alkaessaan suhteeseen vai pitäisikö ihmisen löytää itsensä ennen kuin voi aloittaa suhteen ?
Erikoisia mietteitä
löytöpalkinto
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mä kadotan itseni liian helposti suhteessa mut paha on etukäteenkään opetella!
Mielipiteeni on että pitää löytää itsensä ennen suhdetta. Että tietää mitä suhteelta haluaa eikä anna toisen määrätä miten suhteessa eletään.
Mä olen taas sitä mieltä että ihminen voi löytää itsestään niitä piilossa olevia hyviä puolia ja sitä miten suhtautuu ympäröivään maailmaan esim uskaltaa/pystyy näyttää maailmalle ulospäin vihdoinkin se minkälainen oikeasti on sisimmässään ja ikäänkuin vapautuu. Oikean kumppanin kanssa.
Tätä mä komppaan! Yhden miehen seura tuntuu juuri tuolta. Olen ihan uusi ihminen hänen seurassaan.
Komppaan "mielipiteen" kirjoittajaa. Tottakai voi ja suurimmassa osassa suhteessa löydetäänkin, kasvetaan yhdessä, jos suhde on ns. normaali ja on ns. normi perusihmiset kyseessä, joilla on muutakin annettavaa suhteeseen kuin vain ainoastaan seksi, ja pintaliito. Moni asiantuntija varmasti painottaa, että pitäisi olla löytänyt itsensä, joo varmasti osittain näinkin, mutta kyllähän ihminen kasvaa ja kehittyy koko ajan (toivottavasti ainakin). Ja jos on oikeat ihmiset, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, niin kyllä löydetään, kasvetaan ja kehitytään yhdessä ja erikseen. Ainoastaan mitä se vaatii, on TAHTOA löytää/kehittää/kasvaa ihmisenä itsessään, ja nimenomaan niin, että se kehittyminen lähtee ihmisestä itsestään. Toki on ihmisiä ja suhteita, jotka vain hajoittaa ihmistä/toistensa, mutta silloin kiskaista itseään pois sellaisesta epäterveestä suhteesta.is
Ihminen muuttuu elämänsä aikana. Elämä on jatkuvaa kasvamista (mualtakin kuin vyötärön seudulta). Olisi hyvä, että pysyisi koko ajan löydöksissä. Mutta jos hukkuu niin sitten pitää yrittää löytää itsensä. Ja voi helkkari, missähän se mun toinen sukka on.
Suhteessa voi löytää itsensä, yksin voi löytää itsensä, missä ja miten vaan..
Näin on. Olen oman tieni kulkija ja minulla ei tunnu olevan mitään tarvetta suhteeseen. En tiedä olenko loppuelämäni yksin, mutta varmaa on että siihen menee kuukausia tai jopa vuosia. Ehkä sitten eläkeikäisenä joku harrastuskaveri olisi minulle hyvä vaihtoehto.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä totean tuohon, että ihminen on mysteeri myös itselleen.
Aina kun luulee löytäneensä itsensä niin tulee uusia löytöjä vastaan. Ihminen kasvaessa löytää itsensä pikkuhiljaa ja iän myötä nuo löydöt ilahduttaa tai kummastuttaa. Koko elämä on matka. Kyllä suhteessa olet se sinä, silti kehitytte yhdessä tai erikseen. Sinä tiedät kuka haluat olla tai et vielä.
Pääsääntöisesti tiedämme keitä me halutaan olla, mitä olisi sellainen maailma jossa ei olisi löytyjä koko ajan.